Rippikortti

Tytär on nyt rippileirillä ja elokuussa meillä vietetään rippijuhlia. Tuskallisen etsinnän jälkeen löytyi mieleinen rippimekko ja uudet kengätkin on tilattu netistä - kaupasta ei löytynyt sopivaa kokoa. Hieman ihmettelen tätä nykyajan muotia, ovatko Vansin tennarit sopivat kengät mekon kanssa pidettäväksi? Mutta juhlat ovat tyttären, eivät minun, ja hän saa pukeutua haluamallaan tavalla. Pääasia, että pukeutuu... :)

Rippilahja on jo mietitty valmiiksi (uusi puhelin) ja eilen illalla askartelin kortin:

 

 

Keijukais-aihe ei ole kovin uskonnollinen, mutta siitä tuli niin oma hento tytär mieleen, että mielestäni se sopii tähän rippikorttiin oikein hyvin, samoin tuo teksti. Ripille pääsyhän on jonkinlainen askel kohti aikuistumista, on aika alkaa levittää niitä omia siipiään ja sitten, jossakin vaiheessa, jättää turvallinen kotipesä ja lehahtaa lentoon, kiitää kohti omia unelmia.

 

Onnea matkaan, rakas tyttäreni!

 



Käsitöitä ja mökkipuuhia

Kesä on ollut viileähkö, mutta mökillä on silti tullut oltua aika paljonkin. Puutarhatöihin on tullut oikein himo, mutta maalaushommiakin on tullut tehtyä. Saimme viimein huussimme maalattua, ovea lukuun ottamatta. Ja sisältähän huussi on vielä keskeneräinen. Mutta ulkoseinät on nyt kuitenkin maalattu!

Tämmöiseksi siniharmaaksi haluaisin joskus mökin ja aitankin. Nyt ne ovat ruskeaksi maalattuja ja olen aika kyllästynyt siihen väriin. Aika paljon on kuitenkin muuta puuhaa, ennen kuin on aika ryhtyä muiden rakennusten maalaukseen.

Kukkapenkeissä kukat kukkivat ja nurmikin viheriöi, missä huonommin, missä paremmin.

Myös yli vuosi sitten varjojen maahan siirtyneen Herra C:n haudalla kukoistavat niin särkynyt sydän kuin rikkaruohotkin. Pitäisi kärrätä hieman multaa tuohon kukan juurelle ja istuttaa siihen jotain maanpeittokasvia. Ehkä rönsyleinikit ja vesiheinät sitten pysyisivät paremmin poissa. Kiveen pitäisi lisäksi kirjoittaa koiravainajan syntymä- ja kuolinpäivät. Yleensä en tosiaan ole koirille hautakiviä ym. laitellut, vaikka kaikki koiramme ovat meille rakkaita olleetkin. Mutta Herra C on jostain syystä poikkeus. Ehkä tuo hauta on samalla jo erään historiaan siirtyneen ajanjakson muistomerkki, olihan C lastemme kasvinkumppani. Nyt lapset alkavat olla jo isoja, nuorinkin täyttää pian 13 v, lapsuusvuodet ovat jääneet taakse ja on alkanut uusi aika elämässä.

Rikkaruohot pyrkivät valtaamaan myös kulkuväylät. Aitan kupeella varsinkin oli melkoisesti kasvustoa.

 Pienen rehkimisen jälkeen kävelytie näytti paljon paremmalta!

Sain viimein siivottua myös aitan yläkerran ja kuistin. Kuisti oli täynnä pääskysten kakkaa, linnut ovat monena vuonna pesineet kuistin hirren päällä ja paskoneet kuistin aivan kamalaan kuntoon. Nyt kuistikin on siisti ja aitan yläkerrassa on nyt verhotkin. Verhon olen virkannut vuosia sitten ja hyvin se sopi tuohon aitan ikkunaan, vaikka alunperin olen tehnyt sen aivan muualle.

Kotona sain silitettyä hirvittävän kasan puhdasta, silitystä vaativaa pyykkiä. Samalla tuli silitettyä nuo muutamat virkatut työt, jotka olen tänä kesänä saanut valmiiksi. Tässä kuvia:

Keskeneräisiä käsitöitä on taas useita: pari mattoa, yhdet sukat... Kummipojan neuletakkiin sain sentään napit ommeltua. Pikkuisen kismitti, kun laskin, että minulla on 7 samanlaista nappia... Kun oli 6 ommellut paikoilleen, huomasin, että seitsemäs olikin erilainen! Löysin kyllä sitten toisen napin tilalle, mutta se on vähän tummempi kuin muut. No, ehkä se ei haittaa. Tässä neuletakissa meni muutenkin hommat vähän pieleen, kun yksi langoista loppui kesken. Sen vuoksi takin toinen hiha on erilainen kuin toinen. Mutta ehkä tämä neule menee näin... Toivottavasti! En löytänyt tuota kesken loppunutta lankaa mistään lisää enkä jaksanut neuletta sitten enää purkaakaan. Joten saa kelvata näin.

