Ompelukone surisee edelleen

Ompeluinnostus jatkuu. Poikani toivoi jo ennen joulua saavansa itselleen pehmopöllön, ja koska en pihinä ihmisenä raaskinut ostaa sellaista valmiina (vaikka sellainen ei olisi maksanut kuin parisen kymppiä...), ompelin sellaisen poitsulle itse. Pöllö onnistui niin hyvin, että jopa mieheni piti sitä "siistinä" ja kysyi, oliko minulla siihen joku ohje. No ei ollut - tällä kertaa tuote on täysin omaa suunnittelua! Pöllö oli niin mukava tehdä, että niitä voisi tehdä useampiakin, tilkkuja kun tuntuu riittävän.

Tässä kuva pöllöstä, joka päätyi pojan unikaveriksi:

Tyttärelle ompelin ovikissan. Kissaan löytyi ohje lehdestä Suuri käsityölehti, n:o 11-12/2008. Kissan kasvot tein "miun maun mukkaan" eli en täysin noudattanut lehden ohjeita. Näitäkin voisi ommella muutaman lisää, ovat kivoja koristeita - tai ehkä jonkun mielestä jonnin joutavia pölynkerääjiä, mutta makuasioistahan ei voi kiistellä.

Tässä kuva ovenkahvassa killuvasta kisulista:

Pehmoeläimiä olisi ollut mukavaa tehdä lisääkin ja varmasti vielä niitä ompelenkin, mutta sormeni syyhysivät myös jo kauan aikaa sitten ostamani kimaltelevan trikookankaan ompeluun. Niinpä ompelin viikonloppuna itselleni juhlapuseron puolipitkillä hihoilla. Ohje tähän puseroon löytyy Moda-lehdestä, n:o 1/2014. Kaava oli hyvä ja puserosta tuli aika onnistunut. Ainoastaan pääntien kanssa jouduin tappelemaan, mutta sepä ei ole ensimmäinen kerta. Ompelukonekin oikutteli vanhuuttaan. Pääntiestä ei siis tullut aivan niin siisti kuin olisin halunnut, mutta onneksi trikoossa eivät pienet ompeluvirheet niin kovin hyvin näy.

Alla kuva puserosta. Kuosi on sellainen, etten ihan joka paikkaan kehtaa tämmöistä päälleni laittaa, koska olen enempi sellainen "farkkutyttö". Mutta uskoisin, että tietyntyyppisiin juhliin tämä pusero sopii hyvin. Kangas on jokatapauksessa kaunis, siksihän sen ostinkin.

Tällä hetkellä ompelu ei innosta eikä onnistu, sillä sairastuin viikonloppuna flunssaan. Äitienpäivä meni vällyjen välissä ja kurja olo jatkuu edelleen. Pää on täynnä räkää, nenäliina kourassa täällä kuljeskelen, aamutakki päällä ja tukka hapsottaen. Ihan kauhistuttaa katsoa peiliin, niin karmealta näytän. Mutta jospa parin päivän kuluttua olisi mukavampi olo!

Sain lauantaina flunssan lisäksi viimein myös elämäni ensimmäiset moniteholasit. Kylläpä ne tuntuvatkin omituiselta päässä - katsoo mihin tahansa, niin aina tuntuu siltä, ettei näe kunnolla. Ja huimaa... Laseihin kuulemma tottuu ajan kanssa. Nyt on vaan sellainen ongelma, että en pysty pitämään niitä ollenkaan, koska nenätyynyt puristavat nenänvartta aivan kammottavalla tavalla! Ikinä ennen ei ole silmälasien kanssa ollut tuollaista ongelmaa... Kunhan paranen, käyn Instrussa kysymässä, voisiko laseille tehdä jotain. Jos ei, niin sitten kai täytyy yrittää purkaa kauppa. Pidin lauantaina laseja päässäni noin tunnin ja sen jälkeen nenänvarressa oli punaiset, syvät kuopat ja nenä oli tosi kipeä... Ei hyvä. No, luulisin, että nenätyynyjä voi säätää. Ehkä laseista saadaan vielä minunkin nokalleni sopivat!

Mutta juuri nyt en voi muuta kuin pitää vanhoja lasejani (onneksi niilläkin näen vielä ihan hyvin, vain lähelle katsominen hieman tökkii) ja niistellä nenääni!