Neuleita, kortteja ja eläinturinoita

Tytär "tilasi" minulta pari hieman suuritekoisempaa neuletta Novitan neulelehtiä selailtuaan, ja olen viimein saanut ne valmiiksi.

Tässä Novitan Wool-langasta neulottu liivi, koko S. Koska tyttäreni on vielä aika lyhyt, näyttää pääntie suhteettoman suurelta. Koska neule mahtuu kuitenkin myös minulle, tulee se mahtumaan myös tyttärelleni monta vuotta tulevasta pituuskasvusta huolimatta.

Neuloin tytölle myös villapuseron alennuslaarista löytämistäni Usva-langoista. Usva-lanka oli miellyttävän pehmeää neuloa, mutta ei kovin tasalaatuista. Välillä lanka tuntui todella paksulta, välillä siinä taas oli todella ohuita kohtia. Yhdessä kerässä oli n. 30 cm pätkä niin paksua lankaa, että se oli leikattava pois. Usvasta ei siis tullut suosikkilankaani, vaan olen edelleen Nallen uskollinen ystävä.

Tässä kuva villapuserosta, joka oli tyttärelle todella mieleinen:

Olen neulonut myös muutaman lapasparin, jotka päätyvät lahjaksi. Lapaset on neulottu mukaillen Novita-lehden lovikkalapasten ohjetta, lankoina mm. Nalle, Karuselli ja Teddy. Lapaset valmistuivat muutamassa illassa numero 8:n puikoilla.

Neulomisen ohella olen askarrellut joulukortteja. Viime joululta oli laatikkoon jäänyt melko runsaasti erilaisia jouluaiheisia materiaaleja, ja päätin nyt hankkiutua niistä eroon. Tavaraa on liikaa, mitään uutta ei pitäisi ostaa ennen kuin entiset materiaalit on käytetty! Erityistä inspiraatiota joulukorttien askarteluun ei tänä vuonna ole vielä ollut ja hyvät ideat ovat olleet hakusessa. Jotakin kuitenkin olen saanut aikaiseksi, tässä tuotoksia:

Sitten eläinturinoita! Heppani on ollut loistavassa vedossa laidunkauden jälkeen. Viimesyksyisestä hörhöilystä ei ole ollut tietoakaan, vaan Romppu on ollut yhteistyökykyinen ja maastossa lunki. Uskon, että ruunalle ei tänä vuonna ole tullut stressiä laitumelta tarhaan siirtymisestä samalla tavoin kuin viime vuonna, koska sillä on nyt ollut tarhakaverina toinen ruuna.

Siksi olenkin harmissani, koska pari päivää sitten kuulin, että Rompun tarhakaveri Z lähtee kuukauden kuluttua Turkuun! Z:n omistaja oli pitkään asiaa harkittuaan tullut siihen tulokseen, että Z on hänelle liian vauhdikas ja vaativa hevonen. Hänhän osti nyt kuusivuotiaan Z:n muistaakseni Hollannista pelkän videon perusteella lainkaan koeratsastamatta hevosta ja ruuna ei nyt sitten vastannutkaan odotuksia. Z lähtee Turkuun odottamaan ostajaa tallille, jolta välitetaan hevosia. Jos se ei mene kaupaksi, sitten se todennäköisesti palautuu takaisin.

Tilanne on ikävä sekä Z:n omistajalle että myös minulle, koska Rompulle ei toistaiseksi ole tiedossa uutta tarhakaveria. No, kyllä me Rompun kanssa pärjäämme. Sen verran on jo yhteistä matkaa kuljettu, että vaikka heppa yksin jäätyään vähän alkaisi pelleilläkin, niin pärjään sen kanssa kyllä. Z:n omistajan vuoksi olen enemmän pahoillani. Hän vaikutti hyvin onnettomalta ja stressaantuneelta epäonnistuneen hevoskokeilun vuoksi. Aina ei hevosta ostaessaan tiedä, millaisen paketin saa! Toivon, että hän saa Z:n nopeasti kaupaksi ja ilman ongelmia.

Sitten koirajuttuja! Herra C on ollut hyvässä vireessä syötyään tyroksiiniä jo toista kuukautta. Käytimme koiraa verikokeissa pari viikkoa sitten ja siellä todettiin, että 3 tablettia / päivä on ollut jo liiankin suuri tyroksiiniannos Herra C:lle. Annosta on nyt pienennetty 2 tablettiin / päivä ja muutaman viikon kuluttua otetaan jälleen verikoe ja katsotaan veriarvot.Toivotaan, että annostus olisi nyt sopiva. Jatkuva koiran käyttäminen eläinlääkärillä on kallista puuhaa ja koiralle epämiellyttävää.

Tyroksiinilääkitys on selvästi piristänyt koiraa. Se ei ole enää lainkaan flegmaattinen kuten kesällä, vaan päinvastoin ehkä jo liiankin vauhdikas! Virtaa riittää ja erityisesti halua möyhentää kaikki vastaantulevat uroskoirat. Koira alkaa olla jo melkein pitelemätön. Isäntä pärjää sen kanssa vielä hyvin ja minäkin jotenkuten, mutta ei puhettakaan, että koiraa voisi antaa lasten ulkoilutettavaksi... Mainittakoon nyt vielä, että Herra C ei ole erityisen vihainen enkä missään tapauksessa sanoisi sitä vaaralliseksi. Ihmisille se ei ole koskaan edes murissut. Mutta toisten uroskoirien kanssa se ottaisi mielellään hieman matsia uroskoirille tyypilliseen tapaan ja siksi koira on pidettävä tiukasti hihnassa lenkeillä. Herra C on kuitenkin iso koira, iso jopa saksanpaimenkoiraksi. Liukkailla keleillä Herra C:n ulkoiluttaminen on aika haasteellista... Ja erityisesti silloin, jos joutuu yksin taluttamaan sekä Neiti E:tä että Herra C:tä. Mutta tärkeintä tietenkin on, että  koira on terve ja voi hyvin. Eipä se sen hankalampi ole nyt kuin oli nuorempanakaan. Eli kyllä me Herra C:n kanssa pärjäämme, mutta se on pakko sanoa, että muutos siihen, millainen koira oli kesällä, on kyllä huomattava ja yllättävä!

Tässä tarinat tältä viikolta.