Voihan tarhatyräkki!

Kukkapenkkiä kitkin illan hämärässä
käsin paljain - oli hanskat taas ties missä.
Tarhatyräkkiä nypin penkistä sieltä,
pois kauniimman syyskaunosilmän tieltä.

Joku hius tai mikä lie siinä sitten naamaa kutitti,
sitä pariinkin kertaan käsi likainen pyyhkäisi.
Jotain kummaa silmäkulmassa tunsin, kuin liimaa
- ihmettelin hetken, että mikä nyt piinaa.

Mutta työn touhussa asia unohtui ja jatkoin kitkemistä vielä tuntia monta,
eikä olo tuntunut yhtään hontelolta.
Vaan aamulla kun peiliin vilkaisin oli näky mitä hirvein:
vasen silmä kuin moukaroitu nyrkein.
Iso kellukka pullisteli poskipäässä,
ja silmän yläpuoli ja luomi olivat myös paisuksissa.
Nahkaa kuumotti ja kihelmöitsi,
mietin mikä oli se ötökkä joka minuun myrkkynsä pisti.
Mäkäräinenkö kenties vai polttiainen,
tuskin kuitenkaan ampiainen?

No ei auttanut vaivaan edes antihistamiini
ja kun turvotus jatkui, tuli mieleen ajatus fiini:
syypää ei ollutkaan ötökkä vaan maitiaisneste tarhatyräkin,
sepä olikin myrkky voimallisin!
Poltti ihon, nyt se jo hilseilee
ja edelleen nahkaa kirvelee.
Vaikka turvotus on poissa en Bepanthenia säästä,
vaan sitä edelleen lykkään iholle vähän päästä.

Kurjaa muotoani kun peilistä katselen,
tarhatyräkkiä pahalla muistelen.
Mutta olihan tämä opetus: ensi kerralla hanskat käteen laitan,
ennen kuin tyräkin maasta taitan. 

 

Mökin laittoa

Kesämökillä riittää tekemistä yhä. Mökin edustalle tuleva laatoitus on yhä kesken, koska emme voineet jatkaa sitä ennen kuin rantaan menevät portaat ovat valmiit. No, ne on nyt tehty ja hyvät niistä tuli, kiitos kätevälle isännälle!

Rakennustöiden ohessa saimme seurata "pornonäytöksiä", sillä neiti E:llä on juoksuaika, ja vaikka Herra C on leikattu uros, jaksoi se silti innostua asiasta:

Miehen rakennellessa minä olen keskittynyt pihatöihin. Olen tasoitellut ajotietä pihaan ja istuttanut kasveja, mm. yhden pihlajan tien varrella olevien kivien joukkoon. Tässä muutamia otoksia pihasta:

Vähän sisustustakin olen mökillä laitellut: ompelin jo talvella löytämästäni kankaasta seinävaatteen, jonka nyt sitten lopulta sain ripustettua saunan eteiseen. Aihe on talvinen, mutta sininen väri sopii muuhun sisustukseen ja toisaalta, jos on kuuma kesä, niin talvinen aihe kuumassa pukuhuoneessa ehkä viilentää mukavasti...

 Lisää mökkipuuhista myöhemmin!

Lomapuuhia

Olen ollut lomalla jo lähes kolme viikkoa, ja vasta nyt oli aikaa istahtaa tietokoneen ääreen...

Kaikenlaista on tullut taas puuhailtua. Välillä on ollut suorastaan kiire eikä rennosta lomailusta tietoakaan. Onneksi on näitä sadepäiviäkin, nytkin on oltu muutama päivä kotosalla tekemättä oikeastaan yhtään mitään. No jonkun verran olen kyllä siivoillut tulevien rippijuhlien vuoksi - ja muutenkin. Siivoukset kun ovat taas kerran jääneet vähän vähemmälle huomiolle.

Tytär hinkui itselleen unisiepparia ja minä innostuin, että sellainenhan tehdään tietenkin itse. No, ei siitä kaksinen tullut:

Yllättävän vaikeaa oli varsinkin noiden keskelle tulevien lankojen pujottelu. Tyttärelle tämä sieppari ei kelvannut, mutta kuopus otti sen mielellään. Tytär saa siepparinsa Ebaysta...

Muiden esimerkistä innostuneena päätin virkata vanhoista T-paidoista ja trikootilkuista maton. Sepä olikin yllättävän hidasta hommaa. Ensin meni monta iltaa kuteita leikatessa, sitten useita päiviä virkatessa. Hartiat menivät puuhassa mukavasti jumiin ja iki-ihana päänsärky on taas ollut vieraanani. Mutta matto kuitenkin valmistui ja päätyy mökille joko saunan eteiseen tai uuteen huussiin.

Matosta tuli hieman muotopuoli, mutta kyllä se mökille kelpaa:

Kunnostin myös muutamia vanhoja huonekaluja. Tytär halusi huoneeseensa valkoisen yöpöydän, niinpä kaivoin vintiltä vanhan mäntyisen pikkupöydän ja hioin ja maalasin sen. Pöytä näytti ennen käsittelyä tältä:

Käsittelyn jälkeen pöytä on tämän näköinen:

 Olen tyytyväinen tähän maalaushommaan ja tytär oli tyytyväinen myös. Pöydällä on tyttären tekemä pieni kollaasi, jossa on hänelle mieleisiä aiheita: ananaskuosia ja mopsi... Sain myös viimein loppuun vanhan tuolin kunnostusurakan. Tuoli, joka on ollut minulla jo lapsena, on alunperin ollut äitini käytössä. Poistin siitä maalit jo pari vuotta sitten, ja aika monta maalikerrosta tuolissa olikin. Tuoli on vuosien saatossa ollut ainakin valkoinen, punainen, sininen, harmaa ja musta! Alunperin se on ollut koivunvärinen, lakattu. 



Tässä kuva tuolista, maalinpoisto ja hionta on vielä kesken:

Ja tässä pari kuvaa tuolista lakkauksen jälkeen. Käsittelin tuolin mahongin värisellä petsilakalla, sitä kun sattui kotona olemaan ja se käy hyvin meidän sisustukseen. Olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen... Ompelin tuolin päälle myös istuintyynyn. Siihenkin kaikki tarvikkeet löytyivät kotoa, mitään ei tarvinnut ostaa. 

Mutta tässä ne kuvat valmiista tuolista:

Meillä olisi vielä muutamia vanhoja kalusteita, jotka haluaisin kunnostaa. Ja jossain vaiheessa kunnostankin, sitten kun kalusteille on olemassa paikat, johon ne mahtuvat. Juuri nyt kämppä on aika täysi.

Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi ostimme Lidlistä uuden kenkätelineen kun "halavalla" saimme. Sepä kävikin tosi hyvin eteiseen ja tuulikaapista tuli paljon siistimpi, kun saimme sieltä kenkiä pois. Seinälle sopi hyvin sukulaiseni Hannu Torkon maalaama taulu, jonka olemme saaneet häälahjaksi. 

 Että voi ihminen olla iloinen pienestä asiasta: uudesta kenkätelineestä... :)

Kesälaitumella

Ruuna on ollut laitumella kesäkuun alusta saakka yhdeksan ruunan "jätkälaumassa". Ensimmäiset kaksi viikkoa annoin sen lomailla ja keskityin itse mökkipihan laittoon. Nyt olen käynyt joitakin kertoja ratsastamassa, mutta aikamoisen laiskaa menoa se on ollut. On kesäfiilikset niin hepalla kuin minullakin! Varsinkin hepalla... Jalka ei nouse eikä vauhti päätä huimaa. Mutta metsäpolkuja on silti kiva kierrellä.

Eilen kävin katsomassa ruunaa laitumella. Ihmettelin, missä se oikein on, kun ei sitä näkynyt missään. Kiersin laidunta ja sitten äkkiä äkkäsin kaksi valkeata korvaa polvenkorkuisen heinän seasta. Siellähän se meidän poika pötkötteli. Raukeasti heppa könysi pystyyn kun kutsuin sitä, mutta luokseni se ei tullut. Katsoa möllötti vain. Pelkäsi varmaankin joutuvansa töihin.

Tänään olisin mennyt ratsastamaan, mutta hevoslauma päätti parkkeerata lähes kokonaisuudessan laitumen portille, joten en olisi millään saanut siitä omaani ulos ilman, että joku muukin livistää. Eräänä päivänä nimittäin niin pääsi käymään. Yksi läsipäinen suokki seuraa meidän ruunaa kuin hai laivaa, eikä halunnut joutua eroon kaveristaan. Niinpä se livahti portista samalla kun otin omaa heppaani laitumelta pois. Olin huolimaton, siksi niin pääsi käymään... Hevoset liikkuvat niin nopeasti, että vaikka ne hetki sitten olisivat olleet kymmenen metrin päässä, ne saattavat ollakin kohta vierelläsi, jos sekunniksi selkäsi käännät. Näin kävi nytkin: luulin, että suokki jäi kaverini luo vähän kauemmaksi, käänsin selkäni ja avasin portin, mutta sepä olikin jo ehtinyt sillä aikaa liimaantua meidän elikon takapuoleen...

No, eihän siinä kuinkaan käynyt. Vein oman ruunani talliin, varustauduin kypärällä ja kauraämpärillä ja yhdessä tallityöntekijän kanssa sain saarrettua suokin niin, että saimme sen päitsiin ja laitumelle takaisin. Mutta vahingosta viisastuneena en lähde ottamaan hevosta laitumelta, jos portilla parveillaan. En varsinkaan silloin, jos olen yksin liikenteessä. Onhan siellä piiska, jolla voisi husia ylimääräisiä hevosia pois, mutta se ei oikein istu meikäläisen pirtaan. 

Niinpä ratsastusretki jäi tänään väliin. Olisi kyllä ollut liian kuumakin ratsastaa, minulla kun ei oikein pää kestä helteitä. Tulee helposti huono olo ja päänsärkyä. Yritän uudelleen jonain sateisena ja viileänä päivänä. Siihen asti kaverukset saavat laiduntaa yhdessä aivan kaikessa rauhassa!

Kortteja

Tulevaan kesäiseen juhlaan liittyen askartelin muutamia kortteja. Tässä pari esimerkkiä kutsukorteista, joista suurin osa on jo lähtenyt maailmalle:

Rippikoulun suorittaneelle värkkäsin onnittelukortin jo etukäteen, ettei sitten tule kiire sen tekemisessä. Tulikohan tästä hieman synkkä sävyiltään, mitä mieltä olette? En halunnut tehdä liian hempeää korttia, koska kortti on tarkoitettu pojalle. Voi olla, että teen vielä toisen kortin, jos tämän väritys alkaa liikaa askarruttaa.

Nyt vain sitten odotellaan vastauksia kutsuihin ja toivotaan, että teini saa oikeasti rippikoulunsa suoritettua... Leiri on vielä edessä ja muutama kirkkokäyntikin puuttuu. Pojat ovat kuulemma suunnitelleet karkaamista leiriltä yöaikaan, toivottavasti tämä suunnitelma ei kuitenkaan toteudu, etteivät nuoret lennä leiriltä ulos. Meidän teinin ollessa kyseessä ihan mitä tahansa voi tapahtua... Elämme siis jännittäviä aikoja.

Mielenkiintoista on tämä äidin elämä, aika ajoin. Ja toisinaan myös aika raskasta. Silti en ole hetkeäkään katunut sitä, että tulin hankkineeksi lapsia.

Rippikorttiin aion laittaa seuraavanlaisen tekstim:

Et voi nähdä rakkautta, mutta voit tuntea sen lämmön.
Et voi nähdä Jumalaa, mutta voit nähdä hänen luomistyönsä.
Se, että jotakin ei näe, ei tarkoita sitä, etteikö se olisi olemassa.

Muita kesäjuhlia ei sitten enää olekaan tulossa, mutta johan tässä onkin vietetty yhdet valmistujaiset, yhdet häät ja yhdet hautajaisest. Kummitytön syntymäpäivät tosin ovat nyt heinäkuussa, juhlahan sekin toki on. Siis eipä muuta kuin onnittelukorttia värkkäämään...