Arpajaisvoitto

Osallistuin Tilkkutiinan järjestämään arvontaan ja yllätys, yllätys, voitin Esteri-kaulakorun tarvikepaketin!

Kyllä tämmöistä postia on mukava saada! Laitan kuvan valmiista korusta blogiini sitten kun joskus ehdin sen askarrella valmiiksi. 

Lämmin kiitos vielä kerran Tilkkutiinalle tästä kivasta palkinnosta! Järjestän arvonnan omassa blogissani sitten, kun kävijälaskuriin on kertynyt lukema 10 000. Saapa nähdä, montako vuotta siihen menee... Aika vähän täällä katsojia käy. Pitäisi varmaan kirjoitella vähän kiinnostavampia juttuja :).

Kortteja vino pino

Pääsiäisenä innostuin askartelemaan kortteja ja siinä puuhassa menikin sitten monta iltaa. Sitten alkoikin jo pihamaa olla siinä kunnossa, että innostuin tarttumaan haravan varteen ja askarteluhommat jäivät. Kesä meneekin jälleen sekä kaupunkipihaa että mökkipihaa laitellessa. Askarteluja ja käsitöitä ehtii tehdä sitten taas syksyllä, kun säät viilenevät eikä ulkona puuhailu houkuttele.

Blogiini vaihdoin nyt vähän suuremman fonttikoon, koska ainakin itse koin että teksti on aika pientä. Saapa nähdä, miltä tämä nyt sitten näyttää...

Mutta tässä kuvia korteista, joista yksi jo lähtikin tuttavalle 70-vuotisonnittelukortiksi.

Pihahommien lisäksi olen siivoillut vaatekaappeja ja raijannut talvivaatteita vinttiin. Tekemistä riittää... Koirista lähtee edelleen talvikarvaa ja sen myötä imuroitavaakin olisi vaikka jokaiselle päivälle, jos vaan jaksaisin kaivaa imurin siivouskomerosta päivittäin käyttöön. Mutta enpä jaksa enkä viitsi, koska en aio tuhlata elämääni käyttämällä vapaa-aikani siivoamiseen... Muuta ei nimittäin tässä huushollissa ehtisi tehdäkään, jos haluaisi että kaikki paikat olisivat aina tip top!

Tyttärellä oli eilen tanssikoulun kevätnäytös ja kyllähän se oli upea näytös taas kerran! Kerta toisensa jälkeen hämmästelen sitä, kuinka minä kömpelö ja liikunnallisesti lahjaton nainen olen voinut synnyttää tyttären, joka tanssii niin kauniisti ja on kaunis ja suloinen muutenkin. Tyttärellä ei mene oikea ja vasen sekaisin sillä tavoin kuin minulla... Mutta hyvä niin. Pojasta polvi paranee tai tällä kertaa siis tyttärestä!

Hevosella on ollut hieman kevättä rinnassa ja sen vuoksi meninkin pitkästä aikaa ratsastustunnille. Siellä korjattiin istuntaa, joka oli tässä viimeisten kuukausien aikana päässyt huonoksi. Nojasin liikaa eteen, josta seurasi jännittynyt istuma-asento ja se on varmasti ollut yksi syy hevosen temppuiluun. Kun istunta oli oikea, heppa toimi oikein mukavasti. Tänään meni myös maastoilu oikein mallikkaasti. Ratsastustunneilla käymisestä on kyllä oikeasti hyötyä ja apua ja sen vuoksi menen tunnille jälleen tulevalla viikolla.

Herra C:n toisen takatassun kynsi aukesi pari viikkoa sitten ja nyt herra ulkoilee omassa pihassa, takametsässä ja mökillä. Asfaltille emme lähde, ettei kynsi aukea uudelleen ja tulehdu. Herra C:hän siis laahaa takajalkojaan, koska selkäsairaus on aiheuttanut hermopinteitä ja sen myötä halvausoireita takajalkoihin. Ulkopuolinen ei välttämättä huomaa koiran laahaavaa menoa, mutta jos osaa katsoa niin sen huomaa kyllä selvästi. Koiruus ei enää pysty nostelemaan tassujaan kuten ennen. Toistaiseksi koira ei kuitenkaan kärsi tämän vaivan vuoksi ja saa vietellä eläkepäiviä rauhassa. Maaliskuussa herra täytti 10 vuotta, muutama vuosi saattaa siis hyvinkin olla vielä edessä leppoisaa vanhan koiran elämää.

Tässäpä nämä viime aikojen kuulumiset. Työasioista en edes viitsi kirjoitella, koska olen niitä miettinyt niin intensiivisesti viime aikoina, että pää jo aivan savuaa! Monenlaista viritystä on nyt käynnissä, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Pääsiäistunnelmia

Olen ollut viime viikkoinen niin kiireinen, ettei aikaa blogin päivitykseen ole taaskaan löytynyt. Onneksi on tämä neljän päivän pääsiäisloma. Täytin äskettäin vuosia ja sain äidiltä aivan ihanan kukka-asetelman lahjaksi, se tuo mukavasti pääsiäistunnelmaa olohuoneeseemme! Kiitos paljon äiti! Omat yritykseni luoda pääsiäistunnelmaa menivätkin hieman myttyyn, sillä rairuohosta suurin osa jäi itämättä ja ruohikko on nyt äärimmäisen harvaa ja hassunnäköistä... Ensi vuonna taidankin jättää koko rairuohon laittamatta. Lapsetkin ovat jo niin isoja, ettei sitä lastenkaan vuoksi ole pakko laittaa.

