Kortteja vino pino

Pääsiäisenä innostuin askartelemaan kortteja ja siinä puuhassa menikin sitten monta iltaa. Sitten alkoikin jo pihamaa olla siinä kunnossa, että innostuin tarttumaan haravan varteen ja askarteluhommat jäivät. Kesä meneekin jälleen sekä kaupunkipihaa että mökkipihaa laitellessa. Askarteluja ja käsitöitä ehtii tehdä sitten taas syksyllä, kun säät viilenevät eikä ulkona puuhailu houkuttele.

Blogiini vaihdoin nyt vähän suuremman fonttikoon, koska ainakin itse koin että teksti on aika pientä. Saapa nähdä, miltä tämä nyt sitten näyttää...

Mutta tässä kuvia korteista, joista yksi jo lähtikin tuttavalle 70-vuotisonnittelukortiksi.

Pihahommien lisäksi olen siivoillut vaatekaappeja ja raijannut talvivaatteita vinttiin. Tekemistä riittää... Koirista lähtee edelleen talvikarvaa ja sen myötä imuroitavaakin olisi vaikka jokaiselle päivälle, jos vaan jaksaisin kaivaa imurin siivouskomerosta päivittäin käyttöön. Mutta enpä jaksa enkä viitsi, koska en aio tuhlata elämääni käyttämällä vapaa-aikani siivoamiseen... Muuta ei nimittäin tässä huushollissa ehtisi tehdäkään, jos haluaisi että kaikki paikat olisivat aina tip top!

Tyttärellä oli eilen tanssikoulun kevätnäytös ja kyllähän se oli upea näytös taas kerran! Kerta toisensa jälkeen hämmästelen sitä, kuinka minä kömpelö ja liikunnallisesti lahjaton nainen olen voinut synnyttää tyttären, joka tanssii niin kauniisti ja on kaunis ja suloinen muutenkin. Tyttärellä ei mene oikea ja vasen sekaisin sillä tavoin kuin minulla... Mutta hyvä niin. Pojasta polvi paranee tai tällä kertaa siis tyttärestä!

Hevosella on ollut hieman kevättä rinnassa ja sen vuoksi meninkin pitkästä aikaa ratsastustunnille. Siellä korjattiin istuntaa, joka oli tässä viimeisten kuukausien aikana päässyt huonoksi. Nojasin liikaa eteen, josta seurasi jännittynyt istuma-asento ja se on varmasti ollut yksi syy hevosen temppuiluun. Kun istunta oli oikea, heppa toimi oikein mukavasti. Tänään meni myös maastoilu oikein mallikkaasti. Ratsastustunneilla käymisestä on kyllä oikeasti hyötyä ja apua ja sen vuoksi menen tunnille jälleen tulevalla viikolla.

Herra C:n toisen takatassun kynsi aukesi pari viikkoa sitten ja nyt herra ulkoilee omassa pihassa, takametsässä ja mökillä. Asfaltille emme lähde, ettei kynsi aukea uudelleen ja tulehdu. Herra C:hän siis laahaa takajalkojaan, koska selkäsairaus on aiheuttanut hermopinteitä ja sen myötä halvausoireita takajalkoihin. Ulkopuolinen ei välttämättä huomaa koiran laahaavaa menoa, mutta jos osaa katsoa niin sen huomaa kyllä selvästi. Koiruus ei enää pysty nostelemaan tassujaan kuten ennen. Toistaiseksi koira ei kuitenkaan kärsi tämän vaivan vuoksi ja saa vietellä eläkepäiviä rauhassa. Maaliskuussa herra täytti 10 vuotta, muutama vuosi saattaa siis hyvinkin olla vielä edessä leppoisaa vanhan koiran elämää.

Tässäpä nämä viime aikojen kuulumiset. Työasioista en edes viitsi kirjoitella, koska olen niitä miettinyt niin intensiivisesti viime aikoina, että pää jo aivan savuaa! Monenlaista viritystä on nyt käynnissä, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!