Kotona puuhailua

Korona on nyt hallitseva sana kaikkialla ja myönnän, että huolestuttaa tämä tauti... Siksipä yritänkin pitää itseni kiireisenä ja keskittyä aivan muihin juttuihin, ettei ala liikaa ahdistamaan. Tykkään olla kotona, joten liikkumisen rajoitukset eivät ole juuri haitanneet - äitiä toki haluaisin tavata ja appivanhempia, sekä ystäviä aika ajoin. Mutta muuten olen saanut kyllä aikani kotona kulumaan verrattoman hyvin.

Viikonloppuna saimme tapetoitua kellarin käytävän ja laitan siitä kuvia myöhemmin, kunhan viimeisetkin listat ym. on saatu paikoilleen. Käytävästä tuli todella mieleinen... Olen niin onnellinen, että saimme yhden remppaurakan viimein tehtyä!

Sain viikonloppuna valmiiksi myös sukat lahjalangasta. Lankaa jäi ylikin, aloitin jo uutta paria kummipoikaa ajatellen. Nämä ensimmäiset sukat päätyvät omaan käyttöön:

 

 

Käytävän tapetin ylijäämäpaloja päätin jemmata askarteluun, koska tapetissa oli kivoja kuvia. Yhdestä kuvasta tein jo taulun Villa Kumpulan olohuoneen seinälle:

 



Taulun kehys on pienikokoinen valokuvakehys, sopi mielestäni hyvin nukkekodin seinälle. Kirjahyllyssä olevat kirjat olen askarrellut itse tulostettavista printeistä, hylly kaipaisi vielä täytettä... Villa Kumpulasta puuttuu vielä paljon kaikenlaista! Joulujutut sain sentään korjattua sieltä pois.

Näiden puuhien parissa vierähti viikonloppu, heppaakin tuli hoideltua ja lenkillä käytyä. Lauantaina oli sen verran aurinkoista, että innostuin jopa leikkaamaan osan pensasaidastamme. Paljon siellä kuivaa oksaa olikin. En malta odottaa, että pääsisin haravoimaan ja tekemään muitakin pihatöitä... Mutta ihan vielä ei ole niiden aika.

Töissä on yt:t menossa, päättyvät viikon kuluttua. Enimmillään voi tulla 3 kk:n lomautus.

Sitä odotellessa.

Farkkukassi ja ahdistusta

Tytär toi minulle taannoin kassillisen vaatteita, joita ei enää syystä tai toisesta halunnut tai voinut käyttää. Osan vaatteista omin itselleni, pieni osa lähtee kierrätykseen - yhdet rikkinäiset farkut otin ja ompelin käsilaukuksi.

Ompelu oli hyvää vastalääkettä korona-ahdistukseen. Sinänsä se ei niin ahdista, että tämä epämiellyttävä virus on maailmassa valloillaan, luotan kyllä suomalaiseen terveydenhuoltoon ja siihen, että voimassa olevat rajoitukset hidastavat viruksen leviämistä. Taudin suhteen tulee mitä tulee... Mutta tuo koululaisten etäopiskelu!!! Että sen kanssa voi mennä hermot... Kuopus ei ole etäopiskelusta lainkaan innostunut. Kaikista tehtävistä tulee sama kommentti: "No ei sitä tarvitse tehdä."

Kyllä tarvitsee!!! Joka ikinen tehtävä pitäisi tehdä, että saisi mahdollisimman hyvän päästötodistuksen ja saisi jatko-opiskelupaikan. MIKSI tämä ei uppoa 15-vuotiaan kalloon??? Sanokaa hyvät ihmiset, kuinka nuoren saisi motivoitua opiskeluun? Alan olla epätoivoinen... Samaan aikaan mies sanoo, että nuoren pitää itse kantaa vastuu opiskelustaan ja että minä en voi häntä hyysätä enkä tehdä tehtäviä hänen puolestaan. No, näinhän se on. Mutta entä jos nuori ei kanna sitä vastuuta? Mitä sitten tapahtuu? Tuleeko kaikista aineista 4 tai 5, pitääkö tuplata ysiluokka? Pitääkö minun nyt vain katsoa vierestä, kuinka ipana sössii koko homman? Sanokaapa se!

Onneksi on nämä käsityöt. Puikkoja heilutellessa tai ommellessa ahdistus tästäkin asiasta hieman hetkeksi helpottaa. Sama homma hevosta hoitaessa... Silloinkin on pakko keskittyä siihen, mitä on tekemässä. Ajatus ei voi askarrella nuoren kouluasioissa tai muissa huolissa.

Tässä vielä kuvia uudesta käsilaukustani. Otin sen heti käyttöön. Kaikki kassiin tarvitut materiaalit löytyivät kotoa ja ovat ompelulankaa lukuun ottamatta kierrätyskamoja.

Virkattu ja neulottua

Suomi(kin) on nyt sekaisin koronaviruksen vuoksi, mutta henkilökohtaisesti yritän elää aivan normaalia elämää - äidistäni olen huolissani, koska hän on riskiryhmää, mutta muuten koronahässäkkä ei ole vielä saanut minua panikoimaan. Pieni huoli toki asiasta on. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa! Yhä edelleen, vaikka jo puoli vuosisataa olen tätä palloa tallannut... Että piti tämmöinenkin tautiepidemiaepisodi nähdä. Olo on kuin tieteiselokuvassa...

Mitään kovin erikoisia taide- tai käsityöprojekteja ei ole ollut nyt käynnissä. Käytäväremppakin on edelleen kesken, kun tuli pari muuttujaa... Mutta remppa valmistunee tässä kevään aikana. Enimmäkseen olen virkannut ja neulonut lankavarastojani pois. Nalle-langoista tarkoitukseni oli tehdä villatakki Novitan tuoreimman neulelehden ohjeella, eli virkata neliönmuotoisia paloja ja yhdistellä ne takiksi. No, nyt olen todennut, että neliönmuotoisista kappaleista EI SAA minulle sopivaa villatakkia, ei sitten millään! Ei, vaikka joukkoon laittaisi muutaman kolmionkin. Takki ei vaan hihoista istunut. Aika monessa käsityöohjeessa on nykyään tämä sama ongelma, hihat on mitoitettu hyvin kapeiksi ja epämukaviksi. Ainakaan minulle ne eivät aina istu, vaikka haukkarini ei totisesti ole paksuudella siunattu!

Virkatuista paloista syntyi sitten torkkupeitto. Niille on aina käyttöä...

Jäljelle jääneistä langoista neuloin sukat, jotka annan työkaverilleni, kun hänen määräaikainen äitiysloman sijaisuutensa päättyy tämän kuun lopussa.

Neuloin loppuun myös huivin, jonka aloitin jo toista vuotta sitten. Jostain syystä tämä neuleprojekti edistyi hyvin hitaasti, mutta tulipa viimein valmista! Huivi on neulottu alpakkalangasta, sen ei pitäisi kutittaa... Saa nähdä, pystynkö kutiamatta tätä huivia nyt sitten käyttämään. Näillä keleillä se on kyllä jo liian kuuma.

Neiti A:kin tuli ihmettelemään huivin kuvaamista:

On se vaan söpö... Tämä meidän Neiti A, nimittäin. Sellainen rumankaunis! Anoppikin on jo ihastunut pikkuiseen, vaikka alussa ei tykännyt tästä koirasta ollenkaan.

Uudet neuleet ovat jo puikoilla, niistä kuvia sitten kun valmistuvat.

Aurinkoa ja terveyttä kaikille!