Sivun näyttöjä yhteensä

23.8.2015

Sitä sun tätä

Vaikka ulkona olisi hellettä, meillä on töissä usein niin kylmä ilmastoinnin vuoksi että joudun istumaan siellä pitkähihainen paita päällä. Talvella varaan lisäksi mukaan villatakin ja käsineet, koska kylmin sormin on ikävää naputella tietokonetta.

Kynsikkäät, joita olen tähän asti töissä pitänyt, ovat olleet melkoisen paksut turjakkeet. Siksi neuloinkin itselleni toiset ohuemmasta langasta (Novitan Nalle).

Vielä en ole testannut kynsikkäitäni, mutta huomenna ajattelin ottaa ne töihin mukaan. Vaikka tuskin niille aivan vielä käyttöä on!

 

Kynsikkäät sain neulottua iltapuhteina TV:tä katsellessa. Eräänä iltana innostuin myös hieman maalailemaan, vaikka ulkona onkin ollut niin lämmintä, ettei askartelu ja sisähommat ylipäätänsäkään ole oikein napanneet.

Maalasin saviruukun ystävälleni lahjaksi. Ruukkuun istutin pihalta kaivamani malvan taimen. Alla kuva ruukusta pohjamaalauksen jälkeen:


Pohjamaalin kuivutta maalailin ruukkuun malvankukkia. Käytin akryylivärejä ja hyvin niillä ruukun maalaus onnistuikin. Olen myös tyytyväinen kukkiin, jotka sain taiteiltua, vaikka esim. Maten (Ruusuntuhkaa-blogi) kukkien rinnalla malvani kyllä kalpenevat... Mutta ei se mitään.

Alla muutamia kuvia ruukusta eri puolilta:
 



Vintiltä löytyi muutamia muitakin saviruukkuja, maalaan varmaankin ne kaikki, jollakin aikataululla. Ensin odotan helteiden päättymistä, koska ne ovat nyt nuuduttaneet minut aivan täysin. Niin ihanaa kuin kesä ja auringonpaiste ovatkin, niin pääni ei vaan kestä helteistä keliä kovin pitkään. Jos voisi olla mökillä kaiken aikaa, järven rannalla, niin sitten olisi eri juttu. Mutta täällä kaupungissa helle on kyllä tuskaa, ainakin minulle. Tosin onhan se hyvä syy löhöilyyn ja laiskotteluun... Riippumatossa olenkin tänäkin viikonloppuna pötkötellyt ja se on kyllä NIIN mukavaa...

Tässä turinat tällä kertaa. Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!
 

11.8.2015

Eläinlääkärissä taas

Herra  C, 10-vuotias saksanpaimenkoiramme, kävi eilen eläinlääkärissä. Edellinen käynti oli viime syksynä, kun koiralta murtui varvas. Nyt oli käynnin syynä kutiseva iho, jokakesäinen riesa. Toivoimme niin kovin, että tänä kesänä ihottumaa ei olisi tullut, mutta niinpä se taas kerran iski kyntensä koiraparkaamme...


Ihottuman syynä on se, että esim. uidessa koiran kastunut iho ei pääse paksun turkin alla kuivumaan, vaan hautuu ja siten iholla oleville bakteereille muodostuu otolliset olosuhteet riehaantua ja aiheuttaa tuo kutiseva, ikävä ihottuma. Iholle tulee pieniä punaisia näppylöitä, jotka puhkeavat ja sitten rupeutuvat. Kutina on kova. Vaivan voisi ilmeisesti välttää sillä, että ei antaisi koiran uida, mutta eläinlääkärinkin mielestä olisi julmaa kieltää koiralta asia, josta se niin kovasti tykkää. Herra C:hän on aina ollut innokas uimari ja tänäkin kesänä se on käynyt uimassa, vaikka ei enää aivan niin innokkaasti kuin vielä vuosi sitten. Turkin hoitokaan ei auta riittävästi: olemme harjanneet Herra C:n turkkia monta kertaa viikossa (ja aina vaan karvaa lähtee...)  jotta iho hengittäisi paremmin, sekä leikanneet saksilla pahimpia takkuja ja huopuneita karvakasoja pois, mutta siitä huolimatta ihottumaa ei onnistuttu välttämään. Herra C inhoaa turkin hoitoa yli kaiken, joten melkoista showta tuo harjaaminenkin on ollut... Yhden on pidettävä koiraa paikallaan, kun toinen harjaa. Epäilen, että harjaaminen aiheuttaa koiralle jossain määrin kipua, ei se muuten sitä niin kovasti yrittäisi vältellä. Mistä tuo kipu sitten johtuu, sitä en osaa sanoa. Ehkä selkärangan rappeumasairaudesta, spondyloosista? Sekin vaiva on nyt edennyt: eläinlääkäri taivutti takajalkojen tassuja taaksepäin, normaalisti tassun pitäisi välittömästi palautua normaaliasentoon. Viime syksynä palautuminen tapahtui hitaasti, nyt sitä ei tapahtunut enää ollenkaan... Eli takajalkojen halvausoireet ovat pahentuneet. Jos huonosti käy, niin joku päivä koira ei enää kävele ollenkaan. Sitten on viimeistään viimeisen matkan aika.


Mutta sitä emme vielä sure, vaan hoidamme nyt tuota ihottumaa. Herra C sai kuukauden mittaisen antibioottikuurin ja kortisonia. Sillä vaiva lähtenee, toivottavasti. Riippuu vähän näistä loppukesän keleistäkin. Helteet pahentavat vaivaa.


Surettaa ja harmittaa tuon koiran vaivat, mutta muu ei auta kuin yrittää hoitaa eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Päivä vain ja hetki kerrallansa, näin mennään Herra C:n kanssa. Se on kuitenkin jo selvää, että Herra C on jo elämänsä ehtoopuolella ja kunto voi romahtaa ihan milloin vain.


Mutta surraan sitä sitten kun niin käy.

6.8.2015

Uusi huussi valmistuu...

Tänä kesänä saimme viimein mökille uuden huussin. Ekovessa ei ole vielä täysin valmis ja mm. sisätilojen panelointi jätetään ihan suosiolla ensi kesään, mutta tärkeintä onkin se, että huussi on jo nyt käytettävissä.

Olen NIIN tyytyväinen tähän uuteen vessaan... Tässä muutamia kuvia rungon rakennusvaiheista:




Seuraavassa kuvassa vessassa on jo katto ja ulkoverhous paikoillaan sekä ovi pohjamaalattuna. Tämän pidemmälle emme ole rakennusta vielä saaneet, mutta vielä tämän kesän aikana huussi on kyllä tarkoitus maalata - väri on vielä arvoitus... Jokaisella perheenjäsenellä on väristä on näkemyksensä emmekä ole vielä päässeet siitä yksimielisyyteen. Onko ehdotuksia???


Ja tässä yksi kuva huussin sisältä. Kuten sanottu, huussi on vielä kesken, sisäseinät paneloidaan ja huussiin laitetaan pesuallas ja yläpuolelle pieni vesisäiliö (kuvassa tuo sininen pömpeli). Ja tietysti pyyhkeet ym. Kaikki aikanaan...
 

Sen verran olen käsitöitäkin ehtinyt tänä kesänä tekemään, että ompelin mökille pari pientä pyyhettä, ihan vain kangasvarastoani vajentaakseni. Ostin vuosia sitten vohvelikangasta, tarkoituksena oli askarrella niistä lasten kanssa heille omat pyyhkeet. No, sehän sitten jäi. Sinisen vohvelikankaan jämistä syntyivät nämä höpsöt pikkupyyhkeet:
 


Virkkasin lisäksi mökille "vilupeiton". Juhannuksena kävi nimittäin niin, että saunan jälkeen minua paleli kovasti ja ennen nukkumaan menoa laitoin tupaan tulet takkaan. No, kun mies tuli tupaan, hän kauhistui ja totesi, että tupa on kuin sauna, ei hän saa nukuttua. Yö taisi mennäkin miehellä vähän levottomasti, minä sen sijaan nukuin somasti ihanassa lämmössä. Mutta koska haluan tietysti myös mieheni nukkuvan yönsä hyvin, päätin olla lämmittämättä takkaa enää yhtä innokkaasti. Jos paleltaa, vedän päälleni tämän Nalle-langoista virkatun peiton ja niin sopu säilyy:


Loma lähenee jo loppuaan, mutta onneksi kesä ei pääty vielä. Aurinoista elokuuta kaikille!