Suvi suloinen

Suvivirttä on nyt veisattu herkistynein mielin kolmessa eri kevätjuhlassa. Lapset odottavat jo malttamattomina kesäloman alkamista. Herra C nauttii, kun jälleen päässyt uimaan ja Neiti E jahtailee pörriäisiä (hui, hui!) ja kantaa metsästä keppejä kesäleikkeihinsä.

Heppa pääsee perjantaina kesälaitumelle ja sinne jo mielelläni kirmaisin minäkin, sillä töissä on hiljaista ja aika kuluu lähinnä kahvia juoden ja paikkoja järjestellen. Tekemistä ei ole, toisin kuin olisi kotona ja mökillä! Mökillä käynti on lykkäytynyt omassa pihapiirissä tehtyjen kohennustöiden vuoksi ja kaipuu tutun järven rannalle on jo kova. Mutta kaikki aikanaan... Kesä on vasta alussa. Onneksi!

Parvekkeellemme pesiytyi pikkulintu, jonka äkkiseltään arvioisin olevan harmaasieppo. Lintupoloinen teki pesänsä seinällä roikkuvan, kuihtuneen kesäkukka-asetelman päälle. Luulin aluksi pesän olevan hylätty, mutta kun seuraavana päivänä näytin sitä miehelleni, pesässä olikin jo yksi muna.

Mies aikoi hävittää pesän, koska arveli lintujen paskovan parvekkeemme piloille ja häiriintyvän siitä, jos istuskelemme parvekkeella iltaisin. Ajatus pesän hävittämisestä kauhistutti minua siinä määrin, että kevätjuhlien herkistämänä pillahdin itkuun. Tunne voitti järjen ja toistaiseksi pesä on saanut olla aivan rauhassa. Lupasin siivota lintujen jätökset parvekkeelta ja luulenpa, että jos kyseessä on tosiaan harmaasieppo, meille jää vielä ruhtinaallisesti aikaa istua parvekkeella... Tämä sieppolaji kuulemma hautoo noin 14 vrk ja poikaset lähtevät pesästä jo12-15 vrk:n kuluttua kuoriutumisestaan. Sitä paitsi, miksi istua parvekkeella, kun mies on rakentanut pihallemme mitä hienoimman pergolan! Laitan siitä kuvan tänne blogiin, kunhan saamme pergolan ympäristön siistittyä rakennusjätteistä ja pergolan vieressä olevan koristealtaan siivottua. Tällä hetkellä se on kurainen lätäkkö, jossa vesiliskot viettävät kutujuhliaan. Ei niitäkään reppanoita viitsi vielä häiritä, hoitakoot nyt lisääntymispuuhansa rauhassa kuten ennenkin.

Vaikka asumme ns. esikaupunkialueella, elämme todellakin keskellä luontoa ja olen siitä iloinen. Pihalla on vesiliskojen ja moninaisten lintujen lisäksi vuosien mittaan vilahdellut jäniksiä, rusakoita, siilejä ja jopa hirviäkin. Talomme ohi on kirmannut peuroja ja kettu. Lintujen laulua on ilo kuunnella ja perhosten ja muiden hyönteisten hyörinää ja pyörinää on kiva seurata. Rinnakkain elo eläinten kanssa on sujunut melko mallikkaasti. Ainoastaan muurahaisia ja ampiaisia olemme joutuneet karkottamaan.Tänäkin vuonna ampiaisista saattaa tulla meille riesa, koska nekin tykkäävät pesiä sekä kuistin katon alla että parvekkeella kattolaudoituksen uumenissa.

Höyhenpukuisen parvekevieraamme elämää aion seurailla tiukasti, toki tipuja häiritsemättä. Yritän saada linnuista edes muutaman kelvollisen kuvan blogiini, vaikka kuvaaminen tuleekin olemaan haastellista. Ikkunasta pesää ei näe, koska se on samalla seinustalla kuin ikkuna. Jos menee pihalle seisomaan, peittävät parvekkeen kaiteet näkymän pesälle. Vasta kun siirtyy vähän kauemmas ja käyttää kameran zoomia, voi pesästä saada jonkinlaisen otoksen. Katsotaan, kuinka onnistun kuvaamisessa.

Viikonloppuna hyvien ystäviemme poika pääsee ylioppilaaksi ja lähdemme juhlimaan pojan hienoa suoritusta. Jännitän hieman noita juhlia, kuten aina tapahtumia, jossa on paikalla paljon sellaisia ihmisiä, joita en kunnolla tunne. Mutta joka tapauksessa on kiva lähteä lakkiaisiin!

Onnittelut kaikille kevään uusille ylioppilaille ja muille koulunsa päättäneille!