Älä osta mitään mitä et todella tarvitse -kevät

Vuodenvaihteen jälkeen olen painanut taas tukka putkella eteenpäin arjen pyörteissä. Ennen joulua iskenyt voimakas väsymys hieman hellitti joululomalla, mutta ei tarpeeksi - aika uupunut siis olen ollut edelleen. Mutta ei auta. Hommat on hoidettava, vaikka aina ei jaksaisi. Nyt olen kuitenkin flunssassa ja sairauslomalla kotona. Suoraan sanottuna on vaihteeksi mukavaa, kun saa rauhassa pötkistellä aamutakki päällä kotona eikä ole pakko tehdä yhtään mitään, koska sairaanahan on oikeus levätä. Ja PITÄÄKIN levätä, jos meinaa joskus parantuakin. Aion siis hyvällä omalla tunnolla laiskotella nyt! Ainoa asia, joka on tänään pakko hoitaa, on hevosen kengitys. Tallille on raahauduttava flunssasta ja kovasta pakkasesta huolimatta. Mutta sen jälkeen taas lepoa, lepoa, lepoa... Ja ehkä saunaan? Lämmin löyly avaisi mukavasti tukkoisia röörejä.

Kyllästyin joulun aikaan neulomiseen ja päätin, että en vähään aikaa neulo yhtään mitään. No, siitä huolimatta olen tarpeen niin vaatiessa neulonut itselleni lapaset ja pojalle sukat. Kirjoneulelapaset on neulottu Nallesta ja tuntemattomasta punaisesta langasta, joka oli hieman Nallea vahvempaa. Ohje löytyi Pirkka-lehdestä.

Sukat ovat perussukat, raidoitus oman mielen mukaan tehty, lankoina erilaisia jämälankoja, mm. Nallea.

Joululomalla sain viimein valmiiksi myös kuusikulmioista kokoamani torkkupeiton. Aloitin noiden palojen virkkaamisen jo 2-3 vuotta sitten. Käytin paloihin kaikki vihreät, ruskeat, siniset ja mustat jämälangat, mitä kotoa löytyi. Kun sopivan väriset langat loppuivat, päätin peiton olevan valmis! Ihan riittävän suuri siitä tulikin. Kuvassa vihertävät langat näyttävät aika keltaisilta, mutta keltaista tässä peitossa ei siis ole. Pidän näistä peiton värisävyistä todella paljon!

Koska kämppä edelleen pursuaa kaikenlaista tavaraa, päätin viettää Älä osta mitään mitä et todella tarvitse -kevään. Toistaiseksi se on toiminut, tosin Tiimarin loppuunmyynnissä lähti mopo hieman käsistä ja kotiin kulkeutui kassillinen kaikenlaista sälää...

Mutta eiköhän näille käyttöä löydy! Pääasiassa ostin korttitarvikkeita ja korttien teko onkin koukuttanut taas viime aikoina. Viimeisin maailmalle lähtenyt kortti oli 70-vuotisonnittelukortti hyvän ystäväni maan mainiolle äidille:

Käsitöiden ja askartelujen lisäksi aika on hurahtanut mm. tyttären 12-vuotissyntymäpäivien järjestelyihin, niitä kun tuli tänä vuonna vietettyä peräti kahtena peräkkäisenä viikonloppuna... Lisäksi olemme kyläilleet serkkuni luona ihastelemassa heidän joulun jälkeen syntynyttä pientä tytärtään. Vauvat ovat sitten suloisia - jos en olisi jo näin hemmetin vanha, tekisin vielä yhden muksun itsekin!

Surullisiakin juttuja on sattunut. Hyvän ystäväni koira menehtyi joitakin aikoja sitten 14-vuotiaana. Tuo koira oli aivan mahtava tyyppi ja jatkossa tuntuu varmasti oudolta käydä ystäväperheen luona, kun tuttua hännänheiluttajaa ei enää olekaan. Jokainen kuolema tai muu raskas menetys ampuu reiän sydämeen, siihen tulokseen olen tullut. Sitten, kun noita reikiä on kylliksi, on meidän itse kunkin aika lähteä. Elämänhalu katoaa. Näin minä uskon. Vaikka suru ja tuska ajan mittaan hellittävätkin, ei maailma koskaan enää ole sama, kun joku rakkaista on lähtenyt. Niin se vain menee.

Mutta kaikesta huolimatta mukavaa tammikuun toivotan hyvää tammikuun jatkoa kaikille. Palataan asiaan taas jossakin vaiheessa.