Lomapuuhia

Olen ollut nyt lomalla pari viikkoa ja pakko sanoa, että kyllä se on tehnyt "eetvarttia"! Töihin en kaipaa tippaakaan, päinvastoin harmittaa jo nyt, että muutaman viikon kuluttua on pakko palata taas arkeen. Haluaisin tämän kesän jatkuvan ikuisesti, mutta toki tiedän, että toive ei ole millään tavalla realistinen.

Silti. Lomalla sen tajuaa, kuinka paljon arki stressaa ja kuinka suuren osan ajasta työteko haukkaa. Työtähän on tietysti tehtävä, ei siitä mihinkään pääse, enkä ole koskaan halunnut loisia muiden elätettävänä. Tykkään tehdä asioita, en halua vain laiskotella. Mutta ihanteellista olisi, jos työ olisi sellaista, joka oikeasti inspiroisi ja antaisi tekijälleen jotain muutakin kuin se rahallisen korvauksen. Olisi hienoa, jos työ veisi mukanaan samalla tavoin kuin jokin harrastus, eli aika kuluisi siivillä, olisi sellainen intohimo siihen työhön... Nyt sellaista ei oikein ole.

Olen silti kiitollinen siitä, että minulla ylipäätänsä on työpaikka, ja nythän pitäisi tietysti pyrkiä nauttimaan kesälomasta eikä murehtia työasioita...!!! Eikä arkipäivään paluuta muutenkaan. Pitäisi osata ottaa yksi päivä kerrallaan!

Lomalla olen tehnyt enimmäkseen pihatöitä, niin mökillä kuin kotonakin. Juhannuskin meni mökillä kukkapenkkejä kitkien, ehdittiin siinä sivussa tosin lillua paljussakin ja talviturkki tuli heitettyä myös (vesi oli hyytävää). Juhannusaatto-iltana yritin valokuvata joutsenia, mutta kamerin pitempikään putki ei oikein riittänyt... Pari kuvaa nappasin silti.

Muutaman sadepäivän olen käyttänyt maalaamiseen (kuvat teoksista Amalian ateljeessa) ja yhden sukkaparinkin olen saanut neulottua iltapuhteina:

Sukat on neulottu Dropsin Fabel-langasta puikoilla 2,5, aloitussilmukoita 60. Koko 39-40. Toiset samankokoiset sukat ovat työn alla, niihin käytän kaikki Fabel-lankojen jämät, joten sukista tulee melkoisen kirjavat... Olenkin jo päättänyt nimetä ne räsymatto-sukiksi.

Olen askarrellut myös rippijuhlakutsuja, sillä tytär pääsee ripille elokuussa. Käsittämätöntä, miten nopeasti aika rientää... Ideana oli tehdä kutsut yhdessä tytön kanssa, mutta niinhän siinä kävi, että yksin sain ne näperrellä... No, ei se mitään. Puuha oli mukavaa ja mieleistä. Tein hyvin yksinkertaiset kortit, valmistuivat nopeasti. Jokainen kortti on omanlaisensa, koska olisi ollut tosi tylsää tehdä kaikista samanlaiset... Eikä siihen olisi ollut mahdollisuuttakaan, koska tarvikkeita ei olisi ollut riittävästi. Käytin näihin kutsuihin niitä materiaaleja, mitä kotoa sattui löytymään.

Tässäpä nämä loman tuotokset ja kuulumiset olivat tällä kertaa!