Kesälaitumella

Kesä on kulunut joutuisasti, kuten aina. Koska joudun töissä istumaan aika paljon tietokoneen ääressä, ei se nyt kesällä ja varsinkaan lomalla ole innostanut - niinpä en ole myöskään päivittänyt blogiani. Mutta nyt tulee päivitys ja pitkä sellainen...

Mistähän aloittaisin? No ehkä niistä harmaasiepoista, jotka pesivät parvekkeellamme. Kävin pari päivää sitten kurkistamassa kuinka tipuset voivat ja pesä olikin jo tyhjä! Hyvä niin. Ehdin kuitenkin ennen juhannusta napata poikasista kuvan:

Poikaset pesässä.

 Ja tässä kuva myös paikasta, jossa pesä sijaitsi:

Pesä oli rakennettu kuivuneen kesäkukan päälle parvekkeen seinälle.

Kuinka ollakaan, harmaasieppoja oli pesiytynyt myös kesämökillemme. Siellä pesäpaikka oli löytynyt mökin sivuseinustalta kuistilta poistettujen lahonneiden hirsien päältä.

Yksi poikasista kurkottautui ylös aina kun kameran laukaisin napsahti!

Yritin kuvata myös emolintuja, mutta zoomaus ei oikein riittänyt edes pitemmällä putkella. Tässä nyt kuitenkin muutama otos:

Kuvat mökiltä on otettu juhannuksena. Nyt lienee pesä sielläkin tyhjä!

Jonkin verran on tullut tehtyä käsitöitä valokuvauksen ohella. Keväällä ompelin itselleni muutamia kesävaatteita eli yhden T-paidan sekä kesämekon. Kankaat löytyivät Eurokankaan palalaareista. Tässä tulokset:

Tyttärelle neuloin "rötkypaidan" paksuilla puikoilla paksusta puuvillalangasta. Tein paidan "omasta päästä" ja kuin ihmeen kaupalla työ onnistui... Tein vastaavanlaisen paidan myös itselleni, mutta siitä ei taida löytyä kuvaa tähän hätään. Mutta tässä kuva tyttären villistä kesäpaidasta:

Nyt on ihan pakko miettiä, että mitähän muuta sitä on tullut touhuttua nyt alkukesästä... No ainakin heppa pääsi kesälaitumelle. Viime kesänä ruunan laitumelle taluttaminen oli sen verran työlästä, että pyysin tänä vuonna miestäni apuun. Ei hän mikään hevosmies ole, mutta tulee juttuun eläinten kanssa eikä heppakaan hänelle ryppyillyt, vaan käveli laitumelle melko rauhallisesti. Tässä muutamia kuvia hevosten ensimmäisistä vapauden hetkistä ruunalaumassa:

Mies ja hevonen - päitsien poisto sujui aloittelijalta mallikkaasti.

Uhoa ja vapauden hurmaa!

Kumpi meistä mahtaa olla pomo?

Vauhdikasta menoa!

Oltaisko me eestiläiset kavereita?

Viimein rauhoituttiin syömään.

Tällä hetkellä ruunalaumassa on kuusi ruunaa. Oma hevoseni on valitettavasti joutunut muiden hevosten syrjimäksi ja on lauman arvoasteikossa alimmaisena. Viime vuonna ponilla oli laitumella hyvä kaveri, jonka kanssa se oli kuin paita ja peppu. Nyt vastaavaa ystävää ei ole löytynyt, vaan suokit kiusaavat ruunaani, olen omin silmin nähnyt, kuinka ne jahtaavat sitä ympäri laidunta. En tiedä, kuinka hevonen moisen kokee, mutta jotenkin voisi kuvitella, ettei hevosestakaan ole kivaa olla se kiusattu ja syrjitty ja hyljeksitty.

Ruunalauma on tänä kesänä muutenkin erilainen kuin viime vuonna. Oman hepan saaminen laitumelta on osoittautunut hankalaksi. Ruunani antaa itsensä kyllä erittäin hyvin kiinni, mutta muut hepat tunkevat niin lähelle, että tulee kaikenlaista kahnausta. Ennen juhannusta hevoset kaatoivat minut laitumella ottaessaan yhteen, hyvä, etten saanut kaviosta päähäni... Olihan se aika hurja kokemus, maata siinä maassa ja nähdä, kuinka kaviot viuhuvat pään ohi! Onneksi loukkasin vain vähän toista jalkaani (joku ilmeisesti tallasi jalkaterän päälle) ja vasenta kättäni. Käsi oli ihan jumissa noin viikon, nyt se onneksi on jo ihan ok. Mutta tuo kaatuminen ja hevosten jalkoihin jääminen pelästytti minua sen verran, että olen hakenut hevoseni laitumelta kaverin kanssa. Yksin en sinne lähde, koska en saa husittua muita hevosia kauemmas portilta, vaikka kuinka yritän. Auktoriteettini ei vaan riitä. No, elokuun alussa otan heppani laumasta pois. Vielä heinäkuun se saa lomailla, käyn satunnaiseti ratsastamassa aina silloin, kun ei ole liian kuumaa eikä heinäallergiani vaivaa pahoin.

Lopuksi vielä muutama nukkekotijuttu, sitten tämä sekalainen postaus onkin loppu! Kylläpä nyt tulikin tähän monenlaista asiaa... Mutta siis nukkekotijuttuja nyt. Löysin keväällä kirpparilta vanhan nukkekodin, joka ei maksanut kuin kympin. Pakkohan se oli ostaa! Tästä mökistä tulee noitamummo Justiinalle koti, vaikkakin aika pieni. Justiina kun on aika romuluinen naiseksi...

Tarkoitus on maalata talo kokonaan uudelleen, tehdä siitä "vanhan" näköinen. Lankkulattiaa ym. Talo on tehty lastulevystä enkä tiedä millä maalilla se on käsitelty, mutta eiköhän tuon maalin jotenkin irti saa, vaikka sitten hiomalla. Urakka tulee olemaan melkoinen, mutta hauska - uskoisin.

Serkulleni, joka hänkin harrastaa nukkekoteja silloin kun vauvanhoidolta ehtii, lähetin syntymäpäivälahjaksi miniatyyripaketin. Paketissa oli minikokoinen taulu ja kukkakimppu:

Tässäpä turinat tällä kertaa! Mukavaa kesän jatkoa kaikille, tavataan taas!