Mökkeilyä

Helteiden aikaan on ollut ihanaa olla mökillä. Järven äärellä on ollut hivenen vilpoisampaa ja tarpeen tullen on päässyt järveen vilvoittelemaan. Samalla on tullut hoideltua mökkipihaa. Otin pihalta muutamia kuvia, niitä on mukavaa myöhemminkin katsoa ja seurata, kuinka puutarha muotoutuu ja kehittyy vuosien varrella.

Alla oleva metallinen huvimaja (tai lähinnä sellaisen aihio) on tämän kesän uusin hankinta. Tämän ympärille on tarkoitus laittaa istutuksia ja myös hieman tehdä sisustusta - projekti jäänee ensi kesälle.

Kivikukkula syntyi aikoinaan, kun tontilta löytyviä kiviä kasattiin valmiiksi kivikkoiseen osaan tonttia. Kivikukkulalla on monenlaista perenna, sekä lisäksi luonnonkukkia.

Kivikukkulan takana on aurinkopaneeli, jolla saamme sähköä pieneen mökkiimme. Telineen on mieheni rakentanut kierrätysmetallista.

 

Kivikukkulalla viihtyy mm. punainen päivänkakkara. Kotipihassa se ei menestynyt, koska lehtokotilot olivat jatkuvasti sen kimpussa.

 



 

Maksaruohon seassa kasvaa rohtotädykettä. Olen antanut sen levitä vapaasti kivikukkulalla, on kaunis ja estää mukavasti ei-toivottujen kasvien kasvua.

 

 

Etupihalla oleva laatoitus on vielä vähän kesken, tarkoitus on tänä kesänä oikaista mökki, nostaa sitä hieman ylös (maavara on tällä hetkellä aika pieni) ja sen jälkeen viimeistellä laatoitus. Mökin kuistilta ja laatoitukselta on kauniit näkymät pienelle järvelle.

 

Varaston nurkalle, pienen tielle johtavan polun alkuun, mieheni kiinnitti ruusukaaren. Kaari on pultattu isoihin kiviin, joten pysyy varmasti pystyssä! Ruusukaaren viereen istutin humalan, joka oli aiemmin kotipihalla. Siellä se aiheutti hieman liikaa sotku tahmaamalla oleskelualueella olevia kalusteita, tuossa varaston kupeella humala saa vapaasti kasvaa ja tiputella tahmaansa mihin haluaa.

 

Kivikukkulan takana on toinen kukkula, jonka komistuksena on valamonruusu.

Liiterin vieressä puolestaan on iso kivi, jolle äitini aikoinaan istutti kalliokasveja. Siinä ne viihtyvät edelleen.

 

Mökkipihaa on laiteltu paljon, vieläkin tekemistä riittää, mutta kunhan saamme laatoituksen valmiiksi, kääntynee katse mökin kunnostukseen. Se onkin sitten ihan kokonaan oma projektinsa.

Miniatyyrivalokuvia

Netistähän löytyy vaikka mitä, myös nukkekotiin, ja ihan ilmaiseksi. Printtasin sieltä itselleni muutamia miniatyyrivalokuvia ja laitoin niitä kehyksiin. Näyttävät hyvin aidoilta.

 

 

Hääkuvan laitoin Hopeamäen yläkerran aulaan, pianon päälle. Kuvassa näkyy myös köynnöskasvi, jonka askartelin keväällä, mutta josta en ole muistanut ottaa kuvaa. kasvinosat ovat peräisin löytölaarista, jossa oli kaikenlaista sälää eurolla... Ostin noita viherkasvijuttuja pari pussillista.

 

Kahdelle muulle valokuvalle en vielä löytänyt hyvää paikkaa, mutta Hopeamäkeen nekin päätyvät.

 



Askartelin myös muutamia kirjoja, joista osan laitan Hopeamäkeen ja osan Villa Kumpulaan. Kannet on printattu netistä, sivuina on sanomalehtipaperia.

