Arki alkoi taas

Kesäloma on nyt ohitse ja arki alkanut. Mitäpä kesän helteisitä päivistä jäi käteen? Paljonkin, vaikka emme olekaan vielä saaneet mökkitonttiamme valmiiksi ja vaikka suurin osa lomasta meni mökillä pakertaessa eikä aikaa jäänyt kaikkeen, mitä olin suunnitellut. Sain joka tapauksessa olla taas muutaman viikon villi ja vapaa, elää vailla aikatauluja ja aikaisia aamuherätyksiä, joita vihaan. Sain tehdä asioita, joita syksyn ja talven pimeinä iltoina ja kylminä päivinä en voi tehdä.

Lomani oli siis onnistunut!

Arjen alkaminen ahdistaa jonkin verran, mutta viime lauantaina senkin hetkeksi unohdin. Veljentyttäreni meni naimisiin, ja kylläpä olikin mahtavat häät! Kaikki oli jotenkin niin täydellistä ja hyvin järjestettyä. Hääpari oli upea, varsinkin morsiamen kaunis puku laahuksineen. Oli hyvää ruokaa, rento meininki ja hienoa musiikkia, kiitos veljeni ja paikalle tilatun bilebändin. Nautin juhlasta täysin siemauksin ja tanssin varpaani rakoille! Kiitos sinulle ihana veljentyttöni vielä kerran tuosta ihanasta juhlasta ja kiitos hyvälle miehellesi myös! Toivon elämäänne niin paljon kaikkea hyvää, että sanat eivät riitä sitä kertomaan!

Mutta kylläpä taas kerran jännitinkin juhliin lähtöä. Juhlat ovat ihania, mutta joka kerta saan niistä myös valtavan stressin, koska pukeutuminen on yksinkertaisesti vaan niin vaikeaa. Sovittelin montaa eri mekkoa, onneksi tytär oli makutuomarina. Löytyihän se häihin sopiva asu viimein, mutta vaikeaa se oli. Muutenkin, kun olen koko kesän möyrinyt pihahommissa sormet ja varpaat multaisina ja hiekkaisina, oli muutos maamyyrästä ladyksi vaikea. Ja eihän minusta ladya saa tekemälläkään! En ole lady, enkä missityyppinen... Mahdanko olla edes rotunainen? Joka tapauksessa lähdin juhliin kynnet lakattuina, mutta kynsinauhat rispaantuneina, sääret ajeltuina, mutta täynnä haavoja ja laastareita...!!! Että sellaista menoa. Onneksi häissä on pääosassa morsiuspari eikä morsiamen täti!

Lähiaikoina ei ole juhlia tiedossa, vain pelkkää tavallista arkea. Toisaalta hyvä niin, koska siinä arjessakin on ihan tekemistä. On paimennettava lapsia käymään koulua, vahdittava tenavien hampaiden pesua ja nukkumaan menoa, käytettävä koiria lenkillä ja kannettava huolta vanhenevasta Herra C:stä, joka on kesän aikana käynyt kankeaksi köpökäksi. Myös laidunkausi päättyy pian, joten hevostakin on jälleen alettava liikutella. Syyskuussa alkavat myös tyttären tanssiharjoitukset. Ja mökkitontillakin olisi vielä paljon puuhaa, kaivuutyöt olisi saatava loppuun ennen talvea.

Niin se vaan on: kesän lämpö ja vapaus ovat taas jäämässä auttamattomasti historiaan. Edessä on pitkä pimeä syksy ja talven tuiskut. Yritänpä nyt sitten taas selvitä niistä.