Kakkamainen viikko, kauniisti sanottuna

Kulunut viikko on ollut suoraan sanottuna ihan paska ja äärimmäisen raskas. Teinipoikamme törttöili mopolla liikenteessä ja poliisi vei mennessään niin mopon kilvet kuin pojan ajokortinkin. Poika on ollut ajoluvan menetettyään masentunut kuin onkimato, v-sanat ovat lennelleet ahkerasti, ovet paukkuneet ja kouluun lähteminen on ollut työtä ja tuskaa. Toisaalta ymmärrän poikaa, kyllähän häntä varmasti hatuttaa. Itse hän on kuitenkin syypää kurjaan tilanteeseensa eikä siinä paljon kiroilu ja ovien paiskominen auta. Olen tämän viikon yrittänyt olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen, mutta nyt alkavat paukut pikku hiljaa olla finito. Ensi viikolla myöhästymisiä koulusta ei kyllä saa enää tulla ja muutenkin käytöksen pitää parantua. Ei tätä muuten kukaan jaksa. Ei varsinkaan nyt, kun töissäkin on kaikki asiat aivan sekaisin. Teen laboratoriotyötä ja meille iloisesti ilmoitettiin, että joudumme mahdollisesti siirtymään hyvistä ja toimivista tiloistamme halvempiin tiloihin kesän alussa. Kävimme katsomassa noita tiloja maanantaina ja pettymykseni oli valtava. Tuskaa lisää se, että tilat olisivat yhteiskäytössä toisen toimijan kanssa. En tiedä, kuinka homma tulee toimimaan, kuinka saamme kaikki laitteemme mahtumaan kyseisiin tiloihin ja mihin ihmeeseen laitamme kaikki tarvittavat kulutustavarat, sillä uusissa tiloissa ei ole juuri säilytys- eikä varastotilaa.

Suutuspäissäni protestoin muuttoajatusta voimakkaasti ja vaadin esimiehen laatimiin suunnitelmiin isohkoja muutoksia. Tässä välissä mainittakoon, että ko. esimies ei ole työskennellyt laboratoriossamme päivääkään... En ymmärrä, miksi hän ei pyytänyt minulta konsulttiapua suunnitelmia tehdessään! Minullahan se suurin asiantuntemus meidän talossamme on, mitä labratöihin tulee.

En saanut esimieheltä vastauksia oikein mihinkään, joten käännyin se toisen toimijan puoleen. Keskustelu toisen toimijan kanssa meni ilmeisesti sen verran kiihkeäksi, että esimieheni kielsi minua enää ottamasta yhteyttä tulevaan yhteistyökumppaniin. No, mikäpäs siinä. Minähän teen niin kuin esimies käskee, se ei ole minulle mikään ongelma. Jos herrat johtajat haluavat sössiä koko homman, niin siitä vaan! Minulla alkoivat tällä viikolla ammattiastmatutkimukset ja jos saan diagnoosin, vaihdan hommia joka tapauksessa... Ja jos diagnoosia ei tule, ryhdyn aktiivisesti etsimään töitä jostain muualta, jos tähän touhuun ei ala tulla järkeä.

Kaiken kukkuraksi yksikössämme alkoivat yt-neuvottelut... Tavoitteena kolmen henkilön lomautus. Hei, minä olen vapaaehtoinen! Pikku loma tekisi totisesti terää!!!

Tekee kyllä mieli sanoa kuten Irwin aikoinaan laulussaan, että "haistakaa paska koko yhteiskunta..." Kaikki vaan kurjistuu. Työelämässä ei näytä olevan enää mitään merkitystä työn laadulla eikä työssä viihtyvyydellä. Tehokkuus on tärkeintä ja se, että saadaan suollettua ulos tuotteita mahdollisimman halvalla. Laadusta viis, kunhan viivan alle jää mahdollisimman paljon euroja... Toki yrityksen on voittoa tuotettava, eihän se muuten kannata, mutta jokin raja pitäisi loputtomalla ahneudellakin olla.

Mutta mennäänpä mukavampiin aiheisiin. Sain ommeltua toisen laukun valmiiksi ja olen siihen tyytyväinen. Ompeluinnostus kyllä lopahti tuon laukun valmistumisen jälkeen, mutta c'est la vie. Tässä pari kuvaa laukusta, joka on siis alusta loppuun omaa käsialaani, kaavoja myöten:

Ompeluhommien jälkeen oli mukava tarttua neulepuikkoihin. Neuloin itselleni jämälangoista (suurin osa Nallea) pitkävartiset sukat, joita käytän tallilla ratsastuskenkien kanssa. Sukista tuli sopivat kaikin puolin, vaikka kuvassa ne näyttävät vähän hassun muotoisilta.

Joulukortteja päätin olla askartelematta tänä vuonna, sillä minulla oli jemmassa iso kasa jouluisia kortteja edellisiltä vuosilta, sekä ostettua että itse tehtyjä. Minulla on kuitenkin muutamia sukulaisia, jotka eivät uskonnollisista syistä vietä joulua lainkaan ja heitä ajatellen askartelin muutaman kortin toivottaakseni hyvää uutta vuotta. Tulihan siinä sitten samalla tehtyä muutama joulukorttikin. Tässäpä aikaansaannoksia:

Joulukorttien lisäksi tuli askarreltua vähän muitakin kortteja:

Tämä viikonloppu menee akryylimaalauskurssin ja hevosharrastuksen merkeissä. Kurssilla oli ihan hauskaa, vaikka en mitään vielä valmiiksi saanutkaan. Esittelen tuotoksia sitten Amalin ateljeen puolella, jahka on jotain esiteltävää. Käsityörintamalla on menossa tunikan neulonta ja verhon virkkaus. Käsitöitä enemmän kiinnostaa tällä hetkellä tuo taidepuoli. Tällä viikolla tosin olen ollut kaikesta stressistä niin väsynyt ja päänsärkyinen, että en kovin paljoa ole jaksanut taiteeseenkaan panostaa. Onneksi on nyt tuo kurssi, niin tulee tehtyä edes jotain. Samalla tapaan uusia ihmisiä ja saan toivon mukaan vähän uutta näkökulmaa kuvien tekoon.

Toivon mukaan ensi viikko ei ole aivan yhtä helvetillinen kuin tämä viikko on ollut... Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!