Reilun viikon kuluttua teinipoika saa mopokorttinsa takaisin. Tuomio tuli törkeästä liikenteen vaarantamisesta, rangaistuksena 35 päiväsakkoa ja reilun 3 kk ajokielto, joka siis alkoi jo marraskuussa ja on pian kärsitty. Hyvä näin, rangaistus olisi voinut olla ankarampikin. Toisaalta, olemme kyllä koko perhe tästä tapauksesta kärsineet, sillä poikahan masentui kovasti töppäilystään ja kortin menetyksestä. Jonkinlainen rangaistushan se henkinen kärsimyskin on. Kaikenlaista harmia liikennerikkomus on tosiaan poikinut, kovasti on poika ollut stressaantunut asiasta. Toivottavasti poika piristyy, kun kortti palautuu. Ehkä koulukin alkaa sitten sujua taas paremmin. Näin toivoisin, sillä olemme kaikki aika uupuneita tästä tapauksesta ja kaikesta mitä se on tuonut tullessaan. Poitsulla on kuitenkin viimeinen vuosi peruskoulussa menossa ja se pitäisi saada suoritettua kunnialla loppuun. Mutta aika näyttää, kuinka käy, jaksaako poika hoitaa koulunsa vai ei. Me vanhemmat olemme kyllä parhaamme mukaan koettaneet poikaa neuvoa ja opastaa, kertoneet kuinka tärkeää olisi hoitaa koulu asiallisesti jne. Mutta aina eivät vanhempien ponnistelut vaan riitä.
Koska olen ollut aika väsynyt tuosta kaikesta edellä mainitusta, on luovuus ollut aika tavalla lepotilassa. Jonkin verran olen neulonut, koska pakkohan sitä on käsillään jotain tehdä. Sain loppuun neulepaidan, jota olen neulonut jo pari kuukautta ainakin, tässä kuva siitä:
Paitaan käytin kaikki ohuet villasekoitelangat, mitä varastoistani löysin. Ohje paitaan löytyi vanhasta Novitan neulelehdestä. Tein paidasta vähän lyhemmän kuin mitä ohjeessa oli, langat eivät olisi riittäneet tunikamaiseen paitaan. Hyvä tästä tuli, mutta aika lämmin - paita saa odottaa pakkasia.
Novitan Puro-langasta neuloin tumput. Harmi vaan, että lanka loppui kesken! Jouduin siis käyttämään lapasiin vähän muitakin lankoja, eikä niistä tullut kovin nätit. Mutta kyllä nämä kelpaavat vaikka tallitöihin:
Vasta neulottuani lapaset loppuun huomasin, että vaatekaapissani oli Purosta neulottu liivi, jota en käytä koskaan. Purin sen ja sain Puroa lisää. Mutta en viitsinyt purkaa jo valmiita lapasia, vaan neulon nyt Purosta uusia lapasia. Kaikille kyllä löytyy käyttöä, jossain vaiheessa!
Voitin Hurauskadun Talot-blogin arvonnassa ja sieltä tuli minulle tämmöinen kiva palkinto:
Paketista löytyi siis lasipurkkeja, peili, kukkakori ja WC-pöntön avaamiseen tarkoitettu juttu, onko se nyt sitten karhu vai mikä. Kivat miniatyyrit ovat löytäneet paikkansa Villa Kumpulassa. Jonkin verran kutkuttaisi mineillä pitkästä aikaa, mutta juuri nyt ei ole kuitenkaan tarpeeksi fiilistä siihenkään. Odottelen siis rauhassa inspiraatiota...
Töissä on hirvittävä kiire ja henkilökuntaa aivan liian vähän, koska "oikea käteni" neiti N lähti 3 kk opintovapaalle. Ikävästi sattui tuo vapaa juuri vuoden kiireisimpääna aikaan... Viikko sitten aloittanut harjoittelija ei pysty neiti N:ää korvaamaan sitten millään, mutta onhan hänenkin työpanoksensa toki tyhjää parempi. Ehkä tästä keväästä jotenkin selvitään. Työn puolesta ainakin helpottaa taas toukokuussa, sen tiedän vanhasta kokemuksesta. Kesäksi aina hiljenee.
Päivä kerrallaan täällä elellään, mitäpä sitä ihminen muutakaan voi. Ehkä tässä päästään vielä kaikkien vaikeuksien kautta voittoon. Eihän se teinipojan murrosikäkään voi ikuisuuksia kestää. Koetamme jaksaa tämän vaikean ajan, eihän se helppoa ole pojalle itselleenkään.
Tsemppiä kaikkien teinien vanhemmille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti