Sivun näyttöjä yhteensä

12.6.2016

Akileijoja

Olen aina pitänyt akileijoista. Kun tyttäremme syntyi, olisin halunnut antaa hänelle nimeksi Akileija noiden viehättävien perennojen mukaan. Mies ei kuitenkaan tähän suostunut.

Kukkapenkissä akileijat sen sijaan saavat kukoistaa vapaasti. Muistelen, että olen ostanut vain yhden akileijan, punaisen jaloakileijan. Muut olen tuonut mökiltä tai kasvattanut äidiltä saamistani siemenistä. Akileija kylväytyy ja lisääntyy helposti itsestään ja eri lajikkeet myös risteytyvät keskenään. Bongailin penkistä erilaisia akileijoja ja hämmästelin, kuinka monenvärisiä niitä onkaan. Alla kuvia, suurin osa akileijoistani on siis kasvanut itsekseen maahan varisseista siemenistä ja mukana on myös risteytymiä.












Koulutkin sitten päättyivät ja teinipoika sai päättötodistuksensa. Nyt voimme toivon mukaan hieman hengähtää ennen syksyn uusia haasteita. Ensin tietysti on jännättävä, kuinka pojan jatko-opiskelupaikan kanssa käy - avautuuko ovi ammattikouluun sähkö- tai autopuolelle, riittävätkö pisteet.

Koulujen päättymispäivänä lähistöllä oli markkinat ja kävin siellä tutustumassa tarjontaan mieheni kanssa. Mies innostui ostamaan kaikenlaisia herkkuja, mutta minun matkaani lähti hehkuvan keltainen kiinanruusu! Kotoa löysin sille hyvä paikan ja siellä se nyt kukkii ja kukoistaa koko keltaisuudessaan.



Sää on ollut kylmä ja tuulinen, mutta nyt näyttäisi taas siltä, että lämpenee. Tänään ainakin oli mukavan aurinkoista, pyykit kuivuivat ulkona muutamassa tunnissa. Päivä menikin pyykkivuoren kanssa urakoidessa ja pihamaalla tussutellessa. Innostuin myös paistamaan perheelle lettuja, pitkästä aikaa.

Näin on viikonloppu taas "lusittu" ja huomenna on taas työpäivä. Onneksi kesäloma lähenee!

1 kommentti: