Tilkkuilua

Viileinä päivinä on ollut mukavaa nököttää ompelukoneen ääressä, vaikka työergonomia ei hyvä olekaan (pitäisi hankkia sähköpöytä, mutta teen sen sitten, kun saamme työhuoneen mieheni kanssa). Sukuun on tulossa tällä hetkellä ainakin yksi vauva, mikäli kaikki menee hyvin, ja niinpä ajattelin ommella joutessani vauvanpeittoja. Tulevat vanhemmat saavat sitten valita niistä mieleisensä.

Ensimmäisestä peitosta tuli vaalea-lilasävyinen, joukossa on toki muitakin värejä:

Kaikki muu sujui ongelmitta tämän peiton kanssa, mutta tilkkupinnan, väliflanellin ja taustakankaan yhteen tikkaaminen ompelukoneella oli ihan helvettiä! Ilmeisesti flanelli aiheutti sen, että kankaat venyivät ja liikkuivat, vaikka kiinnitin ne ensin toisiinsa hakaneuloin ja lopulta harsimalla. Ompelin ja purin, ompelin ja purin... Tulihan viimein valmista, mutta luulenpa, että en aivan heti tikkaa yhtään peittoa (en edes pientä) ompelukoneella. Tikata kun voi käsinkin. Onhan se hitaampaa, mutta myös helpompaa purkaa, jos tulee tarve. Jos olisi toisenlainen ompelukone, tikkaaminen saattaisi sujuakin. Mutta minun koneeni on jo 30 vuotta vanha, eikä siinä ole mitään kolmisyöttöjä, vapaavarsia tai muita hienouksia, joista en tiedä enkä ymmärrä, kun en ole käyttänyt.

Ompelin samaan syssyyn myös uuden koristetyynynpäällisen, mutta jostain syystä en saa nyt kuvaa siirrettyä puhelimella tänne. Laitan siitä siis kuvan myöhemmin.