Sivun näyttöjä yhteensä

19.4.2021

Katse ulos

Tähän aikaan vuodesta katse kääntyy sisätiloista ulos, heräävään luontoon ja puutarhaan. Käsityöt eivät ole innostaneet, yhdet ohuet villasukat sain neulottua loppuun. Nyt sukanteko saa suosiolla jäädä tauolle. Ehkä se sitten syksyllä taas innostaa.

Korttejakin tuli askarreltua viileinä päivinä. Alla kuva sukista ja kuvakooste tekemistäni korteista.














Lämpimät päivät olet ollut "ihan pihalla". Olemme tehneet koiran kanssa pitkiä lenkkejä, nauttineet kahvihetkistä kuistilla... Lumet eivät ole vielä täysin sulaneet, mutta osa pihasta on jo haravoitu ja suurin osa kukkapenkeistä siivottu. Mökille emme ole vielä ehtineet, mutta sekin aika koittaa tässä piakkoin - siellä on samat hommat edessä kuin kotipihassakin, siivottavaa riittää talven jäljiltä! Myös mökille tekemäni sisustussuunnitelman toteuttaminen alkanee tänä kesänä. Siitä kirjoittelen sitten enemmän, kunhan jotain valmistuu... Tekemistä on paljon, enkä usko, että yhden kesän aikana ehdimme saada kaikkea valmiiksi.

Sisustussuunnittelukoulutus lähenee loppuaan. Olen nauttinut opiskelusta täysin siemauksin ja opiskelun päätyttyä tulee olemaan tyhjä olo. Viimeiset tunnit ovat viikonloppuna ja valmistuminen toukokuussa. Mielelläni opiskelisin alaa vielä lisää, tai tekisin alan töitä. En kuitenkaan uskalla irtisanoutua nykyisestä työstäni, ennen kuin olen varma, että toimeentulo on taattu joko uuden työnantajan palveluksessa tai yrittäjänä. Nykyisestä työstäni olen tähän saakka tykännyt, mutta koronavuosi etätöineen, lomautuksineen ja irtisanomisineen on ollut rasittava. Väkeä on lähtenyt muualle paljon ja lisää muutoksia voi olla tulossa, koska töiden määrä on romahtanut. Tekemistä ei yksinkertaisesti riitä enää kaikille, hädin tuskin muutamalle. Työmotivaatio on täysin nollassa, olo on lamaantunut. Kuin löysässä hirressä roikkuisi... Koko ajan sitä odottaa jotakin tapahtuvaksi, itsekään tietämättä, että mitä tässä oikein odotetaan. Jotain on kuitenkin tapahduttava ja pian, koska ei homma näinkään voi enää jatkua.

Muutosta, muutosta, muutosta... On vain sinniteltävä mukana ja uskottava siihen, että jos yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Jos jään työttömäksi, niin sitten on pakko miettiä, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Työttömyys voi siis olla myös mahdollisuus. Toisaalta voi olla todella vaikeaa yli 50-vuotiaana löytää uutta työtä tai lähteä luomaan uutta uraa... 

Onneksi on kuitenkin kevät ja aurinko paistaa! Pihaa kuopsutellessa unohtuvat maalliset murheet.