Sivun näyttöjä yhteensä

28.7.2017

Rippikortti

Tytär on nyt rippileirillä ja elokuussa meillä vietetään rippijuhlia. Tuskallisen etsinnän jälkeen löytyi mieleinen rippimekko ja uudet kengätkin on tilattu netistä - kaupasta ei löytynyt sopivaa kokoa. Hieman ihmettelen tätä nykyajan muotia, ovatko Vansin tennarit sopivat kengät mekon kanssa pidettäväksi? Mutta juhlat ovat tyttären, eivät minun, ja hän saa pukeutua haluamallaan tavalla. Pääasia, että pukeutuu... :)

Rippilahja on jo mietitty valmiiksi (uusi puhelin) ja eilen illalla askartelin kortin:

 
 
Keijukais-aihe ei ole kovin uskonnollinen, mutta siitä tuli niin oma hento tytär mieleen, että mielestäni se sopii tähän rippikorttiin oikein hyvin, samoin tuo teksti. Ripille pääsyhän on jonkinlainen askel kohti aikuistumista, on aika alkaa levittää niitä omia siipiään ja sitten, jossakin vaiheessa, jättää turvallinen kotipesä ja lehahtaa lentoon, kiitää kohti omia unelmia.
 
Onnea matkaan, rakas tyttäreni!
 


13.7.2017

Käsitöitä ja mökkipuuhia

Kesä on ollut viileähkö, mutta mökillä on silti tullut oltua aika paljonkin. Puutarhatöihin on tullut oikein himo, mutta maalaushommiakin on tullut tehtyä. Saimme viimein huussimme maalattua, ovea lukuun ottamatta. Ja sisältähän huussi on vielä keskeneräinen. Mutta ulkoseinät on nyt kuitenkin maalattu!


Tämmöiseksi siniharmaaksi haluaisin joskus mökin ja aitankin. Nyt ne ovat ruskeaksi maalattuja ja olen aika kyllästynyt siihen väriin. Aika paljon on kuitenkin muuta puuhaa, ennen kuin on aika ryhtyä muiden rakennusten maalaukseen.

Kukkapenkeissä kukat kukkivat ja nurmikin viheriöi, missä huonommin, missä paremmin.



Myös yli vuosi sitten varjojen maahan siirtyneen Herra C:n haudalla kukoistavat niin särkynyt sydän kuin rikkaruohotkin. Pitäisi kärrätä hieman multaa tuohon kukan juurelle ja istuttaa siihen jotain maanpeittokasvia. Ehkä rönsyleinikit ja vesiheinät sitten pysyisivät paremmin poissa. Kiveen pitäisi lisäksi kirjoittaa koiravainajan syntymä- ja kuolinpäivät. Yleensä en tosiaan ole koirille hautakiviä ym. laitellut, vaikka kaikki koiramme ovat meille rakkaita olleetkin. Mutta Herra C on jostain syystä poikkeus. Ehkä tuo hauta on samalla jo erään historiaan siirtyneen ajanjakson muistomerkki, olihan C lastemme kasvinkumppani. Nyt lapset alkavat olla jo isoja, nuorinkin täyttää pian 13 v, lapsuusvuodet ovat jääneet taakse ja on alkanut uusi aika elämässä.


Rikkaruohot pyrkivät valtaamaan myös kulkuväylät. Aitan kupeella varsinkin oli melkoisesti kasvustoa.


 Pienen rehkimisen jälkeen kävelytie näytti paljon paremmalta!



Sain viimein siivottua myös aitan yläkerran ja kuistin. Kuisti oli täynnä pääskysten kakkaa, linnut ovat monena vuonna pesineet kuistin hirren päällä ja paskoneet kuistin aivan kamalaan kuntoon. Nyt kuistikin on siisti ja aitan yläkerrassa on nyt verhotkin. Verhon olen virkannut vuosia sitten ja hyvin se sopi tuohon aitan ikkunaan, vaikka alunperin olen tehnyt sen aivan muualle.




