Joulukortteilu lähti lapasesta

Olen monena vuonna askarrellut joulukortit jo lokakuussa ja niin tein tälläkin kertaa. Tarkoitus oli tehdä vain muutamia kortteja, koska olen pyrkinyt vähentämään korttien lähettämistä: olen viime vuosina laittanut niitä vain niille tärkeimmille ihmisille, joiden kanssa muutenkin olen tekemisissä kuin vain kerran vuodessa joulukortin lähettämällä.

No, se korttien teko lähti vähän lapasesta... En vain osannut lopettaa. Tein kortteja kunnes materiaalit eivät enää riittäneet. Sen jälkeen askartelin vielä pakettikortteja jämistä. Ja kun viimein lopetin ja päätin, että nyt kortit on tehty, niin enkös vain sitten marketissa langennut askartelulehden ostoon, ja siinähän tuli mukana lisää materiaaleja joulukorttien tekoon... No nuo materiaalit ovat toistaiseksi pysyneet visusti laatikossa, mutta todennäköisesti nekin päätyvät vielä tänä vuonna korttien tekoon.

Tässä tulee nyt sitten melkoinen liuta kuvia tekemistäni korteista! Ensin kuvat lähetettävistä korteista.

Sitten vielä kuvia pakettikorteista (osa taisi jäädä kuvaamatta):

 Lopuksi vielä kuva sukkaparista, jonka neuloin jo hyvissä ajoin valmiiksi pukinkonttiin. Nämä sukat saa tyttären poikaystävä, jos lempi nyt kestää jouluun saakka. Nuorista ei koskaan tiedä... Sukkakokoa "vakoilin" pojan kengistä hänen meillä käydessään, toivotaan nyt, että sukat ovat sopivat nuorelle miehelle.

Ennen joulua pitäisi ehtiä neulomaan ja ompelemaan kaikenlaista. Pari mattoakin on vielä kesken. Kaikenlaista tekemistä olisi, mutta kun ei ole aikaa... Se on se ikuinen ongelma. Tai jos aikaa olisikin, niin sitten väsyttää. Tylsää. Mutta teen mitä ehdin. Projektit edistyvät omaa tahtiaan ja aikanaan sitten valmistuvat.

Tänään kävimme mökille vetämässä laiturin maille ja nostamassa puutarhakalusteet talveksi sisälle. Olihan siinä hommaa. Kaikki oli märkää ja painavaa, maassa oli inha sohjolumi ja taivaalta pisaroi vettä. Ruoho jäi leikkaamatta ja lehdet haravoimatta, joten keväällä on sitten runsaasti puutarhatöitä tiedossa. Ja myyrät saavat juhlia talven pitkässä nurmessa. Koira jo pongasikin yhden myyrän, en tiedä vammautuiko myyrä kun koira mätti sitä tassullaan, kuollut se ei kuitenkaan. Toivottavasti myyrä-parka ei jäänyt kitumaan. Ei sillä ainakaan näkyviä vammoja ollut, sisäisistä ei sitten tiedä.

Mökkireissun jälkeen olin umpijäässä, mutta hevonen oli silti käytävä hoitamassa. Aluksi se oli tyytyväinen, kun pääsi karsinaan pois sateesta ja heinien ääreen, mutta kun pieni alkunökkönen oli syöty, niin johan oli hapan polle. Mieluusti olisin sitä rapsutellut, mutta poni vain yritti näykkiä minua karsinan oven yli. Se siitä rapsuttelusta sitten. Eihän se selvästikään sitä ollut vailla, ruokaa olisi pitänyt saada... On se melkoinen syöppö, tuo meidän Romppu!

Nyt syömään. Päivä on mennyt niin vauhdilla, että syöminen on tyystin päässyt unohtumaan...