Olipa vaikeaa keksiä otsikkoa kirjoitukselle tällä kertaa... Jotenkin tuntuu, että nyt ei ole oikein mitään sanottavaa tai esiteltävää. Tai sanottavaa ehkä olisikin, mutta sitä on ehkä liikaa, jotta sen kaiken voisi esittää jotenkin järkevästi ja jäsennellysti. Joten antaapa asioiden muhia. Kirjoittelen tähän nyt mitä mieleen juolahtaa.
Taas on syksy, aika kuluu niin nopeasti. Vasta eilen oli maanantai, pian on taas perjantai. Tästä onkin tullut työpaikalla oikein lentävä lause: "Kohta on taas perjantai!" Viikonloput ovat liian lyhyet viikon rasituksista toipumiseen ja nukkumiseen. Joten sumussa mennään, enimmäkseen, kuten tavallista. Onneksi sentään syyslomaviikolla on vapaata, saa hetken huokaista.
Äsken tietokonetta avatessani pysähdyin ihan miettimään, mitä ihmettä olen iltaisin tehnyt, sillä käsitöitä ei ole valmistunut juuri lainkaan. Tyttärelle sain muutama viikko sitten tehtyä maton tyttären lempiväreistä:
Matto on halkaisijaltaan ehkä noin reilun metrin ja malli on omani, muodostui siinä matkan varrella.
Maton jälkeen yritin virkata matonkuteista koria, mutta se ei onnistunut. Niinpä purin sen pois. Ostan kierrätykseen meneville pulloille ja pahveille valmiit korit, sitten kun tuo meidän koiranpentu lakaa pureksimasta kaikkea mitä sen eteen tulee...
Löysin muuten pennulle kivan villapaidan ohjeen ja paidasta tuli hyvinkin sopiva koiraneidille:
Paita on neulottu Novitan kevät 2013-lehdestä löytyneen ohjeen mukaan. Neuloin paidan jämälangoista, jotka olivat suunnilleen Seiska Veikan vahvuisia. Tämä oli hyvä ja melko helppo ohje. En ole aiemmin neulonut koiralle vaatteita, joten olin hyvilläni kun tämä onnistui kerralla. Ainoastaan resoreissa tein omia muutoksiani, koska kaksinkertaiset resorit tuntuivat turhan paksuilta. Tuohon pääntielle jätin kaksinkertaisen resorin, mutta helmasta purin sen pois ja tein yksinkertaisella langalla uudelleen.
Sen verran innostuin tästä koiran vaatetuksesta, että ostin jo langat seuraavaa neulepaitaa varten... Siitä tulee vähän kevyempi ja lyhytlahkeinen. Mutta ensin neulon valmiiksi sukat, jotka lupasin työkaverilleni.
Pikku koira on työllistänyt meitä merkittävästi. Siihen kai se aika onkin hurahtanut, pienen koiran vahtimiseen ja ulkona käyttämiseen... Vaikka koira on tyttären, niin aika paljon minä ja mieheni joudumme (saamme) sitä hoitamaan. Mutta en ole siitä pahoillani. Koirasta on ollut meille paljon iloa, se on niin touhukas ja aina innoissaan...
Poni on ollut myös vauhdikkaalla tuulella kuuman kesän jälkeen ja olemme innolla kiertäneet "ravirataa", joka tallille kesän aikana rakennettiin. Siellä on turvallista ravata ja laukata, ei tarvitse pelätä autoja ym. eikä sitä, että poni saa jonkun hepulin ja lähtee vetämään kiitolaukkaa tallille... Rata kun kiertää tarhat ja kentät eli koti on koko ajan ponin näkösällä Tuo rata on ollut meidän kannalta erittäin hyvä juttu! Se tuo mukavaa vaihtelua kentällä ratsastamiseen nyt kun lähistöllä ei ole kovinkaan kummoisia maastoja, joihin olisi kiva lähteä ilman kaveria. Pitäisikin ottaa hepasta ja tallin maisemista muutamia kuvia tänne näytille...
Mutta nyt taidan lähteä jatkamaan työkaverin sukkaprojektia TV:n ääreen.
Viime viikot olen ommellut ja saanut valmiiksi kolme tilkkukassia. Niistä kaksi ensimmäistä lähtevät joululahjoiksi kummitytöille. Nuorempi tytöistä saa "Sirkuspallot" -kassin:
Aiemmin nuoriso on tykännyt tästä kassimallista, saa nähdä miten nyt käy. Kassin saa nyörillä kiinni ja sinne mahtuu hyvin vaikka jumppavaatteet tai kesällä uintikamat.
Toinen kassi "Eläimet" lähtee vanhemmalle kummitytölle, joka on hyvin eläinrakas, varsinkin hevoset ovat sydäntä lähellä. Siksi ompelin kassiin heppoja ja muita eläimiä. Muuten kassi on tehty samaa ohjetta mukaillen kuin edellinenkin.
Molemmat kassit on tehty osittain kierrätystavaroista. Esim. "Eläimet" -kassin hihna on peräisin rikki menneestä hevosen loimesta... Myös napit ovat kierrätystavaraa.
Omaan käyttöön ompelin rikki menneiden farkkujen takataskuista tukevan kauppakassin. Myös tässä kassissa hihnat ovat hevosen loimesta peräisin, vuori puolestaan on käytetystä pussilakanasta.
Kassien lisäksi innostuin ompelemaan kasan tilkkuja, kuvassa niistä muutamia. Sitten ompeluinnostus lopahti, ja tilkut saavat siis jäädä odottamaan uutta innoituksen hetkeä. Todennäköisesti teen niistä peiton, mutta saattaa niistä tulla kassikin.
Jostain syystä tykkään ommella kasseja ja niitä onkin kertynyt jo niin paljon, että en itse niitä kaikkia ehdi käyttää. No, aika tavaran kaupitsee. Tukeville kasseille on aina käyttöä, varsinkin nyt, kun muovikassejakaan ei enää saa kaupan päälle edes vaatekaupoista. Aikomukseni oli ommella myös patalappuja, mutta kuten sanottu, innostus lopahti. Siinä vaiheessa, kun ompeleminen ei ole enää kivaa, on parempi laittaa kone pois.
Hieman kyllä harmitti tuo kyllästyminen, sillä minulla oli tavoitteena ommella niin paljon kaikenlaista, että olisin saanut edes yhden kangaslaatikoistani tyhjäksi. Enpäs saanut! Tuntuu siltä, että laatikot eivät vajene lainkaan, päinvastoin. Joskus oikeasti tuntuu siltä, että kaapeissa lojuvat kamat lisääntyvät keskenään...
Pieni neiti A on ollut muuten hyvin innokkaasti mukana ompeluhommissa... A:n mielipuuhaa on tulla könyämään paininjalan päälle ja tietysti juuri silloin, kun olen ompelemassa jotain saumaa. Eipä siinä sitten muu ole auttanut, kuin sammuttaa koneesta virta ja keksiä pennulle muuta puuhaa!
Mutta on tämä pieni koira vaan niin suloinen...
Kun säät viimein hieman viilenivät, otin esille ompelukoneeni ja surautin työkaverin joulukuussa syntyvälle poikavauvalle tilkkupeiton. Malli on omani ja hyvin yksinkertainen. Lopputulokseen olen tyytyväinen, tikkauksetkin onnistuivat kohtuullisesti - jonkin verran jouduin purkamaan. Jännityksellä odotan, mitä työkaverini tästä peitosta tuumaa... Toivottavasti tykkää!
Näin jälkeenpäin ottamaani kuvaa katsellessani huomaan, että olisi pitänyt kuvata peitto pystyasennossa. Silloin kuvioita olisi helppo katsella. Peiton idea kuitenkin on siis se, että siinä on eläinten kuvia muiden blokkien joukossa, eli katseltavaa vauvalle ja ehkä myöhemmin noiden kuvien avulla voi opetella eläinten nimiäkin. Punainen hassu ukkeli tilkkujen keskellä on ompelukuva, jonka laitoin peittoon ihan vain huumorin vuoksi.
