Jotain pientä sentään olen saanut valmiiksi. Puolen kuun aikoihin sain viimein valmiiksi sukat, joiden neulomisen aloitin jo ennen joulua. Työ edistyi hitaasti, palmikon neulominen takkuili ja harmaa Nalle-lanka tuntui ikävältä neuloa. Tytär kuitenkin oli halunnut nimenomaan harmaat sukat, joten harmaat niistä sitten tehtiin.
Ja hyväthän niistä lopulta tuli, vaikka toisen sukan palmikkoon jäikin yksi virhe. En jaksanut korjata sitä. Sukkien ohje löytyy muuten Suuri Käsityö-lehdestä, taisi olla viime vuoden viimeinen numero tai ainakin viimeisimpiä.
Itselleni neuloin paksusta keinokuitulangasta (muistelen ainakin, että oli keinokuitua, vyöte on tietenkin kadonnut jo aikoja sitten) puseron erään käsityölehden ohjetta mukaillen. Pusero valmistui jo viime vuoden lopulla, mutta en ole muistanut laittaa siitä kuvaa tänne. Langan nimeä en enää muista, taisi olla Varpu tai jotain sinne päin. Ostin lankaa jo monta vuotta sitten alennusmyynnistä. Paita on laatikkomallinen, hihojen istutus suora, pääntie on huoliteltu virkkaamalla. Muutaman kerran olen kovilla pakkasilla pitänyt tätä paitaa. silloin se tuntui kivan lämpimältä, mutta muuten se on aika hiostava. Tästä ei tule suosikkivaatettani. EN ENÄÄ IKINÄ OSTA KEINOKUITULANKOJA VAATTEISIIN. Ne ovat niin ällöttävän hiostavia, vaikka olisivatkin kauniita ja kivoja neuloa...
Alennusmyynneistä on vuosien varrella tullut haalittua muitakin keinokuitulankoja, joista haluan nyt kuumeisesti päästä eroon. Työn alla on kuluttaa loppuun kaikki Karuselli-langat, joita kerran erehdyin ostamaan. Päätin neuloa aluksi langasta muutamat lapaset, lopuista syntyy jonkinlainen kassi. Tässä kuva yhdestä jo valmistuneesta lapasparista (koko lapsen) ja keskeneräisestä parista, josta tulee lapaset omiin käsiini:
Tänään päätin heittää pois vuoden 2014 seinäkalenterin, joka on lojunut uudesta vuodesta saakka eteisen nurkassa. Siinä oli kuitenkin niin hehkuvia kuvia, että en raskinutkaan heittää kalenteria paperinkeräykseen, vaan päätin käyttää kuvia korttiaskartelussa. Tänään syntyi pari tämmöistä vähän eksoottisempaa korttia:
Näiden korttien askartelu oli mukavaa väriterapiaa nyt kun ulkona kaikki on valkoista ja harmaata ja suurimman osan ajasta on pimeääkin. Voi kuinka kaipaa kevättä ja talitinttien laulua, kesää ja iltoja mökillä nuotion ääressä... Talvikin on kaunista aikaa, mutta en jaksa tätä pimeyttä. Luulin päässeeni tänä talvena kaamosväsymystä karkuun, mutta iloitsin liian aikaisin, se sai kuin saikin minut hyppysiinsä ja ote tuntuu pitävän vietävän tiukasti. GRR...
Mutta kevättä kohti mennään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti