Neliöitä vedessä ja vähän muutakin

Tästä tulee nyt vähän sekava postaus, koska olen viime aikoina riekkunut vähän siellä sun täällä ja touhunnut monenlaisia juttuja. Enimmäkseen olen ollut "ihan pihalla", koska sää on suosinut puutarhatöiden tekemistä. Koristeallas on puhdistettu ja kalusteita laiteltu oleskelualueelle. Kesäkukkiakin uskaltauduin jo ostamaan, mutta ne eivät vielä tuossa alla olevassa kuvassa näy. Muutenkin tuossa kuvassa on vielä vähän keskeneräistä.

 

Oleskelualueemme rajoittuu varastoon ja koska paljas varastonseinä on näyttänyt tylsältä jo pitkään, askartelin vanhasta kellarin ikkunasta ja muutamasta metalliperhosesta seinällä tämmöisen taulun:

 

Perhoset erottuvat kuvassa aika huonosti, luonnossa ne näkyvät paremmin. Olisivat kyllä saaneet olla mustia tai tummanruskeita väriltään, mutta menkööt nyt näin.

Koristealtaamme pohjalla on harkko, jonka päälle tulee suihkulähde. Jostain kummallisesta syystä harkko sai aikaan jänniä neliöitä veden pinnalle. Niitä sitten ihmeteltiin porukalla eikä kukaan meistä oikein ymmärtänyt, miten nämä hauskat neliöt ovat oikein syntyneet. Varmaa kuitenkin on se, että jotenkin ne liittyvät altaan pohjalla olevaan harkkoon. Jos joku osaa selittää tämän ilmiön, niin mielelläni kuulisin selityksen!

Tässä kuvia vesineliöistä tai oikeastaan vaahtoneliöistä:  

Pakkanen oli tehnyt tuhojaan kukkapenkeissämme, joten jouduin ostamaan sinne täydennystä. Kaupasta lähti mukaan mm. tulikellukoita, punatähkiä ja syysleimuja. Alueelle, jossa pitäisi olla nurmikkoa, mutta jossa se ei viihdy, ostin kokeeksi yhden varjohiipan ja peittokurjenpolven. Muitakin maanpeitekasveja siellä jo on, toivottavastki ne jossain vaiheessa peittävät tuon hankalan alueen.

Kokeeksi ostin pihalle myös yhden rhodon. Tämän pitäisi kasvaa miehen korkuiseksi ja kukkia valkein kukin.

.

Iltaisin olen neulonut ja virkannut. Neuloin itselleni kesätopin Kotiliesi Käsityö-lehden ohjeiden mukaan, lisäksi virkkasin Novitan kierrätyspuuvillalangasta eteiseen maton:

 

Olen väsännyt myös muutamia kortteja. Ensimmäisen kortin tein serkulleni, joka on ainakin väliaikaisesti eronnut vaimostaan ja muuttanut uuteen vuokra-asuntoon. Loput kaksi korttia ovat äitienpäiväkortteja, vaaleanpunainen lähti omalle äidilleni ja sinisävyinen anopille.

Neiti E:n kanssa on tullut lenkkeiltyä nyt paljon, kun viimeinkin pääsemme taas kunnon lenkeille. Herra C:n kanssahan se ei enää onnistunut ja lenkit olivat vain pieniä pyrähdyksiä lähiympäristössä. Lenkkeilyn myötä kipeä polveni parani, se on ollut aivan uskomaton juttu! Ilmeisesti se kärsi siis vain liikunnan puutteesta! Mutta vaikka lenkkeilystä olenkin nauttinut, niin toki kaipaan Herran C:tä kovasti. Pahin suru ja ikävä tosin ovat jo hellittäneet. Koira oli vanha ja sairas, sinänsä oli aivan luonnollinen asia, että se jouduttiin lopettamaan. Elämän pitkittäminen olisi ollut vain kärsimysten pitkittämistä ja ketä sellainen palvelee? Ei ketään.

Hevosta on tullut liikuteltua myös aika paljon viime aikoina. Innostuin käymään ratsastustunneillakin, sillä tarkoitus olisi osallistua pieniin kouluratsastuskisoihin (epäviralliset, tallin omat kisat) kesäkuussa. Voittoa en odota enkä tavoittele, kunhan nyt vaan lähden vähän pitämään hauskaa ruunan kanssa...

Keliakia-asiakin etenee. Lähete tähystykseen on mennyt perille ja odottelen nyt kutsua tutkimukseen. Kutsua odotellessani otatin omalla kustannuksellani iholtani koepalan, josta tutkitaan ihokeliakia. Vastaus tulee 2-3 viikon kuluttua. Jos ihokelia todetaan, aloitan gluteenittoman dietin, vaikka en olisi silloin vielä tähystyksessä käynytkään. Hoitohan on joka tapauksessa sama, vaikka minulle olisi myös suolistokeliakia. Eli sinänsä en ymmärrä, mitä iloa tuosta tähystyksestä kenellekään on, jos ihokeliaki on jo todettu... Jos suolinukka on kärsinyt, niin gluteenittomalla sekin paranee, samoin kuin ihokeliakiakin.  

Nyt yritän parannella pientä haavaa, joka tuosta koepalan ottamisesta käsivarteen tuli. Siihen laitettiin yksi tikki, joka tietenkin aukesi tänään, kun tein siivouksia... Haava hieman vuotelee, mutta tuskinpa siihen kannattaa uutta tikkiä lähteä ottamaan. Saunaan en kuitenkaan taida mennä, vaikka sellaista olinkin suunnitellut. En halua, että haava tulehtuu. Pienestäkin haavasta voi saada ison riesan.

Tässä Amalian kuulumiset tällä erää. Aurinkoista toukokuuta kaikille lukijoilleni!