Sivun näyttöjä yhteensä

22.11.2015

Kaikenlaista jyystöö

Viime aikoina "on ollut vähän kaikenlaista jyystöö". Toisin kuin Roope Salmisen biisissä, en ole silti sortunut alkoholiin, koska sitä ryystämällähän ongelmat vain pahenevat :).

Pari viikonloppua on mennyt akryylimaalauskurssilla, jolle osallistuminen oli aivan loistavaa. Edellisestä taidekurssista onkin hurahtanut jo lähes 15 vuotta. Oli kiva käydä taas saamassa vähän uutta oppia, saada palautetta ja tavata kuvataiteesta innostuneita ihmisiä. Muiden töitä oli kiva katsella ja huomata, kuinka monipuolista taide voikaan olla!

Oikein muuta en ole sitten ehtinytkään. Pimeät illat eivät ole innostaneet oikein mihinkään ja muutenkin kaikenlainen stressi ja harmit sekä teinipojan, oman terveyden ja työasioiden kanssa ovat ottaneet päähän oikein urakalla. Välillä olen ollut niin raivoissani, että on tehnyt mieli hajottaa jotakin. En onneksi ole sellaiseen kuitenkaan sortunut ja tuolla taidekurssilla sain kyllä hyvin purettua paineita ja muutenkin se oli hermolepoa, maalata monta tuntia putkeen. Aivan mahtavaa! Siihen päälle heppastelut, niin johan on akkuja taas ladattu. Ehkä siis selviän taas tulevasta viikosta. Heti maanantaina onkin tylsä palaveri tiedossa, sitä en todellakaan innolla odota. Voi olla tiedossa melkoista vääntämistä... Edellinen tylsä palaveri oli perjantaina, siellä esimies totesi, että kahvipöytäkeskustelut ovat aivan liian pessimistisiä ja että meidän ei pitäisi arvostella työnantajaa, joka maksaa meille joka kuukausi palkan. Johdon kanssa ei siis saisi olla eri mieltä. Ilmeisesti ei saisi olla mitään mieltä. Tai sitten pitäisi vaan hihkua riemusta ja hekotella, vaikka yt:t ovat menossa ja lomautuksilla uhkaillaan. No siinähän sitä on riemun aihetta kyllikseen. HEKO HEKO!

Että semmosta vaan. Käsitöitä en ole saanut valmiiksi enkä ole ehtinyt askartelemaankaan. Mutta ei se mitään. Ehdin sitten, kun minulla on PEF-puhallusten vuoksi ns. vapaa viikko. Eli ensin puhallan 3 viikkoa joka päivä hereillä ollessani PEF-mittariin kahden tunnin välein samalla kun käyn normaalisti töissä. Sitten olen yhden viikon kotona (= pois töistä, harrastaa toki saa, kotona ei tarvitse istua) ja teen puhallukset samalla tavoin kahden tunnin välein. Tarkoitus on katsoa, onko puhalluksissa eroja, eli ovatko ne huonommat silloin kun olen töissä ja paremmat silloin, kun olen sieltä pois. Jännää. Siihen lisäksi sitten tulevat keuhkopolilla tehtävät tutkimukset. Elämme siis jännittäviä aikoja; tuleeko astmadiagnoosi vai ei, onko ammattiastma vai ei. Ja jos on, NIIN MITÄS SITTEN???

Siinäpä hyvä kysymys. Mutta sitä ehdin pohtia myöhemmin. Ensin on selvittävä tulevan viikon haasteista.

14.11.2015

Kakkamainen viikko, kauniisti sanottuna

Kulunut viikko on ollut suoraan sanottuna ihan paska ja äärimmäisen raskas. Teinipoikamme törttöili mopolla liikenteessä ja poliisi vei mennessään niin mopon kilvet kuin pojan ajokortinkin. Poika on ollut ajoluvan menetettyään masentunut kuin onkimato, v-sanat ovat lennelleet ahkerasti, ovet paukkuneet ja kouluun lähteminen on ollut työtä ja tuskaa. Toisaalta ymmärrän poikaa, kyllähän häntä varmasti hatuttaa. Itse hän on kuitenkin syypää kurjaan tilanteeseensa eikä siinä paljon kiroilu ja ovien paiskominen auta. Olen tämän viikon yrittänyt olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen, mutta nyt alkavat paukut pikku hiljaa olla finito. Ensi viikolla myöhästymisiä koulusta ei kyllä saa enää tulla ja muutenkin käytöksen pitää parantua. Ei tätä muuten kukaan jaksa. Ei varsinkaan nyt, kun töissäkin on kaikki asiat aivan sekaisin. Teen laboratoriotyötä ja meille iloisesti ilmoitettiin, että joudumme mahdollisesti siirtymään hyvistä ja toimivista tiloistamme halvempiin tiloihin kesän alussa. Kävimme katsomassa noita tiloja maanantaina ja pettymykseni oli valtava. Tuskaa lisää se, että tilat olisivat yhteiskäytössä toisen toimijan kanssa. En tiedä, kuinka homma tulee toimimaan, kuinka saamme kaikki laitteemme mahtumaan kyseisiin tiloihin ja mihin ihmeeseen laitamme kaikki tarvittavat kulutustavarat, sillä uusissa tiloissa ei ole juuri säilytys- eikä varastotilaa.

Suutuspäissäni protestoin muuttoajatusta voimakkaasti ja vaadin esimiehen laatimiin suunnitelmiin isohkoja muutoksia. Tässä välissä mainittakoon, että ko. esimies ei ole työskennellyt laboratoriossamme päivääkään... En ymmärrä, miksi hän ei pyytänyt minulta konsulttiapua suunnitelmia tehdessään! Minullahan se suurin asiantuntemus meidän talossamme on, mitä labratöihin tulee.

En saanut esimieheltä vastauksia oikein mihinkään, joten käännyin se toisen toimijan puoleen. Keskustelu toisen toimijan kanssa meni ilmeisesti sen verran kiihkeäksi, että esimieheni kielsi minua enää ottamasta yhteyttä tulevaan yhteistyökumppaniin. No, mikäpäs siinä. Minähän teen niin kuin esimies käskee, se ei ole minulle mikään ongelma. Jos herrat johtajat haluavat sössiä koko homman, niin siitä vaan! Minulla alkoivat tällä viikolla ammattiastmatutkimukset ja jos saan diagnoosin, vaihdan hommia joka tapauksessa... Ja jos diagnoosia ei tule, ryhdyn aktiivisesti etsimään töitä jostain muualta, jos tähän touhuun ei ala tulla järkeä.

Kaiken kukkuraksi yksikössämme alkoivat yt-neuvottelut... Tavoitteena kolmen henkilön lomautus. Hei, minä olen vapaaehtoinen! Pikku loma tekisi totisesti terää!!!

Tekee kyllä mieli sanoa kuten Irwin aikoinaan laulussaan, että "haistakaa paska koko yhteiskunta..." Kaikki vaan kurjistuu. Työelämässä ei näytä olevan enää mitään merkitystä työn laadulla eikä työssä viihtyvyydellä. Tehokkuus on tärkeintä ja se, että saadaan suollettua ulos tuotteita mahdollisimman halvalla. Laadusta viis, kunhan viivan alle jää mahdollisimman paljon euroja... Toki yrityksen on voittoa tuotettava, eihän se muuten kannata, mutta jokin raja pitäisi loputtomalla ahneudellakin olla.

Mutta mennäänpä mukavampiin aiheisiin. Sain ommeltua toisen laukun valmiiksi ja olen siihen tyytyväinen. Ompeluinnostus kyllä lopahti tuon laukun valmistumisen jälkeen, mutta c'est la vie. Tässä pari kuvaa laukusta, joka on siis alusta loppuun omaa käsialaani, kaavoja myöten:



Ompeluhommien jälkeen oli mukava tarttua neulepuikkoihin. Neuloin itselleni jämälangoista (suurin osa Nallea) pitkävartiset sukat, joita käytän tallilla ratsastuskenkien kanssa. Sukista tuli sopivat kaikin puolin, vaikka kuvassa ne näyttävät vähän hassun muotoisilta.


Joulukortteja päätin olla askartelematta tänä vuonna, sillä minulla oli jemmassa iso kasa jouluisia kortteja edellisiltä vuosilta, sekä ostettua että itse tehtyjä. Minulla on kuitenkin muutamia sukulaisia, jotka eivät uskonnollisista syistä vietä joulua lainkaan ja heitä ajatellen askartelin muutaman kortin toivottaakseni hyvää uutta vuotta. Tulihan siinä sitten samalla tehtyä muutama joulukorttikin. Tässäpä aikaansaannoksia:







Joulukorttien lisäksi tuli askarreltua vähän muitakin kortteja:






Tämä viikonloppu menee akryylimaalauskurssin ja hevosharrastuksen merkeissä. Kurssilla oli ihan hauskaa, vaikka en mitään vielä valmiiksi saanutkaan. Esittelen tuotoksia sitten Amalin ateljeen puolella, jahka on jotain esiteltävää. Käsityörintamalla on menossa tunikan neulonta ja verhon virkkaus. Käsitöitä enemmän kiinnostaa tällä hetkellä tuo taidepuoli. Tällä viikolla tosin olen ollut kaikesta stressistä niin väsynyt ja päänsärkyinen, että en kovin paljoa ole jaksanut taiteeseenkaan panostaa. Onneksi on nyt tuo kurssi, niin tulee tehtyä edes jotain. Samalla tapaan uusia ihmisiä ja saan toivon mukaan vähän uutta näkökulmaa kuvien tekoon.

Toivon mukaan ensi viikko ei ole aivan yhtä helvetillinen kuin tämä viikko on ollut... Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!