Innostuin ompelusta sen verran, että ajattelin ommella yhdelle kummilapsistamme kassin. Kesken matkan tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei syntyvä kuvio ole lapsen näköinen ollenkaan ja muutin suunnitelmia ja kassin mallia. Tämä psykedeelisen värikäs "Taidekassi" jää omaan käyttöön. Kassin nimesin Taidekassiksi sen vuoksi, että minulle tuli keskiosan tilkkukuvioista mieleen abstrakti maalaus.
Alla kuva kassin kummastakin puolesta, jotka eivät ole identtiset. Kassin hihnoja voi tarvittaessa pidentää; idea tähän tuli siitä, että kokoelmissa sattui olemaan hihnaksi sopivaa nauhaa, jossa oli napenlävet valmiina.
Tämä kassi valmistui viikonloppuna. Tälläkin viikolla olen ommellut ja sama värikäs linja tuntuu jatkuvan. Tällä kertaa on oikeasti syntymässä kassi kummitytölle, kassin nimeksi tullee "Sirkuspallot". Työ ei ole edennyt niin vauhdikkaasti kuin olisin halunnut, sillä sitkeä väsymys on ollut riesana tällä viikolla. Lisäksi joudun taas vaihteeksi astmatutkimuksiin koko kesän jatkuneen yskän vuoksi. Kaikenlaista hyppäämistä on siis tiedossa erilaisten tutkimusten muodossa, ihan kuin tavallisessa arjessa ei olisi tarpeeksi tekemistä. Kyllä sitä siivoamista, kaupassa käyntiä ja muuta riittää ja riittää!
Yritän silti jaksaa iltaisin myös hieman harrastaa, koska pitäähän se mielen virkeänä ja auttaa palautumaan.
Näillä eväillä mennään kohti yhä pimenevää syksyä.
Helteiden ja nettiyhteysongelmien vuoksi blogin päivittäminen on jäänyt, mutta nyt yhteydet toimivat taas, joten ajattelin laittaa tänne kuvia kesälomalla valmistuneista askarteluista ym. Hikistähän tämä tietokoneen ääressä istuminen on, mutta hikistä on vielä ulkonakin... No, pian helpottaa!
Kuopus ei innostunut koulussa puukäsitöistä ja sai aikaiseksi karkeatekoisen kuuloketelineen. Poika oli jo valmis heittämään tekeleensä roskiin, kun äkkiä keksin, että siitähän saisi tuunaamalla hyvän korutelineen! No, tuumasta toimeen... Liimailin aihioon sopivia kappaleita ja maalasin tekeleen sen jälkeen mustalla liitumaalilla. Tässäpä tulos, ennen maalausta ja maalauksen jälkeen:
Innostuin lomalla myös käyttämään pois helmivarastoani, koska helmirasia vei liikaa tilaa. Koruja tulikin tehtyä sitten ihan urakalla! Tein muutaman rannekorun, pari kaulakorua ja ison läjän korviksia, joista yhdet annoin kummitytälle lahjaksi. Rihkamaahan nämä ovat, mutta eipähän niin harmita, jos sattuvat häviämään, kuten kävi taannoin yhdelle kultaisista korvakoruistani.
Askartelin myös pari henkilökorttinauhaa, mutta ainakaan toinen niistä ei kestänyt koekäyttöä; pujottelin helmet siimaan ja mielestäni solmin siiman päät kunnolla yhteen. No, siitä huolimatta solmu lähti avautumaan... Täytyy nyt miettiä, mihin nuo helmet sitten pujottelisin, ehkä karhulankaan? Jospa se kestäisi. Olisi kiva tietää, miten muut näitä avainnauhoja ym. tekevät, jotta niistä tulisi käytössä kestäviä.
Mutta tässä kuvia koruista:
Korutelineen ja korujen lisäksi en juuri muuta sitten valmiiksi lomalla saanutkaan. Muutamaan aiemmin valmistuneeseen lasten neuleeseen sain ommeltua napit paikoilleen. Nämä neuleet lähtevät kummilapsille:
Muuten oli aivan liian lämmintä ompelemiseen, neulomiseen ym. Loma meni mökillä uidessa ja löhötessä, kirjoja lukien, puutarhaa kuopsutellen, pentukoiran kanssa leikkien. Ja ihan olen tyytyväinen lomaani, se oli rauhallinen ja rentouttava. Aivot saivat kaipaamaansa lepoa. Nyt olen jo palannut töihin eikä sekään pahalta ole tuntunut.
Kaikki hyvin, toistaiseksi :).
Juhannus lähestyy ja samalla odotettu kesäloma. Touko-kesäkuu on ollut työpaikalla erittäin kiireinen, uusia asioita on tullut paljon ja päivät ovat vierineet vauhdilla eteenpäin. Olen nauttinut työstäni uusissa tiloissa (yllättävää), mutta iltaisin en ole jaksanut paljon muuta tehdä kuin puuhastella jotain pientä pihalla tai pötkötellä sohvalla - välillä koiranpennun kanssa leikkien.
Niin, meillä on nykyään pieni ranskanbulldoggi-neiti! Koira on virallisesti tyttären, mutta toki sitä muutkin hoitavat. Tytär on pitkään halunnut "lyttynaamaista" koiraa, me vanhemmat puolestamme olemme vastustaneet toisen koiran ottamista, koska yhdessäkin riittää meille hoitamista. Kun tytär sitten lupasi itse maksaa pennun ja pitää siitä myös huolta, heikkona hetkenä suostuin, kun sattui sopiva pentu kohdalle. Ja onhan tuo pikkuinen tosi suloinen... Ja samalla aivan kauhean villi!!!
Neiti on tällä hetkellä 9 vko ikäinen.
Neiti E on suhtautunut tulokkaaseen yllättävällä suopeudella. Aluksi E oli jopa innoissaan, mutta siinä vaiheessa kun iso koira tajusi, että riiviö jää meille yöksi (ja asumaan), oli se hetken aikaa kohtuullisen hapan. Nyt E on jo sopeutunut siihen, että meillä on tuollainen pikkuinen. Leikit sujuvat hyvin erityisesti ulkona, sisällä vähän nihkeämmin. Riitaa ei ole juuri tullut, mitä nyt E on emännästään mustasukkainen...
Käsityö- ja askarteluharrastus on ollut jäissä. Kaadetun omenapuun kantoon neuloin toukokuussa neulegraffiteja. Hupsuja, mutta toisaalta hauskoja. Tyttären poikaystävälle askartelin valmistujaiskortin. Poika valmistui toukokuun lopussa autokorinkorjaajaksi.
Laitan tähän vielä kuvan kukka-asetelmasta, jonka tein äidille äitienpäivälahjaksi. En aiemmin muistanut laittaa kuvia tänne.
Lomalla aion levätä ja toivon mukaan luovuus puhkeaa kukkaan sitten kun olen levännyt riittävästi. Hyvää juhannusta kaikille!
Toukokuu oli helteinen, kuten kaikki tietävät, eikä sisällä nököttäminen juuri houkutellut. Oli kiva nauttia auringosta ja lämmöstä ulkosalla, ainakin niin pitkään kunnes itikat alkoivat inistä korvan juuressa... Kylläpä niitä riittikin! Nyt ne ovat onneksi taas hieman vähentyneet, kun sää viileni.
Toukokuussa tuli siis touhuiltua pihalla. Koristealtaan vieressä oleva osa laatoitusta on ollut pitkään kurjassa kunnossa. Muurahaiset olivat tehneet pesiään laattojen alle, laatat irvistelivät eri suuntiin varsinkin aivan altaan vieressä ja lisäksi laattojen välissä kasvoi rikkaruohoja. Laatoitus oli myös hyvin epätasainen, joten laatoituksen päällä olevat korituolit keikkuivat miten sattuu. Niinpä päätin korjata laatoituksen ja korvata aivan altaan vieressä olleet laatat soralla. Tapani mukaan en muistanut ottaa kuvaa lähtötilanteesta, niinpä alla olevat kuvat on otettu siinä vaiheessa kun olin jo ehtinyt purkaa laatoitusta ja korjatakin siitä osan:
Kaksi hikistä iltaa tein töitä. Oli kuuma, välillä oli pakko istahtaa, kun silmissä musteni ja juomassa oli käytävä yhtenään. Mutta valmista tuli ja olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen! Patoihin ostin myöhemmin kesäkukkia, nyt niitä ei vielä kuvissa näy.