Viimeisin villitys on solmia mattoa liukuesteverkkoon. Matonkuteita olen leikellyt vanhoista rikkinäisistä vaatteista, lakanoista ja jämätilkuista. Lisää kuteita olisin vailla, joten jos tuttavilla on vaikka vanhoja rikkinäisiä T-paitoja nurkissa pyörimässä, niin otan niitä mielelläni vastaan!

Monta iltaa olen jo mattoa värkännyt, mutta alkumetreille tässä vielä ollaan...

Ensi viikko olisi vielä lomaa, sitten on palattava töihin. En halua ajatella asiaa vielä. Onneksi kesä ei vielä pääty, vaikka loma loppuukin pian. Monta hauskaa juttua on vielä edessä...

Lomapuuhia

Olen ollut nyt lomalla pari viikkoa ja pakko sanoa, että kyllä se on tehnyt "eetvarttia"! Töihin en kaipaa tippaakaan, päinvastoin harmittaa jo nyt, että muutaman viikon kuluttua on pakko palata taas arkeen. Haluaisin tämän kesän jatkuvan ikuisesti, mutta toki tiedän, että toive ei ole millään tavalla realistinen.

Silti. Lomalla sen tajuaa, kuinka paljon arki stressaa ja kuinka suuren osan ajasta työteko haukkaa. Työtähän on tietysti tehtävä, ei siitä mihinkään pääse, enkä ole koskaan halunnut loisia muiden elätettävänä. Tykkään tehdä asioita, en halua vain laiskotella. Mutta ihanteellista olisi, jos työ olisi sellaista, joka oikeasti inspiroisi ja antaisi tekijälleen jotain muutakin kuin se rahallisen korvauksen. Olisi hienoa, jos työ veisi mukanaan samalla tavoin kuin jokin harrastus, eli aika kuluisi siivillä, olisi sellainen intohimo siihen työhön... Nyt sellaista ei oikein ole.

Olen silti kiitollinen siitä, että minulla ylipäätänsä on työpaikka, ja nythän pitäisi tietysti pyrkiä nauttimaan kesälomasta eikä murehtia työasioita...!!! Eikä arkipäivään paluuta muutenkaan. Pitäisi osata ottaa yksi päivä kerrallaan!

Lomalla olen tehnyt enimmäkseen pihatöitä, niin mökillä kuin kotonakin. Juhannuskin meni mökillä kukkapenkkejä kitkien, ehdittiin siinä sivussa tosin lillua paljussakin ja talviturkki tuli heitettyä myös (vesi oli hyytävää). Juhannusaatto-iltana yritin valokuvata joutsenia, mutta kamerin pitempikään putki ei oikein riittänyt... Pari kuvaa nappasin silti.

Muutaman sadepäivän olen käyttänyt maalaamiseen (kuvat teoksista Amalian ateljeessa) ja yhden sukkaparinkin olen saanut neulottua iltapuhteina:

Sukat on neulottu Dropsin Fabel-langasta puikoilla 2,5, aloitussilmukoita 60. Koko 39-40. Toiset samankokoiset sukat ovat työn alla, niihin käytän kaikki Fabel-lankojen jämät, joten sukista tulee melkoisen kirjavat... Olenkin jo päättänyt nimetä ne räsymatto-sukiksi.

Olen askarrellut myös rippijuhlakutsuja, sillä tytär pääsee ripille elokuussa. Käsittämätöntä, miten nopeasti aika rientää... Ideana oli tehdä kutsut yhdessä tytön kanssa, mutta niinhän siinä kävi, että yksin sain ne näperrellä... No, ei se mitään. Puuha oli mukavaa ja mieleistä. Tein hyvin yksinkertaiset kortit, valmistuivat nopeasti. Jokainen kortti on omanlaisensa, koska olisi ollut tosi tylsää tehdä kaikista samanlaiset... Eikä siihen olisi ollut mahdollisuuttakaan, koska tarvikkeita ei olisi ollut riittävästi. Käytin näihin kutsuihin niitä materiaaleja, mitä kotoa sattui löytymään.

Tässäpä nämä loman tuotokset ja kuulumiset olivat tällä kertaa!