Syksyllä sattunutta

Blogissani on ollut hiljaista. Kävimme syyslomalla Kreikassa Kosin aurinkoisella saarella ja sen jälkeen en ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne blogiini yhtään mitään. Laitan kyllä matkasta muutamia kuvia kunhan saan kuvat purettua kamerasta. Sitten kun ehdin ja jaksan. Sitten kun viitsin ja saan aikaiseksi. Saamattomuutta on taas ilmassa, kuten joka syksy. Pimeys väsyttää ja imee kaiken energian kuin märkä asfaltti valon. Onneksi kaamosväsymys tuntuu tänä syksynä kuitenkin olevan vähäisempää kuin vaikkapa vuosi sitten. Joulua kohti mennään rytinällä ja sittenhän se päivä alkaakin taas pidentyä.

Viikko etelän auringossa teki hyvää. Imin auringonvaloa ja energiaa itseeni oikein urakalla koska tiesin, mikä täällä Suomessa odottaa: pimeys ja kylmyys. Eniten vihaan harmaita, sateisia päiviä. Niitä ei Kosilla onneksi ollut. Kulkukissoja siellä oli kyllä siitäkin edestä. Otin niistä paljon kuvia, koska kissat ovat niin kuvauksellisia ja kiehtovia eläimiä.

Heppani siirtyi lokakuussa pois ruunalaumasta. Muut hevoset kiusasivat Romppua niin, että elämisestä laumassa ei tullut mitään. Heppa oli jatkuvasti verihaavoilla. Lomammekin aikana tuli haava silmän alle, onneksi ei silmään. Muilta tallin asiakkailta kuulin, että jos heppani oli yrittänyt vaikkapa makoilla, muut hepat olivat jatkuvasti ajaneet sitä ylös. Hetkenkään rauhaa ei sille annettu. Eipä ihme, että ruuna-poloinen oli jatkuvasti niin uupunut! Nyt se on kuin toinen hevonen: pirteä ja iloinen. Eikä haavoista ole tietoakaan!

Se kyllä hieman suututtaa, että tallin henkilökunta ei kertonut minulle lauman ongelmista. Oli ikävä kuulla muilta asiakkailta, että hevostani kiusataan laumassa oikein urakalla. Itsehän en ongelmia havainnut, koska silloin kun olin tallilla, heppa oli minun kanssani.  Mutta pääasia on, että pysyviä vammoja ei tuosta laumakokeilusta tullut. Uskallan kyllä taas kesällä laittaa Rompun laumaan takaisin. Silloin hepoilla on kylliksi heinää ja tekemistä sen nyhtämisessä eikä taistelua ruoasta tule sillä tavoin kuin nyt "keinoruokinnan" aikana.

Nykyään näen ruunaa useammin kuin ennen, sillä täysihoidon kallistumisen vuoksi siirsin hepan puolihoitoon. Siivoan siis itse tällä hetkellä hepan karsinan ja laitan sille ruoat ja iltaheinät. Tallihommat ovat olleet mukavaa puuhastelua, mutta tokihan ne vievät aikaa. Toistaiseksi homma on kuitenkin toiminut hyvin.

Herra C:n asiat eivät valitettavasti ole yhtä hyvin kuin ruunan. Pari päivää sitten koiran kävely meni vaikeaksi ja koira on selvästi tuskissaan. Takajalat eivät toimi kunnolla ja koiralla on todennäköisesti kipuja joko selässä tai jaloissa tai molemmissa. Herra C saa nyt levätä, lenkeille siitä ei ole. Eilen se ei halunnut mennä edes ulos, jouduimme houkuttelemaan sen omaan pihaan tarpeilleen. Onneksi meillä on kotona vielä koiralle määrättyjä kipulääkkeitä. Annamme nyt niitä viikon ajan ja jos C:n olo ei kohene, viemme sen lääkäriin. Sitten vaan toivotaan, ettei se ole se viimeinen matka...

Äh. En halua edes ajatella koko asiaa!

Illat ovat menneet nukenvaatteita neuloessa. Kummitytön äiti toivoi lapselle joululahjaksi nukenvaatteita, ja hetihän niitä oli ryhdyttävä tekemään. Pieniin neuleisiin saa mukavasti upotettua langanloppuja. Aion myös ommella muutamia nukenvaatteita, tilkkuja kun on nurkat pullollaan.

Näin on syksy täällä sujahdellut. Lunta yhä odotellaan...