Korttipläjäys tuoreelta keliaakikolta

Ennen juhannusta, sadepäivien ratoksi, askartelin nipun kortteja. Suurin osa näistä on "korvamerkittyjä", eli askarrellessa oli jo mielessäni, kenelle kortti päätyy. Mutta tässä vaiheessa en toki paljasta, kuka minkäkin kortin juhlapäivänään saa. Se selviää sitten aikanaan. Ainoastaan tuosta ensimmäisestä kortista voin kertoa, että se päätyi eläkkeelle jääneelle työtoverille läksiäisissä, jotka vietimme Kuopiossa viime keskiviikkona. Kortti on yhtä värikäs kuin saajansakin.

Tässäpä kuvia tuotoksistani:

Korttini ovat aika yksinkertaisia verrattuna monien muiden tekemiin kortteihin. Mutta jos olen itse näihin tyytyväinen ja saajat ilahtuvat, se riittänee. En jaksa opetella kovin monimutkaisia menetelmia enkä hankkia kalliita vimpaimia, vaan käytän yksinkertaisia materiaaleja ja leikittelen kauniilla papereilla ym. Eniten nautin sommittelusta. Myös leimasimien käyttö on hauskaa, vaikka sillä saralla olisikin vielä paljon opittavaa.

Työtoverin läksiäiset Kuopiossa olivat mukavat ja mieleenpainuvat. Teimme pienen risteilyn Saaristokaupungin maisemissa ja sen jälkeen pelasimme Rauhalahdessa minigolfia. Palloilulajit eivät ole ominta alaani ja minigolfissakin olin porukan surkein. Mielialani olikin aika matala, kun suuntasimme viimein kotia kohti, mutta se ei kyllä johtunut huonosta menestyksestä golfradalla, vaan työterveyslääkärin puhelusta, tai oikeastaan kahdesta puhelusta. Sain nimittäin tietää, että sairastan keliakiaa. Koepaloista näkyi, että ohutsuoleni nukka on täysin tuhoutunut. Akuuttia tulehdusta ei ole, mikä on kuulemma poikkeuksellista keliakiassa, mutta lääkäri arveli sen johtuvan siitä, että olin jo vähentänyt gluteenipitoisten ruokien syöntiä. Mistään muusta kuin keliakiasta ei voi kyse, näin lääkäri sanoi toisen kerran soittaessaan. Ensimmäisen puhelun aikana hän oli vielä ollut asiasta hieman epävarma, koska koepalavastaus oli kuulemma hänestä jotenkin epäselvä. Puheluiden välissä hän oli konsultoinut kollegaa, joka oli varmistanut keliakia-diagnoosin.

Läksiäispäivästä jää nyt sitten sellainenkin muisto, että sinä päivänä söin viimeisen kerran gluteenia tarkoituksella. Voin vieläkin tuntea kielelläni tuon herkullisen, tuoreen munkkirinkelin maun, sen pehmeyden ja tuoreuden. Jatkossa tuskin yhtä hyviä munkkeja saan. Pari päivää meni keliakia-uutista sulatellessa. Olin surullinen asiasta ja tunsin luopumisen tuskaa. Nyt olo on jo parempi, koska olen todennut, että voin edelleenkin herkutella eikä nälkääkään tarvitse nähdä. Ruokavalio muuttuu, mutta hyvässä lykyssä terveellisempään suuntaan. Mielenkiinnolla odotan nyt sitä, millaisia muutoksia elimistössäni ja voinnissani tulee tapahtumaan gluteenittoman ruokavalion myötä. Häviääkö ihon kutina? Tulenko energisemmäksi? Laskeeko paino vai nouseeko - vai pysyykö ennallaan? 

Heinäkuussa käyn vielä ravitsemusterapeutin luona. Toistaiseksi olen ostanut kaupasta gluteenittomia tuotteita (niitä onneksi löytyy melko hyvin), mutta jatkossa voisin ehiä yrittää itsekin leipoa jotain. Leipominen ei ole koskaan erityisemmin kiinnostanut, mutta ehkä nyt on aika yrittää.

Maailma ei kaadu keliakia-diagnoosiin, mutta toki se elämää hieman hankaloittaa. Sisulla tästäkin asiasta selvitään. Ystäviltä ja sukulaisilta toivon asiallista suhtautumista asiaan. En kaipaa sääliä enkä voivottelua enkä myöskään halua, että kukaan alkaa stressata siitä, mitä minulle voi tarjota kun tulen kylään. Jos tarjolla ei ole mitään minulle sopivaa syötävää, niin olen sitten syömättä. Niin yksinkertaista se on. Nälkään en kuole, vaikka kyläilyreissulla joisinkin vain kupin kahvia tai teetä ilman kahvileipää. Kalliita gluteenittomia tuotteita en todellakaan kylässä odota saavani. Ihan normaaliakin ruokaa voi tarjota, jos se vaan on gluteenitonta - eihän gluteenia ole esim. vaniljajäätelössä, hedelmissä, lihassa ym. Paljon löytyy siis sellaisiakin elintarvikkeita, joita voi ostaa ihan normaalilla hinnalla. 

Vähättelyltäkin toivon säästyväni. Vaikka minulla ei gluteenista olekaan tullut voimakkaita, näkyviä oireita, esim. kovia vatsavaivoja, se on silti minulle haitallista, koska se tuhoaa suolinukkaa. Kun nukka tuhoutuu, ravintoaineet eivät imeydy kunnolla. Myös suolistolymfooman riski kasvaa. En halua kasvattaa syöpäriskiäni sen vuoksi, että jonkun mieliksi söisin "ihan vain pikkuisen" gluteenia. Toivon siis, että kukaan ei pahastu, jos jätän gluteenipitoiset herkut syömättä.

Lyhyesti sanottuna, shit happens, mutta näillä mennään. Isäni ja Väinö Linnan sanoin, heikot sortuu elon tiellä, mutta jätkä sen kun porskuttaa...