Juhannus lähestyy ja samalla odotettu kesäloma. Touko-kesäkuu on ollut työpaikalla erittäin kiireinen, uusia asioita on tullut paljon ja päivät ovat vierineet vauhdilla eteenpäin. Olen nauttinut työstäni uusissa tiloissa (yllättävää), mutta iltaisin en ole jaksanut paljon muuta tehdä kuin puuhastella jotain pientä pihalla tai pötkötellä sohvalla - välillä koiranpennun kanssa leikkien.
Niin, meillä on nykyään pieni ranskanbulldoggi-neiti! Koira on virallisesti tyttären, mutta toki sitä muutkin hoitavat. Tytär on pitkään halunnut "lyttynaamaista" koiraa, me vanhemmat puolestamme olemme vastustaneet toisen koiran ottamista, koska yhdessäkin riittää meille hoitamista. Kun tytär sitten lupasi itse maksaa pennun ja pitää siitä myös huolta, heikkona hetkenä suostuin, kun sattui sopiva pentu kohdalle. Ja onhan tuo pikkuinen tosi suloinen... Ja samalla aivan kauhean villi!!!
Neiti on tällä hetkellä 9 vko ikäinen.
Neiti E on suhtautunut tulokkaaseen yllättävällä suopeudella. Aluksi E oli jopa innoissaan, mutta siinä vaiheessa kun iso koira tajusi, että riiviö jää meille yöksi (ja asumaan), oli se hetken aikaa kohtuullisen hapan. Nyt E on jo sopeutunut siihen, että meillä on tuollainen pikkuinen. Leikit sujuvat hyvin erityisesti ulkona, sisällä vähän nihkeämmin. Riitaa ei ole juuri tullut, mitä nyt E on emännästään mustasukkainen...
Käsityö- ja askarteluharrastus on ollut jäissä. Kaadetun omenapuun kantoon neuloin toukokuussa neulegraffiteja. Hupsuja, mutta toisaalta hauskoja. Tyttären poikaystävälle askartelin valmistujaiskortin. Poika valmistui toukokuun lopussa autokorinkorjaajaksi.
Laitan tähän vielä kuvan kukka-asetelmasta, jonka tein äidille äitienpäivälahjaksi. En aiemmin muistanut laittaa kuvia tänne.
Lomalla aion levätä ja toivon mukaan luovuus puhkeaa kukkaan sitten kun olen levännyt riittävästi. Hyvää juhannusta kaikille!
Toukokuu oli helteinen, kuten kaikki tietävät, eikä sisällä nököttäminen juuri houkutellut. Oli kiva nauttia auringosta ja lämmöstä ulkosalla, ainakin niin pitkään kunnes itikat alkoivat inistä korvan juuressa... Kylläpä niitä riittikin! Nyt ne ovat onneksi taas hieman vähentyneet, kun sää viileni.
Toukokuussa tuli siis touhuiltua pihalla. Koristealtaan vieressä oleva osa laatoitusta on ollut pitkään kurjassa kunnossa. Muurahaiset olivat tehneet pesiään laattojen alle, laatat irvistelivät eri suuntiin varsinkin aivan altaan vieressä ja lisäksi laattojen välissä kasvoi rikkaruohoja. Laatoitus oli myös hyvin epätasainen, joten laatoituksen päällä olevat korituolit keikkuivat miten sattuu. Niinpä päätin korjata laatoituksen ja korvata aivan altaan vieressä olleet laatat soralla. Tapani mukaan en muistanut ottaa kuvaa lähtötilanteesta, niinpä alla olevat kuvat on otettu siinä vaiheessa kun olin jo ehtinyt purkaa laatoitusta ja korjatakin siitä osan:
Kaksi hikistä iltaa tein töitä. Oli kuuma, välillä oli pakko istahtaa, kun silmissä musteni ja juomassa oli käytävä yhtenään. Mutta valmista tuli ja olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen! Patoihin ostin myöhemmin kesäkukkia, nyt niitä ei vielä kuvissa näy.
Juuri muuta en sitten toukokuussa aikaiseksi saanutkaan, ellei oteta lukuun pihan hoitoa ja omenapuun kantoon neulomiani neulegraffiteja, joista en tietenkään ole vielä muistanut ottaa kuvaa... Esimiehellemme sain tehtyä kiitoskortin, sillä työelämän muutokset ovat edenneet, toimitila vaihtunut, samoin lähiesimies. Kortti otettiin kiitollisuudella vastaan kukkasen kera.
Muuten ei luovuus juurikaan ole kukkinut, sillä helle ja muutokset töissä ovat vieneet voimia. Hevosta olen koettanut liikuttaa ja pihatöitä tehdä. Paremmin sitä jaksaisi, jos saisi yönsä nukuttua, mutta aina on jotain esteitä: on stressiä, lihassärkyä, itikoita, liian kuuma, janottaa, on levottomat jalat... Oi voi.
Mutta nyt aion hemmotella itseäni. Menen saunaan, värjään tukkani siniseksi, otan jalkakylvyn ja raspaan kovettumat hevon kuuseen, lakkaan varpaankynteni uudelleen ja sitten toivon mukaan nukun ensi yöni hyvin! Asioista stressaaminen on nimittäin turhaa, töissäkin muutokset menivät loppupelissä oikein hyvin ja olen viihtynyt uudessa paikassa ja uusien työkavereidenkin kanssa olen tullut hyvin toimeen. Tällä hetkellä mikään ei ahdista eikä huoleta. Se on harvinainen olotila, luulisi siis, että unikin tulisi...!
Sitä ja luovuuden puuskia odotellessa hyvää loppuviikkoa kaikille!
