Kun säät viimein hieman viilenivät, otin esille ompelukoneeni ja surautin työkaverin joulukuussa syntyvälle poikavauvalle tilkkupeiton. Malli on omani ja hyvin yksinkertainen. Lopputulokseen olen tyytyväinen, tikkauksetkin onnistuivat kohtuullisesti - jonkin verran jouduin purkamaan. Jännityksellä odotan, mitä työkaverini tästä peitosta tuumaa... Toivottavasti tykkää!
Näin jälkeenpäin ottamaani kuvaa katsellessani huomaan, että olisi pitänyt kuvata peitto pystyasennossa. Silloin kuvioita olisi helppo katsella. Peiton idea kuitenkin on siis se, että siinä on eläinten kuvia muiden blokkien joukossa, eli katseltavaa vauvalle ja ehkä myöhemmin noiden kuvien avulla voi opetella eläinten nimiäkin. Punainen hassu ukkeli tilkkujen keskellä on ompelukuva, jonka laitoin peittoon ihan vain huumorin vuoksi.
Innostuin ompelusta sen verran, että ajattelin ommella yhdelle kummilapsistamme kassin. Kesken matkan tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei syntyvä kuvio ole lapsen näköinen ollenkaan ja muutin suunnitelmia ja kassin mallia. Tämä psykedeelisen värikäs "Taidekassi" jää omaan käyttöön. Kassin nimesin Taidekassiksi sen vuoksi, että minulle tuli keskiosan tilkkukuvioista mieleen abstrakti maalaus.
Alla kuva kassin kummastakin puolesta, jotka eivät ole identtiset. Kassin hihnoja voi tarvittaessa pidentää; idea tähän tuli siitä, että kokoelmissa sattui olemaan hihnaksi sopivaa nauhaa, jossa oli napenlävet valmiina.
Tämä kassi valmistui viikonloppuna. Tälläkin viikolla olen ommellut ja sama värikäs linja tuntuu jatkuvan. Tällä kertaa on oikeasti syntymässä kassi kummitytölle, kassin nimeksi tullee "Sirkuspallot". Työ ei ole edennyt niin vauhdikkaasti kuin olisin halunnut, sillä sitkeä väsymys on ollut riesana tällä viikolla. Lisäksi joudun taas vaihteeksi astmatutkimuksiin koko kesän jatkuneen yskän vuoksi. Kaikenlaista hyppäämistä on siis tiedossa erilaisten tutkimusten muodossa, ihan kuin tavallisessa arjessa ei olisi tarpeeksi tekemistä. Kyllä sitä siivoamista, kaupassa käyntiä ja muuta riittää ja riittää!
Yritän silti jaksaa iltaisin myös hieman harrastaa, koska pitäähän se mielen virkeänä ja auttaa palautumaan.
Näillä eväillä mennään kohti yhä pimenevää syksyä.
Helteiden ja nettiyhteysongelmien vuoksi blogin päivittäminen on jäänyt, mutta nyt yhteydet toimivat taas, joten ajattelin laittaa tänne kuvia kesälomalla valmistuneista askarteluista ym. Hikistähän tämä tietokoneen ääressä istuminen on, mutta hikistä on vielä ulkonakin... No, pian helpottaa!
Kuopus ei innostunut koulussa puukäsitöistä ja sai aikaiseksi karkeatekoisen kuuloketelineen. Poika oli jo valmis heittämään tekeleensä roskiin, kun äkkiä keksin, että siitähän saisi tuunaamalla hyvän korutelineen! No, tuumasta toimeen... Liimailin aihioon sopivia kappaleita ja maalasin tekeleen sen jälkeen mustalla liitumaalilla. Tässäpä tulos, ennen maalausta ja maalauksen jälkeen:
Innostuin lomalla myös käyttämään pois helmivarastoani, koska helmirasia vei liikaa tilaa. Koruja tulikin tehtyä sitten ihan urakalla! Tein muutaman rannekorun, pari kaulakorua ja ison läjän korviksia, joista yhdet annoin kummitytälle lahjaksi. Rihkamaahan nämä ovat, mutta eipähän niin harmita, jos sattuvat häviämään, kuten kävi taannoin yhdelle kultaisista korvakoruistani.
Askartelin myös pari henkilökorttinauhaa, mutta ainakaan toinen niistä ei kestänyt koekäyttöä; pujottelin helmet siimaan ja mielestäni solmin siiman päät kunnolla yhteen. No, siitä huolimatta solmu lähti avautumaan... Täytyy nyt miettiä, mihin nuo helmet sitten pujottelisin, ehkä karhulankaan? Jospa se kestäisi. Olisi kiva tietää, miten muut näitä avainnauhoja ym. tekevät, jotta niistä tulisi käytössä kestäviä.
Mutta tässä kuvia koruista:
Korutelineen ja korujen lisäksi en juuri muuta sitten valmiiksi lomalla saanutkaan. Muutamaan aiemmin valmistuneeseen lasten neuleeseen sain ommeltua napit paikoilleen. Nämä neuleet lähtevät kummilapsille:
Muuten oli aivan liian lämmintä ompelemiseen, neulomiseen ym. Loma meni mökillä uidessa ja löhötessä, kirjoja lukien, puutarhaa kuopsutellen, pentukoiran kanssa leikkien. Ja ihan olen tyytyväinen lomaani, se oli rauhallinen ja rentouttava. Aivot saivat kaipaamaansa lepoa. Nyt olen jo palannut töihin eikä sekään pahalta ole tuntunut.
Kaikki hyvin, toistaiseksi :).
