Ryönäkasoistani en täysin päässyt eroon, mutta sainpahan järjesteltyä niitä hieman uudelleen. Sängyn alla on edelleen yhtä sun toista, mikä ei kaappiin mahdu, samoin kirjakaappien väliin jäävässä nurkassa. Mutta koti on koti, se on asumista ja elämistä varten, näyttelyhuoneistot ovat sitten asia erikseen. Kun tila ei riitä, niin minkäs sille voi... Sitten kun lapset lentävät pesää, tilaa tulee kyllä olemaan ihan riittävästi. Muutto hetkellisen tilan ahtauden vuoksi rakkaaksi muodostuneesta kodista ei houkuttele.
Sisustuslehdet ja -blokit pursuilevat tyylikkäitä ja harmoonisia vaaleita sisustuksia. Suosiossa näyttävät olevan vaaleat värit, valkoinen, beige, harmaa... Ne paljon puhutut maanläheiset värit. Mutta jos minun kotini olisi vaikkapa täysin valkoinen tai edes kovin vaalea, tulisin hulluksi. Minulle tulisi sen kaiken vaaleuden keskellä tunne, että erotun kirkuvana ja räikeänä pisteenä ympäristöstäni ja kaikkea muuta kuin edullisella tavalla. En tuntisi oloani kotoisaksi ja turvalliseksi sellaisessa ympäristössä.
Niinpä meillä onkin värikästä. Viis veisaan muodista ja trendeistä, minä sisustan kotini itseäni ja perhettäni varten. Rakastan värejä, haluan imeä niistä energiaa ja lämpöä. Haluan kietoutua niihin, sulautua niiden joukkoon, minä räväkäksi ja reippaaksi kutsuttu nainen.
Makuuhuoneemme on siis kaikkea muuta kuin harmooninen ja vaalea. Tässä näkymä huoneen ovelta; sänkypeiton löysin vintiltä, sen olemme joskus saaneet mieheni äidiltä. Tyynyt olen ommellut itse ja torkkupeiton virkannut. Seinällä oleva jättimäinen viuhka on ostettu joskus 90-luvun alussa; kovin on epämuodikas sekin, mutta pitkään jo matkassa kulkenut ja viehättää minua edelleen.
Kirjakaapit piti asettaa kulmittain, koska ne eivät mahtuneet vierekkäin. Niiden väliin jäi minulle niin tarpeellinen "ryönänurkkaus". Hyllyjen päälle mahtui talteen muutamia rakkaita esineitä.
Kirjoituspöydän sijainti on nyt parempi. Pöytää piti hieman lyhentää, jotta kirjakaapit saatiin mahtumaan, mutta käytännössä se ei haittaa. Nyt tuolilla mahtuu paremmin istumaan ja koirallekin on tilaa tulla makoilemaan mielipaikalleen, puoliksi sängyn alle. Aiemmin Neiti E-poloinen oli aina jäädä tuolin alle.
Seinä pyykkikorin takana jäi kovin paljaaksi, mutta sitten keksin ripustaa seinälle Kreikasta ostetun, kierrätyspuuvillasta kudotun maton. Ihan menee seinävaatteesta, minun mielestäni. Hevostaulu on omaa tuotantoa, samoin ristipistotyöt.
Valoa värikkääseen huoneeseen tuovat liukuovikomeron peiliovet.
Oven vieressä on tilaa myös hyllykölle, joka pursuaa kaikenlaista tuiki tärkeää...
Tämä on minun käsitykseni viihtyisästä ja kodikkaasta sisustuksesta. Kukin tyylillään!
Olen samaa mieltä värien käytöstä! Minua paleilisi vaaleassa ympäristössä enkä ymmärrä yhtään valkoisten lattioiden villitystä. Ihailen kyllä ihmisiä, jotka pärjäävät vähemmällä tavaralla kuin itse. Käsityö-ja askarteluharrastukseen kuuluu niin paljon sälää, että hyllyjä ja laatikoita pitää olla montaa.
VastaaPoista