Kotona sain silitettyä hirvittävän kasan puhdasta, silitystä vaativaa pyykkiä. Samalla tuli silitettyä nuo muutamat virkatut työt, jotka olen tänä kesänä saanut valmiiksi. Tässä kuvia:



Keskeneräisiä käsitöitä on taas useita: pari mattoa, yhdet sukat... Kummipojan neuletakkiin sain sentään napit ommeltua. Pikkuisen kismitti, kun laskin, että minulla on 7 samanlaista nappia... Kun oli 6 ommellut paikoilleen, huomasin, että seitsemäs olikin erilainen! Löysin kyllä sitten toisen napin tilalle, mutta se on vähän tummempi kuin muut. No, ehkä se ei haittaa. Tässä neuletakissa meni muutenkin hommat vähän pieleen, kun yksi langoista loppui kesken. Sen vuoksi takin toinen hiha on erilainen kuin toinen. Mutta ehkä tämä neule menee näin... Toivottavasti! En löytänyt tuota kesken loppunutta lankaa mistään lisää enkä jaksanut neuletta sitten enää purkaakaan. Joten saa kelvata näin.


Viimeisin villitys on solmia mattoa liukuesteverkkoon. Matonkuteita olen leikellyt vanhoista rikkinäisistä vaatteista, lakanoista ja jämätilkuista. Lisää kuteita olisin vailla, joten jos tuttavilla on vaikka vanhoja rikkinäisiä T-paitoja nurkissa pyörimässä, niin otan niitä mielelläni vastaan!

Monta iltaa olen jo mattoa värkännyt, mutta alkumetreille tässä vielä ollaan...


Ensi viikko olisi vielä lomaa, sitten on palattava töihin. En halua ajatella asiaa vielä. Onneksi kesä ei vielä pääty, vaikka loma loppuukin pian. Monta hauskaa juttua on vielä edessä...

3.7.2017

Lomapuuhia

Olen ollut nyt lomalla pari viikkoa ja pakko sanoa, että kyllä se on tehnyt "eetvarttia"! Töihin en kaipaa tippaakaan, päinvastoin harmittaa jo nyt, että muutaman viikon kuluttua on pakko palata taas arkeen. Haluaisin tämän kesän jatkuvan ikuisesti, mutta toki tiedän, että toive ei ole millään tavalla realistinen.

Silti. Lomalla sen tajuaa, kuinka paljon arki stressaa ja kuinka suuren osan ajasta työteko haukkaa. Työtähän on tietysti tehtävä, ei siitä mihinkään pääse, enkä ole koskaan halunnut loisia muiden elätettävänä. Tykkään tehdä asioita, en halua vain laiskotella. Mutta ihanteellista olisi, jos työ olisi sellaista, joka oikeasti inspiroisi ja antaisi tekijälleen jotain muutakin kuin se rahallisen korvauksen. Olisi hienoa, jos työ veisi mukanaan samalla tavoin kuin jokin harrastus, eli aika kuluisi siivillä, olisi sellainen intohimo siihen työhön... Nyt sellaista ei oikein ole.

Olen silti kiitollinen siitä, että minulla ylipäätänsä on työpaikka, ja nythän pitäisi tietysti pyrkiä nauttimaan kesälomasta eikä murehtia työasioita...!!! Eikä arkipäivään paluuta muutenkaan. Pitäisi osata ottaa yksi päivä kerrallaan!

Lomalla olen tehnyt enimmäkseen pihatöitä, niin mökillä kuin kotonakin. Juhannuskin meni mökillä kukkapenkkejä kitkien, ehdittiin siinä sivussa tosin lillua paljussakin ja talviturkki tuli heitettyä myös (vesi oli hyytävää). Juhannusaatto-iltana yritin valokuvata joutsenia, mutta kamerin pitempikään putki ei oikein riittänyt... Pari kuvaa nappasin silti.



Muutaman sadepäivän olen käyttänyt maalaamiseen (kuvat teoksista Amalian ateljeessa) ja yhden sukkaparinkin olen saanut neulottua iltapuhteina:


Sukat on neulottu Dropsin Fabel-langasta puikoilla 2,5, aloitussilmukoita 60. Koko 39-40. Toiset samankokoiset sukat ovat työn alla, niihin käytän kaikki Fabel-lankojen jämät, joten sukista tulee melkoisen kirjavat... Olenkin jo päättänyt nimetä ne räsymatto-sukiksi.

Olen askarrellut myös rippijuhlakutsuja, sillä tytär pääsee ripille elokuussa. Käsittämätöntä, miten nopeasti aika rientää... Ideana oli tehdä kutsut yhdessä tytön kanssa, mutta niinhän siinä kävi, että yksin sain ne näperrellä... No, ei se mitään. Puuha oli mukavaa ja mieleistä. Tein hyvin yksinkertaiset kortit, valmistuivat nopeasti. Jokainen kortti on omanlaisensa, koska olisi ollut tosi tylsää tehdä kaikista samanlaiset... Eikä siihen olisi ollut mahdollisuuttakaan, koska tarvikkeita ei olisi ollut riittävästi. Käytin näihin kutsuihin niitä materiaaleja, mitä kotoa sattui löytymään.


Tässäpä nämä loman tuotokset ja kuulumiset olivat tällä kertaa!

12.6.2017

Loma lähenee

Säät vaihtelevat, mutta loma lähenee. Vielä neljä päivää, sitten koettaa viiden viikon vapaus...

En tiedä, mihin aikani on viime viikkoina kulunut. Muutama käsityö on valmistunut (virkkauksia), mutta ne pitäisi vielä silittää, ennen kuin niitä voisi täällä esitellä. Sukan neulomista olen aloittanut, mutta sekin työ on edistynyt hitaasti. Neulominen ei nyt oikein inspiroi. En ole ollut muutenkaan erityisen tuottelias viime aikoina. Pihalla tosin olen möyrinyt aina kun sää on sallinut; lauantainakin tein koko päivän puutarhatöitä. Kylläpä olikin kroppa hellänä seuraavana päivänä! Lisäksi olen lueskellut jonkin verran. Kaivoin kirjahyllystä Väinö Linnan kirjasarjan "Täällä pohjan tähden alla" ja olen nyt lukemassa toista osaa. Kirjat tempaavat mukaansa aikamatkalle veljessodan synkkiin vuosiin. 

Neiti E:llä oli toukokuussa juoksuaika. Sattumoisin poikamme kummit tulivat käymään juuri silloin Pyry-koiransa kanssa ja olin toiveikas: jospa saisimme koiranpentuja! Mutta harmillista, Pyry oli liian pieni hoitaakseen homman finaaliin... Yritystä ei kyllä puuttunut. Alla muutamia kuvia koirien temmellyksestä!





Koiranpentuja ei siis ole meille tulossa. Harmi; olisi ollut kiva saada supersekarotuinen pentu... Pyry on mahtava pakkaus ja Neiti E:llä on myös omat lutuiset ominaisuutensa. Pennuista olisi tullut varmasti tosi hauskoja!

Mutta toivon mukaan kesä tuo mukanaan monta muuta hauskaa asiaa. Eniten kuitenkin kaipaan lepoa ja aurinkoa, vaihtelua arkeen, aikatauluttomia päiviä. Pihatöitä unohtamatta! Kesällä on saatava möyriä puutarhassa ja mökilläkin sitä möyrittävää riittäisi... 

Eipä tässä tämän ihmeellisempää tällä kertaa. 

25.5.2017

Lastenhoitaja Villa Kumpulaan

Mineily on jäänyt viime vuosina vähemmälle, mutta sen verran tässä taannoin innostuin, että korjasin yhden rikkoutuneen nuken.
Nukke on ostettu joskus tyttärelle eikä se ollut kovin laadukas. Nuken rikkouduttua päätin kuitenkin säästää nuken pään, kädet ja jalat, vaikka tuo pääosa olikin vähän muotopuoli.

Korjasin nuken piipunrasseilla, vaahtomuovilla ja puuvillalangalla. Alla muutamia kuvia korjauksen eri vaiheista. Aluksi siis tein vartalolle "rangan" piipunrasseista. Liimasin osat kiinni piipunrasseihin ihan tavallisella Erikeeperillä.


Kun liima oli kuivunut yön yli, käärin vartaloon täytteeksi vaahtomuovia. Kiinnitin sen rullalangalla. Päälle kieputin paksumpaa puuvillalankaa. Alla olevasta kuvasta näkyy hyvin tuo ylävartalon muotopuolisuus: toinen olkapää on erilainen kuin toinen, jonka vuoksi oikea käsi tulee hassusti alemmaksi kuin vasen. Mutta ei se nyt haittaa.


 Päätin, että nukesta tulee lastenhoitaja Villa Kumpulan perheen Kalle Viljami-vauvalle. Vaatteet ovat siis sen mukaiset, ommeltu käsin lastenvaatekankaiden tilkuista. Housut ompelin nuken päälle jotta ne pysyvät hyvin paikoillaan, tunikan sen sijaan voi riisua pois jos haluaa vaihtaa nuken vaatetusta.


 Annoin nukelle nimeksi Jenny. Alla Jenny ja Kalle Viljamin äiti Anna keskustelevat Villa Kumpulan olohuoneessa lastenhoidosta...


Villa Kumpulassa olisi vielä paljon kaikenlaista näperrettävää, mm. keittiö on vielä keskeneräinen. Ehkä jossain vaiheessa iskee taas inspiraatio tähänkin hommaan. Toistaiseksi kuitenkin keskityn pihatöihin. Nyt on ollut niin lämmintä jo, että uskaltauduin ostamaan kuistille ensimmäiset kesäkukat:




Ensimmäiset kahvitkin on jo kuistilla juotu. Tästä se kesä lähtee käyntiin!

1.5.2017

Valmistuneita käsitöitä ja vähän muutakin

Sain tänään toisen isotöisen tilkkutyön valmiiksi ja päätin laittaa ompelukoneen vähäksi aikaa huilimaan. Jos keli lämpenee, keskityn todennäköisesti seuraavat viikot ulkohommiin. Tai sitten maalaan. Saapa nähdä nyt.

Huhtikuussa tuli tosiaan ommeltua kaikenlaista! Aloitin karkkipaperipussukoista ja siinä sivussa tein pari kankaistakin pussukkaa. Tässä kuvia pussukoista:



Karkkipapereita oli niin paljon, että aineksia jäi vielä vaikka kuinka moneen pussukkaan. Tällä haavaa en kuitenkaan jaksa ommella niitä lisää. Katsotaan sitten, kun näille nyt valmistuneille on löytynyt käyttöä.

Tilkkupussukka syntyi kokeilumielessa tehdystä tilkkupinnasta, josta tuli niin tylsän värinen, että en keksinyt siitä oikein mitään. Niinpä ompelin sen pussukaksi. Kaarevat tikkaukset piristävät muuten tyhmän väristä työtä.

Vaikka alun perin tarkoitukseni oli tehdä loppuun käsityöt, joita olin edes jollain tasolla aloittanut tai joihin olin haalinut materiaalia, eksyin jälleen harhapoluille ja niinpä tulin aloittaneeksi muutamia uusiakin töitä. Alla oleva tyynynpäällinen on yksi niistä:

 
Tähän työhön olen todella tyytyväinen, sillä värit istuvat olohuoneemme sisustukseen täydellisesti. Voi olla, että teen jossain vaiheessa toisen samantyyppisen tälle pariksi.

Eurokankaasta ostamastani jämäkästä palakankaasta ompelin keittiöön uudet verhot. Kangasta jäi yli niin paljon, että siitä saa vielä jotain muutakin. Ehkä käsipyyhkeitä? Patalappuja? Ostoskassi? Täytyy miettiä. Verhoihin olen tyytyväinen, kuviointi on niin hauska! Tuon kuvioinnin vuoksi kankaan ostoon sorruinkin. Ei noin hauskaa kuosia voinut vastustaa...



Aiemmin kerroin aikomuksestani ommella kaikille lapsilleni omat tilkkupeitot, ja nyt tämä urakka on suoritettu! Kuopuksen peittohan valmistui jo ajat sitten, mutta kaksi muuta tenavaa olivat vielä peittoja vailla. Teinipojalle syntyi sitten sini-puna-valko-musta peitto, jolle annoin nimeksi "Ikkunat". 


Peiton taustaa en tullut kuvanneeksi, mutta taustakankaaksi löytyi sattumalta lahjoituksena saatu flanellipintainen puuvillakangas, sopivasti sinisenkirjava väreiltään. Peitto on omaa mallistoa.

Tyttären peittoon löysin kivan ohjeen eräästä tilkkukirjasta. Tämä juomalasikuvioinen peitto on kelta-valko-musta tyttären toiveiden mukaisesti. Taustakankaan kokosin kolmesta eri kankaasta, koska sopivan kokoista kangaspalaa ei muuten ollut tarjolla.



Ompeluhommien lisäksi olen myös virkannut ja saanut valmiiksi yhden pitsiliinan. Liina on virkattu musta-hopeasta langasta ja toiste on kyllä tuollaista lankaa osta... Mustaa on muutenkin hankala virkata ellei ole hyvä valaistus ja tuo hopeointi langassa vaikeutti työtä vielä lisää, koska näköni ei ole enää yhtä hyvä kuin nuorena. Liinasta sinänsä tuli kuitenkin ihan onnistunut ja kaunis.



Isältä peritty, Teksasista peräisin oleva viulunsoittaja-patsas sopii liinan päälle kuin nakutettu...

Tässä olivat käsityöt tältä erää. Viime viikonloppuna oli kaunista ja silloin olin pari päivää ihan pihalla... Laitan tähän loppuun pari kuvaa kiveyksestä, jonka silloin rakentelin. Tuossa kiveyksen tilalla oli aiemmin pelkkää kuivaa multaa, jossa ei kasvanut yhtään mitään. Teinipoika oli koko talven kulkenut yläpihalle tuosta seinän vierestä ja multaa oli vierinyt rinnettä alas, oli se aika surullisen näköinen. Nyt kulku rinteestä on blokattu ja myöhemmin keväällä aion istuttaa kattomehitähtiä tuohon kiveyksen viereen.



Talomme perusta on yhä surkean näköinen, mutta tuskin ehdimme tänäkään kesänä tekemään sille yhtään mitään. Sen verran iso projekti perustan siistiminen on. Kaikki aikanaan...

Nyt on siis edessä pieni luova tauko. Työpöytä on siivottu ja odottaa tyhjänä uutta inspiraatiota. Saa nähdä, mitä seuraavaksi!

 

26.4.2017

Tyttöset

Tyttöset, eli pienet mollamaijat (pituus noin 15 cm), saivat viimein vaatteet ylleen. Ompelin nämä pikkuiset jo ennen joulua, mutta vaatteiden teko jäi. Motivaatio hävisi kesken kaiken kun ymmärsin, että ei minulla näillekään tekeleille ole mitään järkevää käyttöä. No voihan ne toki antaa jollekin pienelle tytölle lahjaksi, jos kelpaavat. Oma tyttöni on jo 15-vuotias, enkä ole oikein tietoinen enää siitä, millaisista leluista alle kouluikäiset tyttöset tykkäävät.


Mollat saivat siis mekkonsa ja pöksynsä (joita ei kuvassa näy mekkojen alta), joten yksi keskeneräinen käsityöprojekti on taas saatettu loppuun. Keskeneräisiä on vielä useita ja uusiakin on tullut aloitettua... Eksyin siis jälleen omille poluilleni. Sorruin jopa ostamaan muutamia uusia palakankaita Eurokankaasta... Niille tosin löytyi heti käyttöä, mutta siitä myöhemmin.

Tällä hetkellä työn alla on tilkkutäkki tyttärelle. Kun se on valmis, olen tehnyt täkit jokaiselle lapselleni. Onpahan sitten jokaisella jokin muisto käsitöitä värkkäävästä äidistä. Nuorimmainen käyttää täkkiään ahkerasti nukkumalla sen alla melkein joka yö... :)

Tilkkutäkki-projektin jälkeen pidän ehkä taukoa ompeluhommista. Siis EHKÄ. Pihatyötkin nimittäin houkuttelevat... Samoin mielessä on yksi nukkekotijuttuihin liittyvä askarteluprojekti, jota haluaisin aloitella. Ideointi on vielä vähän kesken. Tarkoitus olisi tehdä lyhdyn sisään huone, mutta en ole vielä päättänyt, tuleeko siitä teinitytön romanttinen kamari vai leikkimökki Villa Kumpulan muksuille. Todennäköisesti teinityttö Katariina saa lyhdystä majapaikan itselleen.

Kevät on piristänyt minua huomattavasti. Kärsin selvästi jonkinlaisesta kaamosmasennuksesta tai -väsymyksestä, koska valon lisääntyessä aktiivisuuskin kasvaa. Viikonloppunakin tuli puuhattua vaikka mitä, kun oli kaunista ja aurinkoista. Olin ihan pihalla koko viikonlopun! Mökilläkin pääsimme käymään. Nyt takatalvi on taas riesana, mutta ehkäpä se kesä sieltä vielä tulee. Odotan innolla, että pääsen taas multahommiin ja muihinkin pihatöihin.

Aurinkoista kevättä!

5.4.2017

Ompeluhommia

Kevään myötä olen vähän piristynyt ja päätinkin ottaa itseäni niskasta kiinni lukuisten keskeneräisten käsitöiden kanssa. Aion nyt tehdä kaikki keskeneräiset työt loppuun ja toteuttaa myös ideat, joita varten olen jemmannut kaikenkarvaisia materiaaleja.

Aloitin heijastinlinnuista. Ompelin niitä neljä, vaikka ollaankin menossa kohti valoisampaa vuodenaikaa. Tuleehan se syksy sitten taas kuitenkin ja sitten ovat heijastimet taas tarpeen!
 
 


Tein myös loppuun Baby born-nuken vaatteet (paita, pöksyt ja liivihame), joiden ompelun aloitin jo ennen joulua. Vaatteet päätynevät kummitytön käyttöön.


Ompelin nukelle myös peiton tilkkupinnasta, jonka olen joskus kauan sitten ommellut ja jolle en ole keksinyt järkevää käyttöä.

 
 
Laatikon pohjalla lojuneista hirsimökki-blokeista ompelin pussukan, joka on toiselta puolelta puna-ruskean sävyinen ja toiselta puolelta kelta-ruskea-vihreä.


 ´
Yksi kokeiluluontoinen tilkkupinta päätyi myös pussukaksi. Tähän pussukkaan pakkasin tekemäni nukenvaatteet...


Tässä olivat ompelukset tältä erää. Viime päivät olen puuhastellut karkkipaperi-pussukoiden kanssa. Laitan niistä kuvia, kunhan olen saanut niitä valmiiksi useamman. Aineksia on ainakin kymmeneen pussukkaan jo valmistuneiden kahden pussukan lisäksi...

Kyllä nyt pussukkaa pukkaa!!!

26.3.2017

Korttiaskartelumania

Iltapuhteina ja viikonloppuina olen askarrellut kortteja. Entisiäkin on vielä käyttämättä iso läjä, mutta koska laatikot pullistelevat vaikka minkänäköistä kartonkia ja kuviopaperia ja tarraa, oli pakko jalostaa näitä korteiksi. Laatikot kun hädin tuskin mahtuivat kiinni...

Innostuin sitten tapani mukaan ehkä vähän liikaakin, sillä kortteja syntyi iso kasa. Kaikki 3D-kuvat on nyt käytetty (lukuun ottamatta vauva-aiheita) ja mukavasti sain käytettyä muitakin tarvikkeita. Ja uusia en aio ostaa, ennen kuin kaikki on käytetty!!!

Tässäpä kuvia valmiista korteista:















Mikä on sinun suosikkisi näistä korteista? Oma lempparini on tuo ruskeasävyinen heppakortti. Hepat on leimattu ruskealle paperille ja leikattu sitten ääriviivoja pitkin ja liimattu korttiin. Lopputulos on mielestäni aika kiva. Tiedossa on jo kortin saajakin... Moni muukin näistä korteista on jo "merkitty" jollekin tietylle ihmiselle ja yksi pääsiäiskortti lähti eilen kummitytölle suklaamunan kera.

Ennen tätä valtavaa askarteluinnostusta tuli neulottua jonkin verran. Tein mm. toiset vähän pidempivartiset sukat itselleni tallihommia silmällä pitäen. Sitten olikin pakko lopettaa neulominen vähäksi aikaa, koska oikea olkapää ja lapa kipeytyivät jälleen. Kun ne menevät jumiin, on seurauksena inhottava, monta päivää kestävä päänsärky. On varmaankin pakko vähentää neulomista, kun ei kroppa sitä näköjään kestä. Ihan joka ilta ei ainakaan voi puikkoihin tarttua. Onneksi virkkaamaan kuitenkin pystyn ja sitä olen iltaisin harrastanut TV:tä katsellessani. Monta vuotta sitten aloittamani verho alkaa viimeinkin valmistua...

Tässä kuva sukista. Ei näissä mitään erikoista ole, perussukat perusraidoin.



Keväiset säät ovat olleet oikukkaita tänäkin vuonna enkä ole vielä päässyt pihahommiin, vaikka niin kovasti jo kutkuttaisi... Lähinnä mielessä on ollut ylikorkeaksi kasvaneen tuija-aidan leikkaaminen. Korkeat tuijat varjostavat jo pihaa ja ehdottomasti aion ne tänä keväänä leikata! Toistaiseksi se ei kuitenkaan onnistu, koska lumihankeen on vähän hankala mennä tikkaiden kanssa. Ehkä sitten pääsiäisenä?

Talvi on ollut melkoista kitkuttamista, nyt on onneksi pientä piristymistä ilmassa. Superenergiseksi en kyllä vieläkään itseäni tunne, mutta yöni olen nukkunut paremmin ja pää on täynnä monenlaisia ideoita. Kunnon loma tekisi terää, vaikkapa semmoinen sapattivuosi... Mutta ei taida olla taloudellisesti mahdollista lähteä sellaista viettämään, sillä kolmen teinin kanssa rahanreikiä riittää. Mutta saahan sitä ihmispolo haaveilla!

Ulkona tuuli tuivertaa ja kuivattaa mukavasti päivällä sulaneita jäitä ja lumia. Kyllä se kesä sieltä tänäkin vuonna tulee ja kauan kaivattu kesäloma myös...

Aurinkoista kevään jatkoa kaikille!