Herra C, 10-vuotias saksanpaimenkoiramme, kävi eilen eläinlääkärissä. Edellinen käynti oli viime syksynä, kun koiralta murtui varvas. Nyt oli käynnin syynä kutiseva iho, jokakesäinen riesa. Toivoimme niin kovin, että tänä kesänä ihottumaa ei olisi tullut, mutta niinpä se taas kerran iski kyntensä koiraparkaamme...
Ihottuman syynä on se, että esim. uidessa koiran kastunut iho ei pääse paksun turkin alla kuivumaan, vaan hautuu ja siten iholla oleville bakteereille muodostuu otolliset olosuhteet riehaantua ja aiheuttaa tuo kutiseva, ikävä ihottuma. Iholle tulee pieniä punaisia näppylöitä, jotka puhkeavat ja sitten rupeutuvat. Kutina on kova. Vaivan voisi ilmeisesti välttää sillä, että ei antaisi koiran uida, mutta eläinlääkärinkin mielestä olisi julmaa kieltää koiralta asia, josta se niin kovasti tykkää. Herra C:hän on aina ollut innokas uimari ja tänäkin kesänä se on käynyt uimassa, vaikka ei enää aivan niin innokkaasti kuin vielä vuosi sitten. Turkin hoitokaan ei auta riittävästi: olemme harjanneet Herra C:n turkkia monta kertaa viikossa (ja aina vaan karvaa lähtee...) jotta iho hengittäisi paremmin, sekä leikanneet saksilla pahimpia takkuja ja huopuneita karvakasoja pois, mutta siitä huolimatta ihottumaa ei onnistuttu välttämään. Herra C inhoaa turkin hoitoa yli kaiken, joten melkoista showta tuo harjaaminenkin on ollut... Yhden on pidettävä koiraa paikallaan, kun toinen harjaa. Epäilen, että harjaaminen aiheuttaa koiralle jossain määrin kipua, ei se muuten sitä niin kovasti yrittäisi vältellä. Mistä tuo kipu sitten johtuu, sitä en osaa sanoa. Ehkä selkärangan rappeumasairaudesta, spondyloosista? Sekin vaiva on nyt edennyt: eläinlääkäri taivutti takajalkojen tassuja taaksepäin, normaalisti tassun pitäisi välittömästi palautua normaaliasentoon. Viime syksynä palautuminen tapahtui hitaasti, nyt sitä ei tapahtunut enää ollenkaan... Eli takajalkojen halvausoireet ovat pahentuneet. Jos huonosti käy, niin joku päivä koira ei enää kävele ollenkaan. Sitten on viimeistään viimeisen matkan aika.
Mutta sitä emme vielä sure, vaan hoidamme nyt tuota ihottumaa. Herra C sai kuukauden mittaisen antibioottikuurin ja kortisonia. Sillä vaiva lähtenee, toivottavasti. Riippuu vähän näistä loppukesän keleistäkin. Helteet pahentavat vaivaa.
Surettaa ja harmittaa tuon koiran vaivat, mutta muu ei auta kuin yrittää hoitaa eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Päivä vain ja hetki kerrallansa, näin mennään Herra C:n kanssa. Se on kuitenkin jo selvää, että Herra C on jo elämänsä ehtoopuolella ja kunto voi romahtaa ihan milloin vain.
Mutta surraan sitä sitten kun niin käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti