Minikaappi

Anopilla oli joutilaana teepusseille tarkoitettu laatikko. Hän antoi sen minulle ja päätin tuunata siitä minikaapin eteisen seinälle.

Poistin teelaatikon sisälle olevasta lokeristo pystylevyt ja päällystin sen jälkeen poikkilevyt värillisellä kontaktimuovilla. Näin sain kaappiin hyllyt. Mies kiinnitti kaapin seinään ja nyt kaappi toimii pikkuruisten ja pienten koriste-esineiden turvapaikkana.

Kaapin päällä nököttävät suola- ja pippurilinnut, jotka sain äidiltäni joululahjaksi. Posliiniesineet kaapissa ovat lapsuusmuistoja ja maailmalta kerusteltuja, halpiskynttiläkipot on hankittu joitakin vuosia sitten Lidlistä.

Hieman orvoltahan kaappi tuossa näyttää, täytynee kehitellä jokin pieni taulu tms. tuohon kaapin alapuolelle hieman tasapainottamaan tilannetta.

Hiihtoloma lähestyy! Emme ole kotona tehneet isompaa remonttia pitkään aikaan, mutta nyt juolahti mieleen, että kellariin menevän portaikon voisi viimeinkin laittaa kuntoon nyt lomalla. Tapetithan meillä on ollut valmiina jo monta vuotta ja maalia löytyy varaston hyllyltä. Ajattelimme sekoittaa valkoisesta ja tumman harmaasta jonkin toiselle seinälle sopivan sävyn. Tapetti tulee ikkunaseinälle. Kattoon pitäisi vanhan sormipaneelin päälle laittaa uusi paneeli ja samalla fiksata muutama pieni juttu. Katsotaan, saammeko remontin alulle ja miten sen tulee etenemään!

Kolme ruusua

Joitakin aikoja sitten lupasin mieheni veljen vaimolle kolme pientä ruusutaulua lahjaksi. Väreiksi toivottiin mustaa, valkoista, harmaata ja ripaus lilaa.

Viikonloppuna sain maalaukset valmiiksi. Taulujen koko on noin 30 x 30 cm ja ne maalattu kuivapastelliväreillä. Yhden taulun tekemiseen meni aikaa noin 1,5-2,5 tuntia. Yllätyin itsekin, miten nopeasti tuli valmista!

Tässä kuvia:

Alimmainen kuva on oma suosikkini, muihin en ole täysin tyytyväinen, mutta vastaanottajaa miellyttivät, kun laitoin hänelle kännykällä kuvia töistä. Tässä vielä yhteiskuva kaikista:

Hommaan näille vielä kehykset ja vien sitten hiihtolomalla nämä uuteen kotiin. Siellä maalaukset päätyvät olohuoneen seinälle. Mikään ei kuvantekijää enempää voisi ilahduttaakaan kuin se, että työt pääsevät esille.

Kortti harjoittelijalle

Meillä on ollut töissä harjoittelija muutaman kuukauden ajan laborantin töitä opettelemassa. Huomenna hän on viimeistä päivää ja päätimme antaa nuorelle miehelle pienen läksiäislahjan.

 

Kortin teko jäi sitten minulle ja tämmöinen tuli kortista:

 

 

Kortin sisälle tuli teksti, jonka runosuoneni sykähteli ilmoille:

 

"Ahkerasti harjoittelit,

paljon uutta opiskelit.

Hyvin uppos oppi päähän,

eikä mennyt järki jäähän!

Onnea sulle tulevaisuuteen,

menestystä kaikkeen uuteen

mitä elo tuopi tullessaan.

Kanssasi oli mukavaa!"

 

Huomenna on sitten läksiäiset pullakahvien kera.



Nukkista ja sukkista ja ompelua myös

Pikku hiljaa tulee näperreltyä pieniä juttuja Hopemäkeen. Eteiseen tein peilin, portaikkoon ripustin vuosia sitten tekemäni maton ryijyksi. Matto / ryijy on tehty kasvivärjätyistä langoista. Olohuoneeseen laitoin maljakoksi vanhan hajuvesipullon ja siihen koristekasviksi muovioksan alennuslaarin askartelu-tarvikepakkauksesta. Muutamia taulujakin olen seinälle viritellyt. 

Paljon on vielä kuitenkin tehtävää, Hopeamäen keittiö esimerkiksi on edelleen hujan hajan! Minimaailmasta tilasin muutamia juttuja sisustusta varten:

Kehyksiin on tarkoitus löytää kivat kuvat tauluiksi ja sorvattuja puolia aion hyödyntää mm. uuden TV-tason askartelussa. Listaleikkureilla saan viimeinkin leikattua kattolistat ym. siististi! Pieni hyllykkö menee Villa Kumpulaan, mutta kaapisto Hopeamäen kodinhoitotilaan. Pitäisi maalata se ensin... Nukkekodin laittoon ei ole ollut viime päivinä aikaa, koska piti tehdä muita hommia, mm. lyhentää tyttären tanssiaismekkoa. Tanssit olivat eilen ja hyvin menivät, tytär oli kaunis ja mekko sopivan mittainen!

