Vajaa viikko on nyt mennyt unipillereiden kanssa pelehtiessä. Otin ensin puolikkaan ja nukuin yhden yön erittäin hyvin. Seuraavana iltana otin saman annoksen, ja kylläpä oli liskojen yö! Levottomat jalat vaivasivat, nukahdin, heräsin, nukahdin, heräsin... Aamulla tuntui siltä kuin en olisi nukkunut ollenkaan! Pidin sitten pari iltaa vapaata unilääkkeistä ja nukuin kohtuullisen hyvin. Eilen illalla päätin kokeilla vielä kerran lääkärin määräämiä pillereitä, tällä kertaa otin kokonaisen tabletin ja eipä kyllä kovin hyvin nukuttanut. Levottomat jalat vaivasivat taas, pari kertaa piti yön aikana lähteä kävelemään ja juomaan, vähän väliä tuli tarve liikutella jalkoja ja kipristellä sormia. Olin kyllä väsynyt ja nukahtelin pitkin yötä, mutta aina heräsin tuohon pakottavaan tarpeeseen liikkua.
Aamulla päätin heittää mokomat pillerit hevon helvettiin. Jos tässä ei muuten päädy hullujen huoneelle, niin viimeistään noita pillereitä popsimalla kyllä! Ja lääkärin määräämiä vahvempia unilääkkeitä en kyllä aio edes kokeilla.
Mutta se siitä. Tammikuun lopulla askartelin vinon pinon kortteja, tässä kuvat niistä:
Innostuin myös virkkaamaan loppuun verhon, jonka virkkaamisen aloitin Pargan-matkalla monta vuotta sitten. Verho päätyi eteisen ikkunaan:
Tässäpä alkukevään tuotokset ja tunnelmat tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti