Ilman kuolainta!

Meidän ruuna Rompsukkainen siirtyi laidunkauden jälkeen ulkoilemaan samaan tarhaan nuoren arabiruunan kanssa. Syyskuu meni melko mukavasti, hepat viihtyivät toistensa seurassa ja leikkivät kovasti. Jostain syystä leikit sitten muuttuivat syyskuun lopulla rajummiksi ja sen seurauksena meidän ruunalla on ollut pään alueella lukuisa joukko haavoja. Suurin osa on ollut melko pieniä ja harmittomia, mutta yksi haavoista oli ikävästi alaluomessa, todella lähellä silmää ja kerran minulle jopa soitettiin tallilta ja kerrottiin, että heppani alahuulesta vuotaa verta - siihen oli tullut vähän isompi vekki.


Tiistaina en päässyt ratsastamaan, koska hevosen suupielestä oli repeytynyt nahkaa noin 3x3 cm alueelta. Suupieli oli verinen enkä todellakaan halunnut kiusata hevosta laittamalla sille kuolaimet suuhun. Kuolaimet olisivat ikävästi painaneet juuri tuota vahingoittunutta kohtaa. Vein siis hevosen talliin ja ajelin kotiin.


Onneksi fiksu ystäväni keksi, että voisin ratsastaa ilman kuolainta pelkillä päitsillä laittamalla niihin ohjat. Torstaina sitten kokeilin tämmöistä varustusta kentällä ja heppahan toimi aivan yllättävän hyvin! Olihan ratsastaminen tosi raskaampaa käsille eivätkä väistöt ja asettaminen onnistuneet niin hyvin kuin kuolainten kanssa, mutta pystyin kuitenkin tekemään hyvin töitä hevoseni kanssa. Alkuun se oli kyllä hieman ihmeissään ja yritti pariin kertaan karata kentältä, mutta lopulta yhteistyö sujui melkeinpä samaan malliin kuin kuolainten kanssa. Me jopa laukkasimme pienen pätkän - laukassakin on kyllä jotain ongelmaa, mutta siihen palaan myöhemmin...


Eilen sitten suupieli näytti siltä, että se on jo hyvin rupeutunut ja tein hepan kanssa pienen lenkin maastossa kuolaimen kera. No sehän oli virhe: suupieli aukesi uudelleen. Loppuviikko ratsastetaan nyt sitten ilman kuolainta että kaveri saa parantua rauhassa.


Rompun tarhakaverin omistajan kanssa keskustelimme tilanteesta ja esitin hänelle sellaisen ajatuksen, että hevoseni ei ehkä näe vasemmalla silmällä kunnolla. Jostain kumman syystä kun kaikki pään alueen vammat ovat tulleet vasemmalle puolelle. Yleensä hevonen kuulemma haluaa suojella päätään viimeiseen asti ja väistää nopeasti, jos päähän on kohdistumassa jokin isku. Mutta jos lähestyvää iskua ei näe, niin eihän sitä myöskään pysty väistämään.


Todennäköisesti en pysty millään selvittämään, kuinka hyvin tai huonosti Romppu näkee, mutta loppujen lopuksi sillä ei nyt ole merkitystä. Päätimme joka tapauksessa erottaa ruunat toisistaan, Rompun turvallisuuden vuoksi. Hokkikausi lähestyy, enkä uskalla ottaa sitä riskiä, että nuori ruuna leikin tiimellyksessä pystyyn hypätessään viiltää hokilla Rompulta vaikka silmän päästä. Hepat ovat kimpassa vielä tiistaihin saakka, sen jälkeen Romppu siirtyy uuteen tarhaan ja ex-tarhakaveri saa sekä hokit että uuden tarhakaverin.


Harmittaa kyllä erottaa hyvät kaverukset toisistaan. Mutta tämmöistä tämä hevoshomma on, tasapainoilua. Kahdesta vaihtoehdosta on valittava se, joka on vähemmän huono. täysin luonnonmukaisia oloja emme pysty hevoselle luomaan. Romppu on ollut ennenkin yksin tarhassa eikä se mielestäni ole stressannut sen vuoksi mitenkään merkittävästi. Toki se tarvitsee sitten enemmän liikuntaa, kun ei ole leikkikaveria, ja kaikenlaista pientä "pöhötystä" saattaa olla vähän enemmän. Mutta siihen olen tottunut.


Jännä nähdä, miten homma muutoksen jälkeen lähtee sujumaan.