Pihatöitä, pihatöitä...

Syksy alkaa saapua meillekin ja hyvä niin, sillä olen jo aivan kurkkuani myöten täynnä pihatöitä. Mukaviahan ne ovat, mutta kroppa on kovilla, kun joutuu tuntikausia heilumaan lapion ja haravan varressa. Ja aikaa riittävään lepoon ei ole, kun on paljon muitakin hommia hoidettavana kuin pihanhoito.

Muutama viikko sitten tilasimme mökille sekä kivituhkaa että n. 130 kuutiota multaa. Otimme töistä muutaman päivän "mullanlevitysvapaata" ja siinähän se viikonloppu meni sitten mökillä rehkiessä. Mutta tulipa tulostakin! Suuri kiitos tosin tässä vaiheessa kuuluu myös appivanhemmilleni: ilman heitä ei pihan keskiosaa olisi saatu laitettua. Piha on keskeltä niin savinen, että mullan levittäminen isolla koneella ei onnistunut, kone vain upposi lälliin eikä tasoittamisesta tullut mitään. Kun appeni ja anoppini huomasivat ongelmamme, he noutivat kotoaan jyrsijän ja appeni jyrsi koko ison multa-alueen niin, että savi ja multa sekoittuivat toisiinsa kohtuullisen helposti levitettäväksi seokseksi.

Alla on muutamia kuvia mökilta. Kuvat on otettu pari viikkoa sitten.

Mökin ja aitan väliin saimme mullan levitettyä melko helposti ja alue alkoi heti näyttää paremmalta:

Vielä vähän myöhemmin, kun multaa oli vähän tasoiteltu lisää, alue näytti tältä:

Kuten yllä jo kerroin, pihan keskiosan tasoittaminen oli koneella aivan mahdotonta. Sitä kuitenkin yritettiin:

Samalla polteltiin viimeisiä kantoja isossa nuotiossa:

Kivikukkulallekin levitettiin multaa, joitakin istutuksiakin sinne on jo laitettu:

Ja kun pihan keskiosa saatiin jotenkuten tasoiteltua, saatiin sinne istutettua muutamia pensasmustikoita:

Aitan vierellä on vielä kasa multaa, joka pitäisi saada levitettyä:

En tiedä, ehdimmekö tehdä sitä tänä syksynä. Kukkasipuleitakin mökillä olisi, nekin pitäisi saada maahan ennen talvea. Tarkoitus oli saada nyt syksyllä heinänsiemenkin jo maahan muhimaan. Mutta jos talvi tulee ennen kuin nämä hommat on tehty, niin sitten se tulee. En enää jaksa stressata tuon mökin kanssa. Kaikkeni olen yrittänyt, enempää en jaksa. Alkaa jo hyydyttää!

Tänään laittelin kotipihaa syyskuntoon. Tyhjensin komposteja sen minkä pystyin ja kasvihuonetta myös. Työ oli raskasta ja minä olin väsynyt. Itku siinä pääsi, kun totesin, että en yksinkertaisesti jaksa nostaa tomaattien kasvualustana toimineita painavia ja märkiä multasäkkejä sekoittaakseni ne jälkikypsytykseen laitetun kompostin joukkoon. Onneksi sain apua mieheltä ja vanhimmalta pojaltani. Miehellä olisi ollut muutakin hommaa, mutta kun hän näki, että vaimo on totaalisen uupunut, riensi hän hätiin. Hyvä niin! On kamalaa on pienikokoinen ja voimiltaan vähäinen nainen. Niin kovasti haluaisin tehdä ja jaksaa, mutta kuten Juice aikoinaan lauloi, niin "minä jaksan uupumiseen mutta kauemmaksi en". Näin se kävi minullekin. Kun en enää jaksanut, niin en jaksanut. Ei siinä auttanut paha sisukaan enää.

Kävin sitten välillä syömässä ja sain sen verran voimia, että leikkasin nurmikon ja haravoin sen. Nyt saavat pihatyöt toistaiseksi minun puolestani olla, jonkin aikaa. Kroppa on ollut kovilla tänä kesänä, nyt se huutaa jo lepoa. Samoin pää. On kaikenlaista huolta ja pelkojakin mielen päällä, välillä tuntuu siltä, että hermo menee ihan totaalisesti. Se on sen merkki, että kuormitusta on ollut liikaa.

Tämän illan lepään. Huomenna on sitten taas uusi päivä.