Viikon verran olen nyt sairastanut sitkeää flunssaa, johon on kuulunut kammottava yskä (piti hommata avaavia lääkkeitä etten vallan tukehdu) ja nuha, joka sitten muuttui poskiontelontulehdukseksi. Torstaina olisi tarkoitus palata töihin, jos vaan lämpöily on siihen mennessä ohi ja vointi muutenkin ok. Töihin lähtö alkaa tuntua ihan houkuttelevalta ajatukselta sen jälkeen, kun on viikon makoillut. Juuri mitään en ole jaksanut tehdä, muutaman kortin sentään väsäsin ja sohvalla istuessa tulee aina neulottua.
Ja mitäpä sitä muuta väsyneenä neuloisi kuin tuttuja, turvallisia sukkia! Neuloin yhdet sukat kokoa 39 tallituttavalle lahjaksi, sekä kahdet sukat kokoa 22 lahjalaatikkoon odottamaan tulevaisuudessa syntyviä pikkuisia.
Kortteja tein pitkälti Sarah Kay-teemalla. Sarah Kay-kuvat on tulostettu netistä, sattumalta löysin sivuston, jossa oli näitä kuvia aivan valtava määrä! Onnittelukorttien joukossa on muutama 50-vuotiskortti, toinen käsitöitä harrastavalle ystävälle ja toinen musiikin ammattilaiselle, Lisäksi askartelin onnittelukortin tulevalle ylioppilaalle sekä heppa-aiheisen kortin tallituttavalle.
Mies aloitti eilen yli viisimetrisen tuija-aitamme leikkaamisen mittaan 2,5 m. Kovasti houkuttelisi lähteä ulos pihatöihin, vaikkapa tuijan oksia silppuamaan, mutta rehkiminen on nyt kielletty. Pitää levätä, että tulehdus paranee ja vointi kohenee. Tallillekaan ei ole nyt asiaa. Hevosella on tänään hampaiden raspaus ja rokotus, onneksi tallipitäjä hoitaa sen asian. Mielelläni olisin kyllä itsekin ollut paikalla kuulemassa, mikä papan hampaiden tilanne on. Mutta nyt ei pysty.
Kaipa tämä tästä vielä iloksi muuttuu.
Ostin äskettäin Eurokankaasta college-neulospalan ja tarkoitukseni oli ommella siitä itselleni pitkähihainen tunika.
Löysin kivan ohjeen Suuri Käsityö-lehdestä, piirsin ja leikkasin kooni mukaiset kaavat ja lähdin sitten sommittelemaan niitä kankaalle.
Tässä tuli ensimmäinen tenkkapoo: kangasta ei ollut tarpeeksi. No, eipä huolta. Luova olla pitää, lyhensin hihoja, jolloin sain kankaan riittämään mukavasti.
Ompelin tunikan valmiiksi ja ei kun sovittamaan. Siinä tulikin sitten toinen tenkkapoo: tunika mahtui päälle, mutta hihat olivat aivan liian kapeat sekä käsivarsista että varsinkin kainaloiden kohdalta. En pidä liian ihonmyötäisistä vaatteista, koska ne saavat ihoni kutiamaan ja ärtymään herkästi enkä varsinkaan voi pitää vaatteita, jotka ahdistavat kainaloista. Lisäksi tunika oli pidempi kuin olin kuvitellut kaavoja leikatessani. Lähinnä siis mekko.
Siinä vaiheessa kyllä harmitti. Olisi pitänyt tajuta, että kyseessä on mitoitukseltaan niukka malli, mutta kuvassa tunika näytti löysältä hoikan mallin päällä. Jälleen kerran muistui mieleen, miksi en yleensä ompele vaatteita itselleni! Koskaan kun ei voi tietää, miltä lopputulos oman vartalon päällä näyttää. Vaikka en ole erityisen lihava, olen lyhyt, lyhytselkäinen, pitkäjalkainen ja leveälanteinen ja sen lisäksi en todellakaan voi pitää liian ihonmyötäisiä vaatteita... Ne vaan kertakaikkiaan saavat minut ahdistumaan. Vaate, joka kuvassa näyttää hyvältä, ei välttämättä istu siis minun päälleni lainkaan.
No, eipä siinä sitten auttanut kuin olla luova jälleen. Ratkoin hihat irti ja laajensin hieman kädenteitä ja ompelin niihin huolittelukaitaleet. Näin tunikasta tuli kesämekko, jolle toivon mukaan on käyttöä kevään ja kesän juhlissa.
Sukuun on syntymässä jälleen uusia ihmisiä, joten neulerintamalla olen keskittynyt tällä hetkellä vauvaneuleisiin. Ensimmäiset neuleet syntyivät tarjouslangoista:
Nutusta puuttuu vielä napit. Näille neuleille tuli hintaa vaivaiset 4 euroa, koska langat (muistaakseni Novitan Niitty-lankaa) maksoivat vain euron/kerä. Jämälangat käytin isoäidinneliöihin, joista jossain vaiheessa kokoan taas torkkupeiton. Lisää neuleita on tulossa, sillä lankoja riittää...