Nukkekotijuttujen näpertely on ollut mukavaa puuhaa nyt kun on ollut niin helteistä, ettei pihalla jaksa kuumuuden vuoksi olla. Nautin kyllä auringosta ja lämmöstä, mutta helteet vetävät veteläksi... Ei oikein jaksa tehdä mitään. Mutta ensi viikollahan sää näyttäisi viilentyvän - kunhan ei viilenisi sitten liikaa...

Joskus jotain valmistuukin

Neuloin itselleni puuvillalangoista puseron. Sain sen eilen valmiiksi - ja sitten purin sen. Puserosta tuli nimittäin aivan liian iso! Sinänsä se on mielenkiintoista, koska neuloin mallitilkun, tiheyksien piti siis olla kohdallaan... Muutenkin neuloin Novitan neulelehden ohjeen mukaan. Puserosta piti tulla kokoa M, mutta lähinnä se oli kokoa XL... Hihatkin olivat 15 cm liian pitkät. Tämä on nyt jo toinen kerta, kun kyseisen lehden ohjeella neuleesta tulee väärän kokoinen. Liekö vika sitten ohjeissa vai tekijässä, sitäpä sietää miettiä... Yritän jossain vaiheessa puseron tekoa jollakin toisella ohjeella. Olen elämäni aikana neulonut lukuisia neulepaitoja, ja yleensä ne ovat onnistuneet. En ymmärrä, mikä tässä hommassa nyt oikein mättää.

Mutta jotain saan joskus valmiiksikin. Tässä muutama kuva valmistuneesta vauvan peitosta. Tästä peitosta tulee mieleeni sirkus, joten olkoon sitten sirkus nimeltään. Peiton keskellä olevat tilkkublokit olivat aika hitaita ja työläitä tehdä, joten siksi niitä on vain tuossa peiton keskellä. Alkuperäinen idea oli tehdä koko peitto näistä blokeista. Olisi pitänyt leikata isompia neliöitä... Silloin neliöiden yhdistely olisi ollut helpompaa ja työ olisi edistynyt joutuisammin. Seuraavalla kerralla olen viisaampi.

Tällekään peitolle ei ole vielä omistajaa tiedossa. Entiselle työparilleni on tulossa tyttövauva, mutta tämän peiton värit sopivat ehkä paremmin pojalle. Muutenkin tulevan äidin toiveena oli neutraaleja värejä, vihreää ja keltaista saisi kuulemma olla, mutta vaaleanpunaista ei missään tapauksessa... Ompelen siis hänen vauvalleen peiton näiden toiveiden mukaan. Idea jo on... Aika tavaran kaupitsee, joten kyllä tälle Sirkus-peitollekin vielä omistaja löytyy.

Sain myös Villa Kumpulan makuuhuonetta tehtyä eteenpäin. Ompelin sinne uuden sänkypeiton sekä koristetyynyjä ja virkkasin lattialle muutaman maton. Aion vielä maalata vaatekaapin uudelleen ja laittaa seinille lisää tavaraa.

Alla kuvia makuuhuoneen uudesta sisustuksesta:

 

 

Sain myös olohuoneen verhoprojektin loppuun. Verhot on ommeltu lähes 30 v. vanhasta verhokankaasta, jota aikoinaan ostin opiskeluaikaiseen asuntoomme. Kiva, kun siitäkin ajasta jää tämmöinen pieni muisto...

 

 

 

Oranssinruskean ja vaaleanpunaisen yhdistelmä on aika mielenkiintoinen... Mutta kuten lukija ehkä huomaa, tapetin yläosa on vaaleanpunainen sävyltään, joten siihen verhot sointuvat hyvin. Tykkään näistä olohuoneen tapeteista enkä halua vaihtaa niitä, vaikka värimaailma on kieltämättä haasteellinen tässä huoneessa, noin sisustusta ajatellen.