Juuri muuta en sitten toukokuussa aikaiseksi saanutkaan, ellei oteta lukuun pihan hoitoa ja omenapuun kantoon neulomiani neulegraffiteja, joista en tietenkään ole vielä muistanut ottaa kuvaa... Esimiehellemme sain tehtyä kiitoskortin, sillä työelämän muutokset ovat edenneet, toimitila vaihtunut, samoin lähiesimies. Kortti otettiin kiitollisuudella vastaan kukkasen kera.
Muuten ei luovuus juurikaan ole kukkinut, sillä helle ja muutokset töissä ovat vieneet voimia. Hevosta olen koettanut liikuttaa ja pihatöitä tehdä. Paremmin sitä jaksaisi, jos saisi yönsä nukuttua, mutta aina on jotain esteitä: on stressiä, lihassärkyä, itikoita, liian kuuma, janottaa, on levottomat jalat... Oi voi.
Mutta nyt aion hemmotella itseäni. Menen saunaan, värjään tukkani siniseksi, otan jalkakylvyn ja raspaan kovettumat hevon kuuseen, lakkaan varpaankynteni uudelleen ja sitten toivon mukaan nukun ensi yöni hyvin! Asioista stressaaminen on nimittäin turhaa, töissäkin muutokset menivät loppupelissä oikein hyvin ja olen viihtynyt uudessa paikassa ja uusien työkavereidenkin kanssa olen tullut hyvin toimeen. Tällä hetkellä mikään ei ahdista eikä huoleta. Se on harvinainen olotila, luulisi siis, että unikin tulisi...!
Sitä ja luovuuden puuskia odotellessa hyvää loppuviikkoa kaikille!
Pojan uudistetussa huoneessa oli aiemmin valkoinen seinähylly, jota poika ei enää huoneeseensa remontin jälkeen halunnut. Hylly olisi kelvannut minulle hyvin valkoisenakin, mutta se oli aika nuhraantunut. Varsinkin oksankohdat olivat ikävällä tavalla kellastuneet.
Päätin siis käsitellä hyllykön uudelleen. Minulla oli vielä jäljellä ruskeaa liitumaalia, ostin sen kaveriksi mustaa ja sekoitin niitä sitten keskenään. Lopputulos ei ollut ihan sitä mitä olin alunperin ajatellut, mutta ei se mitään, olen silti hyvin tyytyväinen hyllykköön. Se löysi paikkansa yläkertaan menevien portaiden päästä. Hyllyssä olevat valokuvat ovat luonnollisesti normaalisti toisin päin... En halunnut julkaista lasten vauvakuvia ym. blogissani ja siksi käänsin kuvat noin.
Tumma hylly sopii mielestäni hyvin vaalealle seinälle, paremmin kuin valkoinen. Kontrastia pitää olla!
Sukkien ja lapasten neulominen alkoi kyllästyttää, joten iltapuhteina tein loppuun jämälankaprojektini, isoäidin neliöistä kootun vauvan peiton. Työkaverini odottaa vauvaa, joten ehkä tämä peitto päätyy hänen pienokaiselleen, tai sitten jollekin toiselle. Aika näyttää.
Jämälankaprojekteja on kyllä mukava tehdä... Tuskin maltan odottaa, että pääsen tekemään seuraavaa!
Onnittelukorteista oli pulaa, joten niitäkin on tullut tässä kevään korvalla väsättyä. Alla tuotoksia:
Nyt työn alla on neulepaita pojalle alpakka-langasta (se on ihanan pehmeää...) ja suunnitteilla tilkkulaukku kummitytölle. Aurinkoiset päivät ovat houkutelleet pihalle haravan varteen ja kukkapenkkejä kuopsuttamaan, joten käsityöt eivät juuri ole edistyneet. Mutta mikäpä kiire niillä onkaan. Nyt ulkona sataa vaihteeksi vettä, joten voin hyvällä omalla tunnolla keskittyä sisähommiin.
