Viime viikot olen tehnyt käsitöitä niin paljon, että alkoi jo kyllästyttää koko touhu. Muutenkin tähän aikaan vuodesta, kun on pimeää, olo on uupunut eikä uupumusta suinkaan ole vähentänyt se, että teinipoikamme sai reumadiagnoosin. Yritämme nyt kuitenkin jatkaa aivan normaalia elämää, sillä reumaan on onneksi olemassa nykyään hyviä lääkkeitä, joilla sairauden voi pitää kurissa. Surettaa silti lapsen puolesta. Voi kun se reuma olisi tullut minulle eikä pojalle...
Jouluun nyt kuitenkin täällä valmistaudutaan ja lahjoja on laitettu ja kotia koristeltu. Ompelin muutaman jouluisen sohvatyynynpäällisen olohuoneeseen. Malli on omasta päästä. Kiinnitys on napeilla, koska en jaksanut ostaa vetoketjuja.
Sohvatyynyt uusine päällisineen näyttävät tältä:
Tilda-kirjasta löysin hauskoja ohjeita, ihastuin erityisesti pullean kakkuenkelin ohjeeseen. Tuossa muhkeassa naishahmossa oli jotain sympaattista ja lohdullista ja ajattelinkin ommella useammam enkelin, jotta voisin ilahduttaa niillä minulle tärkeitä ihmisiä. Enkeli oli kuitenkin sen verran työläs ommeltava, että en ole ehtinyt enkä jaksanut ommella niitä vasta kuin yhden. Ja tämä ensimmäinen enkeli lentää liihottaa hyvän ystäväni luo; sellaisen ystävän, joka päivästä toiseen jaksaa kuunnella murheitani ja lohduttaa ja kannatella, silloin kun sitä tarvitsen.
Yhdelle kummitytöistämme virkkasin ponchon. Lahjapakettiin lennähti myös kaupasta löydetty hauska pöllö-pehmolelu, josta en tullut ottaneeksi kuvaa, vaikka se oli tosi symppis otus. Ponchon sentään muistin ikuistaa ennen paketointia. Tämä onkin varsinainen karkkiponcho lukuisine väriraitoineen... Toivottavasti tyttö tykkää!
Ompelin myös lahjakasseihin ystäville ym. pieniä joulukoristeita:
Vielä on puikoilla yhdet sukat, jotka pitäisi saada aatoksi pakettiin. Ne valmistunevat tässä viikonlopun aikana. Loput lahjat hankin kaupasta ja ompeluhommat jatkuvat sitten taas ensi vuoden puolella. Jouluna aion levätä ja ulkoilla ja yrittää haihduttaa sen hirvittävän stressin, joka viime viikkoina on minua vaivannut. Painokin on pudonnut lähes 4 kg, kun ruoka ei vaan ole maistunut. Nyt on siis lupa jouluna herkutella oikein olan takaa!
Yleensä laitamme joulukuusen vasta päivää tai paria ennen aattoa, mutta tänä vuonna koristelimme sen jo nyt. Kuusi näyttää aidolta, mutta on oikeasti tekokuusi. Oikea kuusi olisi ihana, mutta saa nenämme vuotamaan, joten tekokuusi on ainoa järkevä vaihtoehto. Onneksi löytyi tämmöinen aidon näköinen!
Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille blogissani vieraileville!
Sisustusta, käsitöitä ja paljon muutakin! Fiilistelyä sen mukaan, minne tuuli tytön kuljettaa.
Sivun näyttöjä yhteensä
16.12.2016
27.11.2016
Kaikenlaisia käsitöitä
Blogin päivitys on taas unohtunut pitkäksi aikaa, mutta hengissä täällä ollaan. Monenlaisia käsitöitä on valmistunut tässä syksyn aikana ja laitan niistä nyt tänne kuvia.
Sain ystävältäni taannoin pari kassillista palakankaita lahjoituksena ja innostuin ompelemaan niistä ja oman varastoni kangaspaloista vaatteita ystäväni vauvalle sekä kummitytön nukeille. Nukkien vaatteiden sopivuudesta ei ole kyllä mitään takeita, koska minulla ei ollut nukeista muita mittoja kuin pituudet, 48 ja 49 cm. Tuon mittaisille nukeille en löytänyt vaatteiden kaavoja, joten tein vaatteet 50 cm vauvan vaatteiden kaavoilla hieman kaavoje muokaten. Tässä kuvia nukkien vaatteista:
Vauvalle ompelin tämän näköisiä vaatteita:
Toivottavasti vaatteet nyt käyvät vauvelin ylle. Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi vauvoille ommellut yhtään mitään eikä ole enää oikein semmoista näppituntumaa siihen, millaisia vaatteiden pitäisi pienelle ihmiselle olla.
