käsin paljain - oli hanskat taas ties missä.
Tarhatyräkkiä nypin penkistä sieltä,
pois kauniimman syyskaunosilmän tieltä.
Joku hius tai mikä lie siinä sitten naamaa kutitti,
sitä pariinkin kertaan käsi likainen pyyhkäisi.
Jotain kummaa silmäkulmassa tunsin, kuin liimaa
- ihmettelin hetken, että mikä nyt piinaa.
Mutta työn touhussa asia unohtui ja jatkoin kitkemistä vielä tuntia monta,
eikä olo tuntunut yhtään hontelolta.
Vaan aamulla kun peiliin vilkaisin oli näky mitä hirvein:
vasen silmä kuin moukaroitu nyrkein.
Iso kellukka pullisteli poskipäässä,
ja silmän yläpuoli ja luomi olivat myös paisuksissa.
Nahkaa kuumotti ja kihelmöitsi,
mietin mikä oli se ötökkä joka minuun myrkkynsä pisti.
Mäkäräinenkö kenties vai polttiainen,
tuskin kuitenkaan ampiainen?
No ei auttanut vaivaan edes antihistamiini
ja kun turvotus jatkui, tuli mieleen ajatus fiini:
syypää ei ollutkaan ötökkä vaan maitiaisneste tarhatyräkin,
sepä olikin myrkky voimallisin!
Poltti ihon, nyt se jo hilseilee
ja edelleen nahkaa kirvelee.
Vaikka turvotus on poissa en Bepanthenia säästä,
vaan sitä edelleen lykkään iholle vähän päästä.
Kurjaa muotoani kun peilistä katselen,
tarhatyräkkiä pahalla muistelen.
Mutta olihan tämä opetus: ensi kerralla hanskat käteen laitan,
ennen kuin tyräkin maasta taitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti