Joulun rauhaa

Niin se tuli joulu meidänkin tupaan ja samalla rauha ja harmonia saapui vieraaksi, ainakin hetkeksi. Syksy on ollut raskas. On ollut työhuolia, terveyshuolia ja huolta teinistä, jolla on angstia riittänyt vaikka muille jakaa. Nyt näyttää siltä, että huolet ainakin hetkeksi ovat helpottaneet. Työpaikalla on parempi tilanne ja töissä on ollut taas mukava käydä. Pitkittyneeseen yskäänikin löytyi syy, eikä se ole astma eivätkä työpaikan ilmassa olevat pölyt, vaan heinäallergia, jota olen potenut nuoresta saakka. Saan 4 kk:n hengitettävän kortisonihoidon ja tammikuussa aloitetaan siedätyshoito. Uskon, että oireeni helpottavat kesään mennessä. Olen niin iloinen siitä, että minulla ei ole astmaa, eikä minun tarvitse lähteä opiskelemaan uutta ammattia eikä vaihtaa työpaikkaa!

Myös teinin kanssa ongelmat ovat helpottaneet, kun teini on saanut joululomalla nukuttua väsymystään pois. Joskus sitä unohtaa, että nuorikin voi väsyä ja stressaantua. Viimeinen vuosi peruskoulussa tuo omat haasteensa ja tulevaisuus voi jännittää. Lisäksi on muitakin paineta, ulkonäköpaineista lähtien. Eipä se nuoren elämä aina helppoa ole, jos ei ole aikuisenkaan.

Nyt on siis hengähdystauon aika ja uusi vuosi tuo sitten mukanaan mitä tuo.

Ennen joulua värkkäilin yhtä ja toista. Askartelin mm. sudenkorentoheijastimia, tein yhdet korvikset itselleni ja ompelin pussukoita. Tässä kuvia askarteluista:

Sain myös valmiiksi yhdet villasukat. Ohjeessa malli näytti kivalta ja hyvät sukista tulikin, mutta niiden neulominen ei kuitenkaan ollut kovin kivaa, joten toisia tämmöisiä "kenkäsukkia" ei varmastikaan tule tehtyä. Ohje sukkiin löytyi Suuri Käsityö-lehdestä, lankana Novitan Nalle.

Ompelemistani pussukoista suurin osa lähti lahjoiksi ystäville ja sukulaisille. Lahjoja pakkasin ompelemiini lahjakasseihin. Tässä kuvia:

Tyttärelle ompelin pari koristetyynynpäällistä, sillä hän toivoi joululahjaksi "neutraalin värisiä koristetyynyjä". Neuloin hänelle Usva-langasta myös kaulahuivin, mutta siitä ei tullut otettua kuvaa.

Lopuksi vielä kuva Neiti E:stä, joka sai joululahjaksi suuren puruluun. Herra C sai samanlaisen ja innokkaana söikin jo luustaan toisen solmupään pois. Neiti E sen sijaan ei ole järsinyt luita juuri ollenkaan, mutta vahtii niitä hyvin mustasukkaisesti! Lapsille Neiti E jopa murisi, kun lapset menivät luun lähelle... Melkoinen äpätti, tuo meidän neito... Kuvassa koiraneidin tassu on hellästi Herra C:n järsimän luun ympärillä. Aika hupsua...

Nyt vielä levätään tässä muutama päivä ja sitten palataan taas arkeen ja odottamaan uutta vuotta! Ja sen jälkeen kevättä kohti! Mukavaa joulun jatkoa kaikille lukijoille!!!