Mattoja on kiva virkata (vaikka niistä yleensä tuleekin muotopuolia...) ja kun löysin kaupasta kivan näköisiä kuteita, päätin virkata yhden. Matosta piti tulla paljon pidempi, mutta lanka loppui kesken enkä sitten enää löytänyt lisää samanvärisiä tai muuten mattoon sopivia kuteita. Tästäkin matosta tuli vähän muotopuoli, koska Kaupunkilangan kuteet eivät olleet tasalaatuisia: osa kuteista oli ohuempaa, osa paksumpaa. Matto lojui aikansa makuuhuoneen lattialla ja nyt se on tuulikaapissa, sinne se oli juuri sopivan kokoinen.
Koiralle ompelin vanhoista farkuista löhöpatjan. Farkkupäällisen sisällä on vanha iso tyyny, jonka sisällä on pieniä styrox-palloja. Harmi, että koiran mielestä tämä lattiatyyny ei ollut ollenkaan viihtyisä nukkuma-alusta... Mieluummin Neiti E nukkuu sohvalla, lattialla tai meidän sängyssämme. Lattiatyyny päätyneekin lasten käyttöön...
Neulonutkin olen, lähinnä joululahjoja. Kummitytölle valmistui sukat ja lapaset. Valokuvissa näyttää siltä, kuin ne olisi neulottu erivärisistä langoista, mutta molemmissa on pinkkiä Nalle-lankaa ja punaista pörrölankaa. Näistä kuvista näkee hyvin, kuinka valaistus kuvaamisen aikana vaikuttaa väreihin. Lapas-kuvassa värit ovat aidomman näköiset:
Joulujuttuja värkkään edelleen ja laitan kuvia taas kun jotain valmistuu. Aion ommella muutaman jouluisen koristetyynyn- päällisen ja pöytäliinan keittiöön. Yhdelle lukuisista kummilapsistamme virkkaan lahjaksi ponchon. Kummilasten joululahjat alkavatkin onneksi olla aika hyvin "hallussa". Eikä vielä ole edes joulukuu! Hyvä näin. En tykkää jättää asioita viime tippaan.
Tänään on ollut ensimmäinen adventti ja sen kunniaksi virittelin ikkunoille pari kynttelikköä. Ulkonakin on mukavan talvista, toivottavasti saadaan tänä vuonna valkea joulu!
Sain ystävältäni taannoin pari kassillista palakankaita lahjoituksena ja innostuin ompelemaan niistä ja oman varastoni kangaspaloista vaatteita ystäväni vauvalle sekä kummitytön nukeille. Nukkien vaatteiden sopivuudesta ei ole kyllä mitään takeita, koska minulla ei ollut nukeista muita mittoja kuin pituudet, 48 ja 49 cm. Tuon mittaisille nukeille en löytänyt vaatteiden kaavoja, joten tein vaatteet 50 cm vauvan vaatteiden kaavoilla hieman kaavoje muokaten. Tässä kuvia nukkien vaatteista:
liivihame |
bokserit ja paita |
college-housut ja paita |
college-housut |
Vauvalle ompelin tämän näköisiä vaatteita:
Toivottavasti vaatteet nyt käyvät vauvelin ylle. Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi vauvoille ommellut yhtään mitään eikä ole enää oikein semmoista näppituntumaa siihen, millaisia vaatteiden pitäisi pienelle ihmiselle olla.
Mattoja on kiva virkata (vaikka niistä yleensä tuleekin muotopuolia...) ja kun löysin kaupasta kivan näköisiä kuteita, päätin virkata yhden. Matosta piti tulla paljon pidempi, mutta lanka loppui kesken enkä sitten enää löytänyt lisää samanvärisiä tai muuten mattoon sopivia kuteita. Tästäkin matosta tuli vähän muotopuoli, koska Kaupunkilangan kuteet eivät olleet tasalaatuisia: osa kuteista oli ohuempaa, osa paksumpaa. Matto lojui aikansa makuuhuoneen lattialla ja nyt se on tuulikaapissa, sinne se oli juuri sopivan kokoinen.
Koiralle ompelin vanhoista farkuista löhöpatjan. Farkkupäällisen sisällä on vanha iso tyyny, jonka sisällä on pieniä styrox-palloja. Harmi, että koiran mielestä tämä lattiatyyny ei ollut ollenkaan viihtyisä nukkuma-alusta... Mieluummin Neiti E nukkuu sohvalla, lattialla tai meidän sängyssämme. Lattiatyyny päätyneekin lasten käyttöön...
Neulonutkin olen, lähinnä joululahjoja. Kummitytölle valmistui sukat ja lapaset. Valokuvissa näyttää siltä, kuin ne olisi neulottu erivärisistä langoista, mutta molemmissa on pinkkiä Nalle-lankaa ja punaista pörrölankaa. Näistä kuvista näkee hyvin, kuinka valaistus kuvaamisen aikana vaikuttaa väreihin. Lapas-kuvassa värit ovat aidomman näköiset:
Joulujuttuja värkkään edelleen ja laitan kuvia taas kun jotain valmistuu. Aion ommella muutaman jouluisen koristetyynyn- päällisen ja pöytäliinan keittiöön. Yhdelle lukuisista kummilapsistamme virkkaan lahjaksi ponchon. Kummilasten joululahjat alkavatkin onneksi olla aika hyvin "hallussa". Eikä vielä ole edes joulukuu! Hyvä näin. En tykkää jättää asioita viime tippaan.
Tänään on ollut ensimmäinen adventti ja sen kunniaksi virittelin ikkunoille pari kynttelikköä. Ulkonakin on mukavan talvista, toivottavasti saadaan tänä vuonna valkea joulu!
27.10.2016
Joulukortteja
Olen aina halunnut tehdä joulukortit hyvissä ajoin ennen joulua, koska en pidä kiireestä, en varsinkaan joulun alla. Niinpä tänäkin vuonna joulukortit ovat hyvissä ajoin valmiina kirjoitettaviksi!
Koska viime vuodelta jäi joulukortteja käyttämättä, lähtee alla olevista korteista osa postiin luultavasti vasta vuonna 2017. Suurin osa korteista on tehty valmiiksi stanssattuja 3D-kuvia käyttäen. Kylläpä niistä olikin helppo askarrella! En taida jatkossa enää ostaa leikattavia 3D-kuvia ollenkaan, ellei satu oikein kauniita kohdalle. Sen verran työlästä on niiden leikkaaminen.
Tässäpä nyt sitten varsinainen joulukorttikavalkadi...
Jouluun on enää pari kuukautta, joten mielestäni valmisteluja voi jo ihan hyvin aloittaa... Tosin ennen joulua vietetään vielä meillä pienen pojan 12-vuotispäiviä sekä tietenkin isän päivää. Pikku hiljaa aion kuitenkin aloittaa lahjavalmistelut. Vielä kun sääkin muuttuisi talvisempaan suuntaan, olisi mukava fiilistellä jo joulutunnelmissa. Kaamosvalot ainakin aion jo laittaa, vaikka tiedän sen joitakin ihmisiä ärsyttävän. Valoa tähän pimeyteen kuitenkin kaivataan!
Hyvää lokakuun loppua!
Koska viime vuodelta jäi joulukortteja käyttämättä, lähtee alla olevista korteista osa postiin luultavasti vasta vuonna 2017. Suurin osa korteista on tehty valmiiksi stanssattuja 3D-kuvia käyttäen. Kylläpä niistä olikin helppo askarrella! En taida jatkossa enää ostaa leikattavia 3D-kuvia ollenkaan, ellei satu oikein kauniita kohdalle. Sen verran työlästä on niiden leikkaaminen.
Tässäpä nyt sitten varsinainen joulukorttikavalkadi...
Jouluun on enää pari kuukautta, joten mielestäni valmisteluja voi jo ihan hyvin aloittaa... Tosin ennen joulua vietetään vielä meillä pienen pojan 12-vuotispäiviä sekä tietenkin isän päivää. Pikku hiljaa aion kuitenkin aloittaa lahjavalmistelut. Vielä kun sääkin muuttuisi talvisempaan suuntaan, olisi mukava fiilistellä jo joulutunnelmissa. Kaamosvalot ainakin aion jo laittaa, vaikka tiedän sen joitakin ihmisiä ärsyttävän. Valoa tähän pimeyteen kuitenkin kaivataan!
Hyvää lokakuun loppua!
Pieniä neuleita
Pimeinä syksyn iltoina on tullut jonkin verran neulottua. Tarkoitus on ollut päästä eroon lankavarastosta, joka ei vaan tunnu pienenevän, vaikka kuinka neuloisin... Aina tulee sorruttua lankaostoksiin, joka vesittää suunnitelmani vähentää lankavarastot olemattomiin! Tuttua varmaankin monelle neulomista harrastavalle.
Villasukkia tarvitaan aina, joten neuloin sukat moottoripyöräilevälle pojalleni ja toiset pienelle pojalle, joka toistaiseksi kulkee vielä jalan tai polkupyörällä. Ison pojan sukat on tehty ohuehkosta sukkalangasta, keltaiset sukat puolestaan Nallesta. Ohjeena on ollut ihan normi perussukan ohje.
Koska pipoillekin on talvella käyttöä, neuloin Seiska Veikasta miehelle räyhäkkään seeprapipon ja itselleni kirjavan Nallesta. Ohjeena oli Jacques Cousteau-pipon ohje, jonka olen joskus tulostanut netistä. En enää muista, mistä ohje löytyi monta monituisen vuotta sitten. Ohjeessa lankana oli Novitan Tennessee, mutta nämä pipot on tosiaan neulottu villasekoitelangoista.
Koska joulukin jo alkaa lähestyä, neuloin pienelle sukulaistytölle hyvissä ajoin lahjaksi pörröiset lapaset ja sukat. Lapasten koko 110 cm ja sukkien noin 30. Lankoina Nalle ja pörrölanka jämäkerältä. Ohjeina peruslapasten ja -sukkien ohje.
Lisää sukkia on vielä tulossa... Ja ehkä lapasiakin.
Villasukkia tarvitaan aina, joten neuloin sukat moottoripyöräilevälle pojalleni ja toiset pienelle pojalle, joka toistaiseksi kulkee vielä jalan tai polkupyörällä. Ison pojan sukat on tehty ohuehkosta sukkalangasta, keltaiset sukat puolestaan Nallesta. Ohjeena on ollut ihan normi perussukan ohje.
Koska pipoillekin on talvella käyttöä, neuloin Seiska Veikasta miehelle räyhäkkään seeprapipon ja itselleni kirjavan Nallesta. Ohjeena oli Jacques Cousteau-pipon ohje, jonka olen joskus tulostanut netistä. En enää muista, mistä ohje löytyi monta monituisen vuotta sitten. Ohjeessa lankana oli Novitan Tennessee, mutta nämä pipot on tosiaan neulottu villasekoitelangoista.
Koska joulukin jo alkaa lähestyä, neuloin pienelle sukulaistytölle hyvissä ajoin lahjaksi pörröiset lapaset ja sukat. Lapasten koko 110 cm ja sukkien noin 30. Lankoina Nalle ja pörrölanka jämäkerältä. Ohjeina peruslapasten ja -sukkien ohje.
Lisää sukkia on vielä tulossa... Ja ehkä lapasiakin.
9.10.2016
Kortteja ja pehmoleluja
Tänään ei mikään oikein mene putkeen. Olin jo kirjoittanut koko blogikirjoitukseni valmiiksi, kun vahingossa deletoin sen! Enkä sitten osannut palauttaa... Ei siis auta kuin kirjoittaa koko roska uusiksi... Kyllä sitä ihminen voikin sitten olla tyhmä!
Kortteja on siis tullut tehtyä, syyskuun iltoina. Halusin käyttää pois askartelulehdistä saamiani materiaaleja ja melkein kaiken sainkin upotettua tekemiini kortteihin. Tässäpä näitä:
Korttiurakan jälkeen ompelin muutamia pehmoleluja. Tein ensin pari pientä mollamaijaa omalla ohjeella, nukkien pituus on vain n. 18 cm. Tarkoitus oli ommella niitä enemmänkin, mutta sitten aloin pohtimaan, mihin ihmeeseen niitä oikein tarvitsen... En itselleni ainakaan ja lahjoiksikaan niitä ei voi määrättömästi antaa. Toistaiseksi mollia on siis syntynyt vain nämä kaksi ja nämäkin tyttelit ovat vielä nakuina.
Vanhasta Suuri Käsityö-lehdestä löysin kivan pehmopupun ohjeen ja päätin mollien jälkeen ommella pari pupua. Ohjeessa oleva söpö pupu oli tehty valkoisesta tekoturkiksesta. Minulla ei ollut kuin mustaa, joten ompelin puput siitä. Tarkoitus oli antaa myös puput lahjoiksi pienille kummi- ja sukulaislapsille, mutta pupuista tuli niin pelottavia, että ei niitä voi lapsille antaa! Pelästyvät pian... Saanko siis esitellä, pelottavat Mörkö-Pupu ja Rokki-Pupu:
Myös nämä vesselit ovat vielä vaatteita vailla. Nimiensä mukaiset vaatteet tulevat saamaan, kunhan taas kaivan joskus ompelukoneen esille. Juuri nyt ei ompelu huvita tippaakaan eikä oikein mikään muukaan. Olo on uupunut, on ihan vati nurin. Lasten kanssa on välillä sellaista säätämistä, että oksat pois... Lisäksi hevonenkin on alkanut ryppyilemään, ryntäilee talutettaessa mihin sattuu (yleensä lähimmälle nurmikolle syömään) ja vaaratilanteita syntyy. Täytyy pistää karvakorva ruotuun taas... Tänään jo aloitettiin harjoitukset, kun vein ratsastuksen jälkeen hepan ulos. Kiersin riimunnarun turvan ympärille, siitä huolimatta pappa yritti parikin kertaa lähteä ryysimään, mutta sen kuitenkin pidettyä aisoissa. Hyvä niin. Tästä se lähtee taas, yhteisymmärryksen etsiminen... Olisipa se teinipojan kanssa yhtä helppoa!
Joitakin neuleita on syntynyt myös ja lisää on tulossa, koska ihan jouten en osaa olla, vaikka kuinka uuvuttaisi. Mutta niistä kuvia sitten myöhemmin.
Kortteja on siis tullut tehtyä, syyskuun iltoina. Halusin käyttää pois askartelulehdistä saamiani materiaaleja ja melkein kaiken sainkin upotettua tekemiini kortteihin. Tässäpä näitä:
Korttiurakan jälkeen ompelin muutamia pehmoleluja. Tein ensin pari pientä mollamaijaa omalla ohjeella, nukkien pituus on vain n. 18 cm. Tarkoitus oli ommella niitä enemmänkin, mutta sitten aloin pohtimaan, mihin ihmeeseen niitä oikein tarvitsen... En itselleni ainakaan ja lahjoiksikaan niitä ei voi määrättömästi antaa. Toistaiseksi mollia on siis syntynyt vain nämä kaksi ja nämäkin tyttelit ovat vielä nakuina.
Vanhasta Suuri Käsityö-lehdestä löysin kivan pehmopupun ohjeen ja päätin mollien jälkeen ommella pari pupua. Ohjeessa oleva söpö pupu oli tehty valkoisesta tekoturkiksesta. Minulla ei ollut kuin mustaa, joten ompelin puput siitä. Tarkoitus oli antaa myös puput lahjoiksi pienille kummi- ja sukulaislapsille, mutta pupuista tuli niin pelottavia, että ei niitä voi lapsille antaa! Pelästyvät pian... Saanko siis esitellä, pelottavat Mörkö-Pupu ja Rokki-Pupu:
Myös nämä vesselit ovat vielä vaatteita vailla. Nimiensä mukaiset vaatteet tulevat saamaan, kunhan taas kaivan joskus ompelukoneen esille. Juuri nyt ei ompelu huvita tippaakaan eikä oikein mikään muukaan. Olo on uupunut, on ihan vati nurin. Lasten kanssa on välillä sellaista säätämistä, että oksat pois... Lisäksi hevonenkin on alkanut ryppyilemään, ryntäilee talutettaessa mihin sattuu (yleensä lähimmälle nurmikolle syömään) ja vaaratilanteita syntyy. Täytyy pistää karvakorva ruotuun taas... Tänään jo aloitettiin harjoitukset, kun vein ratsastuksen jälkeen hepan ulos. Kiersin riimunnarun turvan ympärille, siitä huolimatta pappa yritti parikin kertaa lähteä ryysimään, mutta sen kuitenkin pidettyä aisoissa. Hyvä niin. Tästä se lähtee taas, yhteisymmärryksen etsiminen... Olisipa se teinipojan kanssa yhtä helppoa!
Joitakin neuleita on syntynyt myös ja lisää on tulossa, koska ihan jouten en osaa olla, vaikka kuinka uuvuttaisi. Mutta niistä kuvia sitten myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)