 

Sisustuksesta sen verran, että minut on ennakkotehtävän perusteella hyväksytty sisustussuunnittelun opiskelijaksi paikalliseen kansanopistoon! Olen iloinen tästä, vaikka kyseessä onkin vain 20 opintoviikon kokonaisuus (opiskelu kestää vuoden), josta ei valmistuta mihinkään ammattiin. Koulutus on siis yleissivistävää / täydennyskoulutusta. Lähden tähän juttuun mukaan harrastusmielessä ja työn ohella, lähiopetusta on 2 pvä / kk, loput etäopiskelua. Nuorena haaveilin sisustussuunnittelijan urasta, mutta en silloin päässyt opiskelemaan alaa vaan päädyin yliopistoon opiskelemaan luonnontieteitä. Enää tämä asia ei harmita, olen aivan tyytyväinen nykyiseen työhöni, mutta silti on hauskaa toteuttaa edes jollakin tasolla nuoruuden haave. Ja epävarmassa maailmassa on hyvä olla repussa muutakin kuin yhden ruokalajin eväät...



Miniremppaa

Villa Kumpulan sisustus alkoi tökkiä, joten päätin laittaa muutaman huoneen uusiksi. Aivan aluksi tarkoitus oli vaihtaa poikien huoneeseen vähän raikkaampi tapetti  ja tehdä olohuoneen sisustuksesta vähän vaaleampi, mutta remontointi-into laajeni nopeasti lähes koko taloon...

Villa Kumpulassa on tällä hetkellä melkoinen kaaos!

 

Aloitin muutostyöt ensin olohuoneen verhoista, jotka olivat mielestäni aika synkeät, koska verhojen vaihto vaikutti helpommalta hommalta kuin poikien huoneen tapetointi. Halusin olkkariin jotain vaaleampaa... Verho-projekti jäi kuitenkin kesken, kun päätinkin tapetoida aikuisten makuuhuoneen -älkää kysykö, mistä tämä ajatus lähti, sillä en tiedä! Ajatukseni tuntuvat pomppivan asiasta toiseen kuin pingispallot. No, makkari on nyt tapetoitu, listat vielä puuttuvat. Aikaisemmat listat olin tehnyt balsasta, mutta nyt taidan laittaa "oikeaa" listaa, jota alkuvuodesta tilasin Minimaailmasta. Tapetti on ohutta askartelukartonkia, kiinnitin sen kaksipuoleisella teipillä seinään. Olisin voinut liimatakin, edellinen paperinen tapetti oli liimattu paperiliimalla paikoilleen, ja hyvin se kesti monta vuotta. Teippi ei ehkä pidä yhtä hyvin, mutta korjailenpa sitten, jos tulee tarvetta.

 

Tässä lähikuva tapetoidusta makuuhuoneesta. Listoja voisi ehkä laittaa kattoonkin... No, täytyy miettiä sitä.

 

 

Makuuhuoneen sisustus menee nyt lähes kokonaan uusiksi, koska värimaailma muuttui sinisävyisestä violetiksi/vaaleanpunaiseksi.

 

Haluaisinkin ostaa Villa Kumpulaan muutamia uusia kalusteita, mutta kylläpä on vaikeaa löytää aidon näköisiä kalusteita, jotka olisivat kokoa 1:16! Lyndby-kalusteet olisivat sopivan kokoisia näille Ari-nukeilleni, mutta ne ovat muovia ja aika räikeitä väritykseltään, joten en oikein tykkää niistä. Ja vanhoja, puisia kalusteita on vaikeaa löytää... Pitäisi kiertää kirppareita ahkerasti. Muutamista verkkokaupoista löytyi koottavia kalusteita kokoa 1:16, en tiedä, pitäisikö sitten hyödyntää näiden kauppojen tarjontaa vai yrittää väkertää itse tarvittavat kalusteet. Minimaailmasta löysin myös muutamia valmiita/puuvalmiita kalusteita, jotka voisivat kokonsa puolesta toimia myös 1:16 mittakaavan nukkekodissa. Luultavasti tilaan sieltä jotain lähiaikoina.

