Toissapäivänä sitten olin siellä, gastrokopiassa eli mahan tähystyksessä. Jännitin kovasti etukäteen, mutta menin kuitenkin operaatioon mielestäni melko reippaasti ja jopa uteliain mielin.
Kuitenkin siinä vaiheessa, kun letkua alettiin työntää nielusta alas, iski paniikki ensimmäisen kerran. Yökin ja kakistelin, tuntui kauhealta. Sitten onneksi helpotti, kun letku saatiin työnnettyä sinne mihin se pitikin saada. Hetken aikaa oli ihan hyvä olo, pystyin hengittämään rauhallisesti ja nieleskelemään. Kipua ei tuntunut.
Pahin vaihe oli kuitenkin vielä edessä: koepalojen ottaminen. Niitä otettiin kolme: ohutsuolesta, mahalaukusta ja ruokatorvesta. Itse koepalojen ottaminen ei sattunut, mutta se, kun letkua vedettiin takaisinpäin, tuntui aivan kammottavalta! En ole ikinä kokenut mitään yhtä hirveää. Yökin, röyhtäilin, limaa tuli suusta ja vesi valui silmistä. Olin ihan paniikissa, pakokauhun vallassa. Hoitajan piti tulla pitämään minua paikoillaan, koska vaistomaisesti yritin tarttua letkuun kiinni ja päästä eroon koko hirveästä kapistuksesta.
Kun homma oli ohi, olin aivan kalpea ja hädin tuskin pystyin puhumaan. Hoitajan ohjeet meinasivat mennä sivu suun, olin ihan poissa pelistä. Se jäi mieleen, että hoitaja pahoitteli sanoen: "Ikävää, että tämä oli sinulle niin hankalaa." Kurkkuun sattui ja kun kotona nieluani tarkastelin, niin verijäljethän siellä oli. Kurkku oli vielä eilenkin tosi kipeä, onneksi nyt jo on parempi.
Kaiken kaikkiaan tuo tähystys oli sellainen toimenpide, johon en enää ikinä suostu menemään, en ainakaan selvin päin! Olin henkisesti aivan poikki tähystyksen jälkeen, en jaksanut kuin maata. Koville otti! Kaikenlaiseen kidutukseen sitä ihminen voi joutuakin. Kokemus oli minulle äärimmäisen traumaattinen. Tuntui siltä, kuin minut olisi pahoinpidelty. Suututti!
Jälkeenpäin en voi kuin ihmetellä sitä, miksi nieluani ei puudutettu. Siitä olisi todennäköisesti ollut paljonkin apua. Puudutusta ei kuitenkaan tarjottu, ei minulta myöskään kysytty, jännitänkö toimenpidettä tai tarvitsenko rauhoittavaa lääkitystä. Ei muuta kuin kyljelleen petille vaan ja letku survottiin kurkkuun... Yök. Olin kuvitellut, että tuo puudutus edes olisi rutiinitoimenpide, mutta näköjään on turha kuvitella sellaista julkisella puolella saavansa!
Kaikille tuo tähystys ei ilmeisesti ole yhtä paha ja vaikea ja paljon riippunee myös lääkärin ammattitaidosta. Minulle kokemus oli kuitenkin kammottava ja toiste en kidutettavaksi lähde. Tähystelkööt siellä vaan ihan keskenään!
Tuloksia saan vasta 4 vko:n kuluttua. Se on pitkä aika odotella, varsinkin kun tässä keliakia-asiassa on kohta mennyt jo 6 kk ihmetellessä. Homma ei ole edennyt jouhevasti. Alunperinhän se oli työterveyslääkäri, joka oli sitä mieltä, että minun kannattaisi käydä vasta-ainetestissä. Kävin siellä omalla kustannuksellani, koska työterveyden kanssa tehty sopimus ei tuota testiä kattanut. Kun testi sitten oli positiivinen, suositteli työterveyslääkäri tähystykseen menoa. Kuitenkaan hän ei suostunut kirjoittamaan minulle lähetettä! Tätä en voi vieläkään käsittää. Lähetettä ei suostunut kirjoittamaan myöskään yksityislääkäri Mehiläisestä, vaikka hänkin oli sitä mieltä, että tähystys on tarpeen. Koepalan iholta hän sentään suostui ottamaan, maksoin tietysti itse lystin. Koepalastakaan ei juuri hyötyä ollut, sillä tulos oli epäselvä: ei positiivinen eikä negatiivinen, vain suuntaa antava.
Työterveydessä minun käskettiin kääntyä terveyskeskuksen puoleen, työterveyslääkäri laittoi sinne kirjeenkin asiasta ja tähystyksen tarpeellisuudesta. Kirje olikin mennyt perille, mutta terveyskeskuksesta minulle sanottiin, että nyt pitää vaan odotella, että lääkäri reagoi asiaan. Pyysin soittoaikaa lääkärille, jolloin minulle vastattiin lähes huvittuneesti, että "eihän meillä ole soittoaikoja". Siis haloo, ei ole soittoaikoja!? No, odottelin aikani eikä tk:sta mitään kuulunut. Jos puolituttu lääkäri ei olisi kirjoittanut minulle lähetettä, en olisi ikipäivänä päässyt tähystykseen eikä asia olisi edennyt mihinkään. Nyt on sentään koepalat otettu ja tuloksia tulossa.
Saa nähdä, millainen sirkus tulee olemaan noiden tulosten kanssa. Pyysin lähettämään ne työterveyteen, koska tk:n touhu on mitä on. En vaan jaksa sitä soittelua ja pallottelua. Sitä paitsi paikallinen tk on todennäköisesti kiinni siinä vaiheessa, kun tulokset valmistuvat. Minulla oli siis peruste pyytää tulokset työterveyteen; en halua joutua odottamaan enää yhtään ylimääräistä vaan haluan tietää mahdollisimman nopeasti, onko minulla se hemmetin keliakia vai ei! Työterveyslääkäri saattaa silti hyvinkin olla sitä mieltä, ettei tulosten kertominen kuulu hänelle. Joka tapauksessa jotenkinhan minun on ne saatava. Miksei niitä voi lähettää suoraan potilaalle?
Jotenkin ihan ihmeelliseksi on mennyt tämä terveydenhuolto Suomessa. Edes yksityiseltä puolelta ei näytä saavan sellaista palvelua kuin toivoisi. En todellakaan voi ymmärtää, miksei yksityislääkäri muka voi laittaa lähetettä julkiselle puolelle. Onko se vain joku Mehiläisen oma sääntö? Muualla kuulemma onnistuu.
Terveyskeskuksen palveluista nyt ei voi edes palveluina puhua. Siellähän potilas on vain riesa, josta yritetään päästä kaikin keinoin eroon. Näin ainakin meillä tuntuu olevan. Ajanvarauksessa koetetaan kaikin keinoin saada asiakas hoitamaan itse itsensä ja jos vaiva oikeasti vaatii lääkärin hoitoa, niin sitten huokaillen ryhdytään lääkärin aikaa etsimään...
Onko muilla yhtä huonoja kokemuksia terveydenhuollosta!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti