Kaikenkarvainen epäonnistuminen alkoi vainota minua jo toista viikkoa sitten. Yritin ommella apinapussukkaa, mutta se ei vaan ottanut onnistuakseen. Vetoketjun viereen tulevan tikkauksen ompelu takkusi kaiken aikaa: vuorikangas meni ryttyyn ja jouduin purkamaan ompeleen monta monituista kertaa. Monta muutakin saumaa meni pieleen, joten purkuhommia mokoman kanssa riitti. Olin jo vähällä heittää koko tekeleen roskikseen (vetoketjun olisin toki pelastanut, nuuka kun olen), mutta loppujen lopuksi siitä tuli ihan kelvollinen:
Myös lehmäkassin kanssa oli ongelmia. Kantohihnoista meinasi koko ajan tulla erimittaiset ja -levyiset, vaikka kuinka mittasin ja ompelin! Aivan käsittämätöntä... Kyseessä oli kuitenkin erittäin yksinkertainen ompelutyö! Kassistakin tuli lopulta aivan siedettävä, mutta sen verran suututti, että pakkasin ompelukamat pois. Päätin, että otan ne esille vasta sitten, kun tilaamani vetoketjut ovat saapuneet. No, eihän siinä mennyt kuin muutama päivä, kun ne olivat noudettavissa postista. En silti ole vielä kaivanut ompelukonetta esille uudestaan.
Tässä kuva lehmäkassista. Se jää omaan käyttöön. Sydän on heijastinkangasta, kassissa on hyvä olla heijastin. Otin myös lähikuvan kankaan kuvioista, koska ne olivat niin hauskat.
Ompeluhommien jälkeen olen yrittänyt maalata pastelliväreillä. Yhden työn sain tehtyä, ei siitä mikään täyden kympin työ tullut, mutta ihan ok. Sen jälkeen maalaaminen onkin sitten takkuillut, sekin. Myöskään neulominen ei ole sujunut. Olen neulonut sukkia iltapuhteena ja kun molemmat olivat lähes valmiit huomasin, että toisen sukan varsi oli puolet lyhyempi kuin toisen! No purkuhommiksihan se meni taas... Nyt ei vaan mikään oikein onnistu... En tiedä miksi ei. Olen jotenkin kovin uupunut ja kauhean hajamielinen. Unohtelen asioita kaiken aikaa. Äiti arveli, että olen tulossa vanhaksi, ehkä se on sitten sitä.
Tai sitten olen vaan levon tarpeessa, sillä kaikenlaista stressiä ja säätämistä on tänäkin syksynä riittänyt. Onneksi nyt onkin syysloma. Tosin joudun käymään torstaina töissä, joten lomaa ei ole kuin vajaa viikko. Ei se mihinkään riitä, mutta on toki tyhjää parempi.
Tänään en aio tehdä enää mitään muuta kuin syödä mussuttaa ja tuijottaa TV:tä. Ehkä olen huomenna sitten energisempi kuin tänään. Lupailin tyttärelle, että voisimme käydä kirpparikierroksella, se olisi kyllä hauskaa pitkästä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti