Sivun näyttöjä yhteensä

17.1.2017

Hiljaiseloa ja univajetta

Alkuvuosi on mennyt melko rauhallisesti, mutta stressini ei silti helpota. Teinipojan kouluasiat ja reuma painavat edelleen mieltä enkä ole kyennyt palautumaan raskaasta syksystä. Kävin lääkärissä valittamassa väsymystäni ja sain pillereitä, joiden pitäisi helpottaa unen tuloa. Mitään varsinaisia unilääkkeitä ne eivät ole, vaan jotain "vanhanajan masennuslääkkeitä", kuten farmaseutti asian ilmaisi. Nykyään tuota lääkettä käytetään kuulemma kipukynnyksen nostoon ja univaikeuksiin. No, yhden yön kokeilun jälkeen en voi sanoa vielä lääkkeestä juuta enkä jaata. Huonosti nukuin, mutta ehkä annos oli sitten liian pieni. Täytyy tänään kokeilla hieman isommalla annoksella, jospa se uni sitten tulisi paremmin. Jos lääke ei auta, niin sitten täytyy soitella lääkärille.

Univajeen vuoksi olo on vetämätön ja paikat jumissa, koska en ole jaksanut tehdä oikein mitään. Yhtään ainoata käsityötä tai askartelua ei ole vielä tänä vuonna valmistunut. Yhden pastellityön sain tehtyä eikä sekään onnistunut ihan vimpan päälle. Mutta tulipahan harjoiteltua muotokuvamaalausta. Jospa seuraava kuva onnistuisi paremmin... Soisin kyllä, että edes joku homma menisi putkeen, kun tuntuu, että nykyään ei oikein mikään mene kuten toivoisi.

Teinipojalle olemme hakeneet nuoren kuntoutusrahaa, kun koulukuraattori suositteli sen hakemista. Nyt jännäämme, tuleeko sitä vai ei. Toivottavasti tulisi, kummasti se kyllä nuorta miestä piristäisi. 

Tämmöistä rämpimistähän tämä elämä nyt taas on. Paistaisi edes joskus aurinko, mutta kun ei. Pilvinen sää ei houkuttele ulkoilemaan, vaikka ulkona muuten onkin aika keväisen oloista. Hevosen kanssa koetin tänään maastoilla, se oli kyllä ihan kivaa, mutta lenkki jäi aika lyhyeksi, kun heppa alkoi hörhöillä ja säikkyä kaikkea mahdollista. Puista tipahteli lumikökkösiä, kaipa ne sitten olivat kovin pelottavia ponin mielestä...

Tässä tämä aika nyt menee ihmetellessä. Olen tämän viikon sairauslomalla univajeen vuoksi. Ensi viikolla mielelläni jatkaisin normaalia elämää, toivottavasti saisin nyt nukuttua ja olotilani takaisin normaaliksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti