Talvilomalla

Kauan kaipaamani talviloma alkoi viimeinkin. Olenkin totisesti ollut loman tarpeessa ja aion ottaa nyt lomastani kaiken irti! Satsaan ulkoiluun ja eläinten ja perheen kanssa puuhasteluun. Siinä sitä mukavasti rentoutuu.

Töissä on edelleen kiirettä, mutta kotona onneksi on pahin stressi helpottanut. Kun vanne ei enää niin pahasti kiristä otsanahkaa, on käsitöitäkin tullut tehtyä enemmän. Purkamani liivin Puro-langoista neuloin tumppuja. Koska lankaa jäi, purin ensimmäisistä Puro-tumpuista pois langat, jotka eivät olleet Puroa ja neuloin tumput uudelleen loppuun Purolla. Lapasista tuli heti paljon paremman näköiset:

Jostain kumman syystä tämä kuva tuli nyt pystyasentoon, vaikka se alunperin oli kyllä vaaka-asennossa... Enkä saa asiaa korjattua. Oi voi... Aina tulee ongelmia näiden tietokoneiden kanssa.

Mutta lapasia on nyt useammat, naisen käteen sopivat. Yhdet neuloin lapsen kokoa, vielä en tiedä kenen lapsukaisen käteen tumput päätyvät.

Tytär valitti villasukkien puutetta, joten hänelle neuloin Nalle-langasta sukat:

Myös ompeluhommia on tullut tehtyä. Serkkuni kutsui meidät viikko sitten luokseen syömään ja ompelin hänelle tuliaisiksi rantakassin:

 

Ja viimeisenä kuva ompelemastani tilkkupeitosta. Peitto on tarkoitettu vauvalle. Minulla on nimittäin sellainen fiilis, että sukuun syntyy lähiaikoina uusi pienokainen... Kukaan ei tosin ole myöntänyt olevansa raskaana tai edes suunnittelevansa sellaista, mutta minulla on vain tämä tunne. Siksi ompelin tämän peiton, jonka ensimmäisenä sukuun syntyvä vauva tulee saamaan. Tykkäsin tämän peiton ompelemisesta todella paljon. Tikkauksetkin onnistuivat mielestäni hyvin, vaikka en niiden tekemisessä mikään mestari olekaan. Tikkasin ympyrät käyttämällä piirtoheitinkalvosta leikattua mallia, se oli hyvä ratkaisu.

 

Olen päättänyt ommella tilkkupeitot myös kaikille omille lapsilleni, koska aiemmin tekemäni, olohuoneen sohvalla päätynyt tilkkupeitto, on ollut lapsilla ahkerassa käytössä. Ensimmäistä peittoa olen jo aloitellut, sen saa teinipoika mukaansa sitten kun jossain vaiheessa päättää muuttaa omilleen. Joitakin vuosia siihen menee, mutta eipä peittokaan ole vielä valmis...

Tilkkutöissä on jotain kiehtovaa. Nyt kun olen lomalla, aionkin käydä täydentämässä kangasvarastojani, jotta saan tehtyä tilkkupeitoista sellaiset kuin olen suunnitellut. Kangasvarastoni ovat huvenneet hyvää vauhtia, syksyllä tuli ommeltua kuitenkin aika paljon. Myös lankavarastoja olen saanut kutistumaan, hyvä niin! Ehkä joskus vielä saadaan joku tolkku tähänkin huusholliin... :)

Helmikuisia ajatuksia

Helmikuu - yleensä silloin on kova pakkanen ja aurinko paistaa. Nyt on sää mennyt suojan puolelle ja räystäiltä tippuu vesi. Tintitkin sirkuttavat kuin maaliskuussa konsanaan. Kovin on keväistä, mutta ei se mitään. Kevät on lempivuodenaikani, täynnä lupausta tulevasta.

Reilun viikon kuluttua teinipoika saa mopokorttinsa takaisin. Tuomio tuli törkeästä liikenteen vaarantamisesta, rangaistuksena 35 päiväsakkoa ja reilun 3 kk ajokielto, joka siis alkoi jo marraskuussa ja on pian kärsitty. Hyvä näin, rangaistus olisi voinut olla ankarampikin. Toisaalta, olemme kyllä koko perhe tästä tapauksesta kärsineet, sillä poikahan masentui kovasti töppäilystään ja kortin menetyksestä. Jonkinlainen rangaistushan se henkinen kärsimyskin on. Kaikenlaista harmia liikennerikkomus on tosiaan poikinut, kovasti on poika ollut stressaantunut asiasta. Toivottavasti poika piristyy, kun kortti palautuu. Ehkä koulukin alkaa sitten sujua taas paremmin. Näin toivoisin, sillä olemme kaikki aika uupuneita tästä tapauksesta ja kaikesta mitä se on tuonut tullessaan. Poitsulla on kuitenkin viimeinen vuosi peruskoulussa menossa ja se pitäisi saada suoritettua kunnialla loppuun. Mutta aika näyttää, kuinka käy, jaksaako poika hoitaa koulunsa vai ei. Me vanhemmat olemme kyllä parhaamme mukaan koettaneet poikaa neuvoa ja opastaa, kertoneet kuinka tärkeää olisi hoitaa koulu asiallisesti jne. Mutta aina eivät vanhempien ponnistelut vaan riitä.

Koska olen ollut aika väsynyt tuosta kaikesta edellä mainitusta, on luovuus ollut aika tavalla lepotilassa. Jonkin verran olen neulonut, koska pakkohan sitä on käsillään jotain tehdä. Sain loppuun neulepaidan, jota olen neulonut jo pari kuukautta ainakin, tässä kuva siitä:

 

Paitaan käytin kaikki ohuet villasekoitelangat, mitä varastoistani löysin. Ohje paitaan löytyi vanhasta Novitan neulelehdestä. Tein paidasta vähän lyhemmän kuin mitä ohjeessa oli, langat eivät olisi riittäneet tunikamaiseen paitaan. Hyvä tästä tuli, mutta aika lämmin - paita saa odottaa pakkasia.

Novitan Puro-langasta neuloin tumput. Harmi vaan, että lanka loppui kesken! Jouduin siis käyttämään lapasiin vähän muitakin lankoja, eikä niistä tullut kovin nätit. Mutta kyllä nämä kelpaavat vaikka tallitöihin:

 

Vasta neulottuani lapaset loppuun huomasin, että vaatekaapissani oli Purosta neulottu liivi, jota en käytä koskaan. Purin sen ja sain Puroa lisää. Mutta en viitsinyt purkaa jo valmiita lapasia, vaan neulon nyt Purosta uusia lapasia. Kaikille kyllä löytyy käyttöä, jossain vaiheessa!

Voitin Hurauskadun Talot-blogin arvonnassa ja sieltä tuli minulle tämmöinen kiva palkinto:

 

Paketista löytyi siis lasipurkkeja, peili, kukkakori ja WC-pöntön avaamiseen tarkoitettu juttu, onko se nyt sitten karhu vai mikä. Kivat miniatyyrit ovat löytäneet paikkansa Villa Kumpulassa. Jonkin verran kutkuttaisi mineillä pitkästä aikaa, mutta juuri nyt ei ole kuitenkaan tarpeeksi fiilistä siihenkään. Odottelen siis rauhassa inspiraatiota...

Töissä on hirvittävä kiire ja henkilökuntaa aivan liian vähän, koska "oikea käteni" neiti N lähti 3 kk opintovapaalle. Ikävästi sattui tuo vapaa juuri vuoden kiireisimpääna aikaan... Viikko sitten aloittanut harjoittelija ei pysty neiti N:ää korvaamaan sitten millään, mutta onhan hänenkin työpanoksensa toki tyhjää parempi. Ehkä tästä keväästä jotenkin selvitään. Työn puolesta ainakin helpottaa taas toukokuussa, sen tiedän vanhasta kokemuksesta. Kesäksi aina hiljenee.

Päivä kerrallaan täällä elellään, mitäpä sitä ihminen muutakaan voi. Ehkä tässä päästään vielä kaikkien vaikeuksien kautta voittoon. Eihän se teinipojan murrosikäkään voi ikuisuuksia kestää. Koetamme jaksaa tämän vaikean ajan, eihän se helppoa ole pojalle itselleenkään.

Tsemppiä kaikkien teinien vanhemmille!