Sukkien neulomiseen sen sijaan on aina aikaa. Tavoitteena on nyt neuloa pois kaikki ohuet sukkalangat, mitä varastoihin on kertynyt. Muutamat sukat olen jo tehnyt:

Yhdet näistä sukista päätyivät anopille lahjaksi. Muut jäävät odottamaan käyttäjää.

Tuossa aiemmin, ompeluhommia tehdessäni, tekaisin itselleni uuden neulatyynyn, koska uudet, pidemmät nuppineulani (jotka voitin arpajaisissa) eivät mahtuneet vanhojen kanssa samaan tyynyyn. Pienet, perinteiset nuppineulat ovat nyt uudessa pöllötyynyssä:

Kun kone oli esillä, tein varastoissani olevista vohvelikankaista käsi- /astiapyyhkeitä. Näistä ei ole nyt kuvaa, ei myöskään jouluisesta tilkkuliinasta, jonka ompelin jämätilkuista. Laitan niistäkin kuvat, jos muistan. Muutama pyyhe jäi kesken, kun kanttinauha loppui. Pitäisi muistaa ostaa sitä lisää.

Kaikenlaista on siis tullut tuusattua ja sama meno jatkuu eikä loppua vielä näy. Niin kauan tuusailen kun aivot ja kädet toimivat! Olen myös hakenut sisustussuunnittelijan koulutukseen, en vielä tiedä, pääsenkö vai en, jännityksellä odotan miten käy! Elämää on siis vielä senkin jälkeen, kun on täyttänyt 50 vuotta. Totean tämän tässä siksi, että toisinaan nuorempien puheista saa sen käsityksen, että viisikymppinen on jo puoliksi kuollut tai ainakin elämäänsä kyllästynyt. Töissä ovat muutamat nuoremmat tosin jo myöntäneet, että näin ei välttämättä ole... Mukavaa, jos voin olla nuoremmille positiivinen esimerkki!

Kevättä on jo ilmassa! Iloa ja terveyttä kaikille ja aurinkoista alkavaa kevättä!

Silppupussukat

Ompeluinnostuksessa tulee joskus tehtyä tuotteita, jotka ovat oikeastaan aika rumia ja joille ei ole oikein käyttöäkään. Ylijääneistä kangaspaloista (silpuista suorastaan) ompelin muutaman tilkkupinnan lennosta sen enempää suunnittelematta ja tein niistä pari pussukkaa, ihan vain tekemisen ilosta. Eipä näistä kovin kaksisia tullut, mutta tulipahan tehtyä ja sain pienet kangaspalat hyötykäyttöön.

Tässä ensimmäinen pussukka, molemmin puolin kuvattuna:

Tästä pussukasta tuli periaatteessa ihan ok, mutta seuraava on mielestäni suorastaan ruma... En jaksanut ommella siihen edes pohjaa, vaan se on nyt malliltaan tuollainen litteä:

Tätä rumaa pussukkaa en kyllä kehtaa antaa kenellekään lahjaksi, mutta ehkä keksin sille käyttöä. Aina on pientä sälää, joka on säilöttävä jonnekin. Siihen tarkoitukseen tämä sopii.

Joskus sitä tosiaan tekee asioita vain tekemisen ilosta, vähät siitä millainen on lopputulos! Onko tässä sitten mitään järkeä, se onkin eri juttu.

Muutama ilta vierähtää nyt sitten tyttären vanhojen tansseihin tulevan mekon helman lyhennyksessä. Aloitin urakkaa eilen. Kylläpä on ikävää lyhentää mekkoa, jossa on kolme helmaa ja niistä yksi harsokangasta ja kaksi liukasta kangasta... Ja kaikki vielä kaarevaa reunaa. Päätin, että ompelen helmapäärmeet käsin. Ompelukoneeni on vanha ja oikkuilee joskus, en ota sitä riskiä, että se alkaa tehdä jotain kammottavaa syrttyä kesken ompelun ja sitten joudun ratkomaan ja sitten kankaassa on ehkä reikä... Ja kaarevan reunan päärmääminen on joka tapauksessa helpompaa käsin, vaikka onhan se hidasta hommaa.

Tiedän, että helmasta ei tule minun taidoillani vimpan päälle hieno, mutta tytär on onneksi suurpiirteinen tässä asiassa ja totesi, että kelpaa. Pääasia kuulemma on, ettei hän kompastu helmaan tanssiessaan. Toivotaan, että niin ei pääse käymään!