 

Kävin läpi myös Doloresin tarjonnan, siellä olikin paljon kiinnostavia tarjouksia, ja vaikka en löytänyt mitään erityistä juuri Villa Kumpulaan (huonekaluja oli tarjolla yllättävän vähän), löysin paljon kaikenlaista kivaa Hopeamäkeen...

 

 

Näistä ostoksista ainakin lapsen sänky, jakkara, tarjotin ja suurin osa astioista menevät Hopeamäkeen. Pienoja, vetimiä ja melonin viipaleita voi hyödyntää myös Villa Kumpulassa. Samoin nallen ajattelin lahjoittaa Villa Kumpulan lapsilauman käyttöön. Hana on menossa Hopeamäen kylpyammeeseen ja kukkaruukut päätyvät mikä minnekin...

 

Minulla on näköjään aina monta eri projektia kesken, kuten lukijani ehkä ovat huomanneetkin. Tälläkin hetkellä työpöydälläni nököttää yhä ompelukone sekä aivan liian monta keskeneräistä ompelutyötä, nukkekotiaskartelujen lisäksi. Olen monta kertaa yrittänyt, että tekisin aina yhden jutun loppuun ennen kuin aloitan seuraavaa, mutta se ei vaan onnistu. Olen liian impulsiivinen moiseen, ilmeisesti. Kaipa sitä ihmisen on vaan hyväksyttävä oma tapansa toimia ja elää. Kaikki projektini ovat kyllä aina valmistuneet, mutta joskus siihen menee aikaa, toisinaan jopa vuosia.  

 

Miksi sitten projektit vaihtuvat niin tiuhaan? Olen miettinyt sitä paljon ja tullut siihen tulokseen, että yksinkertaisesti vaan kyllästyn niin nopeasti. Kaipaan vaihtelua. En jaksa tehdä yhtä ja samaa juttua viikkokausia ja siksi minulla onkin paljon erilaisia harrastuksia nukkekodeista hevoseen. Tämän luonteenpiirteeni vuoksi esim. soittoharrastukseni ei koskaan edennyt niin pitkälle, että minusta olisi tullut oikeasti hyvä soittaja. Olen sellainen "sunnuntaipimputtaja". En jaksanut harjoitella tarpeeksi, se ei vaan kiinnostanut, ei ollut motivaatiota. Sen sijaan monien eri soittimien kokeiluun kiinnostusta on riittänyt: olen harjoitellut mm. sähköurkujen, pianon, alttonokkahuilun, viulun, kitaran, banjomandoliinin ja pianoharmonikan soittoa. Rumpujakin tuli joskus kokeiltua. Yleensä kiinnostukseni lopahtaa siinä vaiheessa, kun olen hoksannut, kuinka soitin toimii, mistä ja miten eri sävelet löytyvät jne. Sama homma on vieraiden kielten kanssa. Olen opiskellut monista kielistä alkeet, mm. italiasta, ranskasta ja kreikasta. Kiinnostus lopahtaa siinä vaiheessa, kun pitäisi ryhtyä pänttäämään ja opettelemaan sanoja ulkoa. Kielioppi ja kielen rakenne kiinnostavat, mutta ei se pänttääminen... Tästä kaikesta on seurauksena se, että osaan vähän kaikenlaista, mutta en mitään sillä tavoin, että olisi oikea mestari. En ole superhyvä missään. Mutta se ei oikeastaan haittaa minua millään tavoin.

 

Eksyinpäs nyt aika kauas nukkekotiaiheesta! Palaan siihen vielä sen verran, että laitan tähän loppuun vielä kuvan matosta, jonka virkkasin eilen Villa Kumpulan olohuonetta varten. Malli on keksitty sitä mukaa, kun virkkaus eteni, joten ohjetta tähän mattoon ei löydy.

 

 

Tässä turinat ja mietteet tältä erää. Hyvää juhannusta kaikille, älkää polttako itseänne auringossa ja vesille vain selvin päin!