Mutta tässä tämä kehumani asetelma:

Työpaikalla on ollut vauhdikasta menoa nyt kun esimies vaihtui. Tunteet kuohuvat ja muutosvastarintaa esiintyy. Epävarmuus töiden jatkuvuudesta tuntuu kalvavan aika monia ja muutamat ovat jo valmiita lähtemään tukkanuottasille uuden pomon kanssa. Itse meinaan nyt ottaa ihan rauhallisesti. Olen esittänyt muutamia kehitysehdotuksia ja laiteinvestointeja, ja jos ne eivät mene läpi, niin minkäs sille sitten voi. En myöskään aio ruveta riitelemään uuden pomon kanssa, vaikka hänen toimintatapansa selvästikin ovat hyvin erilaiset kuin vanhan. Aion kellua virran mukana ja katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan... On hyvä ja rauhallinen olo nyt ja pääsiäispyhistäkin aion nauttia kiireettömästi omaa itseäni kuunnellen!

Muutkin perheenjäsenet nauttivat kiireettömyydestä: Neiti E ja tytär viettivät hellää hetkeä tietokonetta käynnistäessäni, pakkohan siitä oli kuva ottaa!

Tässä pääsiäisenä aion aloittaa myös ruoka-ainekokeilun. Ihoani kutittaa jatkuvasti ja kutina on välillä aivan sietämätöntä; iho on kuiva ja kutisevat kohdat punoittavat aika ajoin, iho nousee koholle ja kihelmöi. Varsinaista ihottumaa ei ole, mutta kutinaa vaan piisaa. Kortisonivoiteet ja kosteusvoiteet helpottavat kutinaa, samoin antihistamiini, joten jostain allergisesta jutusta on oltava kyse. Koska minulla ei ole todettu testeissä ruoka-aineallergioita, olen tullut siihen tulokseen että kyseessä saattaa olla histamiini-intoleranssi. Tämä "sairaus" on kiistanalainen ja siksi diagnoosiakaan ei voida tehdä, lääkärissä käynti on turhaa. Mutta koska haluan kutinasta eroon, aion kokeilla itsenäisesti muutaman viikon ajan histamiinia vapauttavien ruoka-aineiden välttämistä. Ei siitä vahinkoakaan ole, vaikka noita ruoka-aineita on kyllä aika paljon: histamiinia on mm. tomaateissa, kalassa, kestomakkaroissa, kovissa juustoissa, sitrushedelmissä, suklaassa, punaviinissä ja monessa muussakin. Joudun karsimaan ruokavaliotani aika tavalla. Edes vehnäleipää tai hiivalla leivottua leipää ei voi kokeilun aikana syödä. Noudatan kuitenkin ilolla ruokavaliota, jos sillä tavoin pääsen jatkuvasta kutinasta eroon!!!

Jos dietti ei auta, kutina johtunee siitä, että atooppinen ihoni ärtyy lämpötilanvaihtelusta, hikoilusta ja mekaanisesta ärsytyksestä (vaatteet). Mutta kokeillaan nyt tuo histamiinijuttu ensin ja katsotaan sitten, olisiko kyse vain fysikaalisista ärsytysoireista. Eipä se ota jos ei annakaan.

Jonkin verran olen tehnyt käsitöitä viime aikoina, sillä ne rentouttavat mukavasti. Viimeiset pussukat valmistuivat jo pari viikkoa sitten, sen jälkeen olen askarrellut vohvelikankaista pari pyyhettä (niistä en tullut ottaneeksi kuvaa) ja neulonut villatakkia, jonka piti valmistua jo aika päiviä sitten mutta joka on vieläkin vähän kesken. Tässä kuvat toistaiseksi viimeisistä pussukoista:

Todennäköisesti jatkan pussukoiden ompelua, kunhan saan taas ostettua vetoketjuja... Yli oman tarpeen näitä on kyllä jo nytkin. Jos joku haluaa jonkun näistä ostaa, niin ottakeepa yhteyttä! Pienet pussukat voin myydä kympillä ja isommista otan 15 euroa. Tuo hevoskuvioinen pussukka jää omaan käyttöön ja pelkästään vain siksi, että siinä on noita hevosia... Olen parantumaton hevoshullu!

Nyt taidan siirtyä korttiaskartelun pariin. Ostin torstaina askartelulehden, jossa tuli mukana leimasimia ja niitähän on tietysti kokeiltava, vaikka leimailu onkin minulle vähän vieras juttu - ei se tahdo onnistua ollenkaan niin hyvin kuin monella muulla... Mutta kokeilenpahan jotain.

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!