Tilkkutöitä ja voikukkasotaa

Viileinä ja sateisina päivinä olen tehnyt käsitöitä ja aurinkoisina päivinä olen keskittynyt puutarhahommiin. Parasta aikaa käyn perinteistä voikukkasotaa... Tällä hetkellä voikukat johtavat 1-0, koska voikukkarautani hajosi!!! Eikä Prismoissa tietenkään ollut niitä hyllyssä yhtä ainoaa... Täytyy lähteä etsimään muualta, jos hylly ei ala pian täyttymään.

Voikukat siis rehottavat, nurmikkokin vaatisi leikkaamista, mutta en leikkaa ennen kuin olen saanut kuin kukkivat voikukat pois! Kuvasta tuli epätarkka, mutta voikukat kyllä erottuvat...

 

Onneksi pihalla kasvaa muutakin kuin voikukkia...

 



Koiruus viis veisaa nurmikon kunnosta, pääasia, että on heinää natustettavaksi... Ja sitten oksennetaan! Huomatkaa neiti A:n syyllinen ilme, kun bongasin hänet heinänsyönnistä...

 

Ostin eilen kukkapenkkeihin laitettavaksi pari oranssin väristä kärsämöä sekä nepalinhanhikin. Jännä nähdä, miten nämä perennat meillä viihtyvät. Viime syksynä ostamistani syysvuokoista toinen ei selvinnyt talvesta, mutta toinen näyttää voivan hyvin.

 

Mökille ostimme pihajasmikkeen, kuvassa se on tuo ruukussa oleva pensaan alku. Laitamme sen tien varteen ja poistamme sieltä vanhan katajan, joka on aivan pystyyn kuollut. Toivon mukaan viikonloppuna olisi sen verran hyvä sää, että pääsisi mökille... Siellä olisi monenlaista istutushommaa, näppini syyhyävät lapion varteen!

 

 

 

Sitten käsitöihin. Alla kuvia valmistuneista tilkkutöistä. Olen siis ommellut koristetyynyn, lisäksi on valmistunut yksi tilkkupeitto vauvalle (saaja vielä tuntematon). Peitto on tehty "neliö ja sen varjo"-blokeista. Tikkasin tuon peiton käsin. Tikkaukseni eivät ole mitään huikeita ja hienoja, kuten monilla on. Mutta eri kangaskerrokset pysyvät kuitenkin paikoillaan. Ehkä taito tikkausten osalta kasvaa ajan myötä, yleensä työ tekijäänsä neuvoo.

 

 



Kännykällä on kyllä vaikeaa ottaa hyviä kuvia käsitöistä. Tai ylipäätänsä mistään... Ainakaan minun kännykälläni. Pahoittelen kuvien huonoa laatua! Pitäisi ottaa kuvat kunnollisella kameralla. Hm, no ehkä seuraavalla kerralla sitten!

Tällä hetkellä minulla on kesken neljä tilkkupeittoa!!! Yksi on onneksi valmistumassa, saan sen luultavasti tällä viikolla valmiiksi. Tuon peiton jämäpaloista ompelin välityönä pussukan. Se onnistui mielestäni hyvin ja jäänee omaan käyttöön. Kuvissa pussukka molemmin puolin.

Ompelukonekin toimii taas kunnolla, kun mies poisti koneen sisältä huopalevyn. Ihmettelin, että mikä ihmeen huopalevy siellä oikein oli, no kangaspölystä muodostunut paksu pölykerros... Kone onkin oikutellut viime aikoina, joten olen äärimmäisen iloinen, että se nyt puhdistuksen jälkeen toimii paremmin! En siis lähde vielä(kään) uusimaan 30 vuotta vanhaa, äidiltä perimääni Husqvarnaa, vaikka välillä olin valmis heittämään vanhan koneen romukoppaan.

Lopuksi Tilkunviilaajalle kiitos tikkausvinkeistä! Olen ottanut niistä onkeeni ja nyt keskeneräisen työn tikkaus onkin sujunut paremmin kuin edellisen työn tikkaus!