Koiralla aivohalvaus?

Vuosi on alkanut epäonnistuneesti. Ensin tuli tosiaan suuria muutoksia povaava tieto yrityskaupasta, sitten sairastuin sitkeään flunssaan, jota olen potenut jo viikon. Tänään menen lääkärille ja saan toivon mukaan lisää sairauslomaa, koska en todellakaan ole työkunnossa... Nenä vuotaa kuin seula eikä loppua näy. Influenssaa tämä ei ole, mielestäni tavallista nuhakuumetta, mutta yleensä sellainen menee kyllä 3-4 päivässä ohi...

Myös koira sairastui, ja huomattavasti vakavammin kuin minä. Olin keskiviikkona kotona flunssaa parantelemassa ja mies etätöissä, kun noin kahden aikaan iltapäivällä mieheni huomasi, ettei Neiti E ole kunnossa. Koiran oikea silmä haritti eri suuntaan kuin vasen, kävely oli horjuvaa ja epävarmaa ja koira oli selvästi peloissaan ja levoton. Samantyyppinen kohtaus koiralla oli ollut jo jouluna, mutta huomattavasti lievempänä ja silloin se meni noin puolessa tunnissa ohi ilman jälkiseuraamuksia. Nyt kohtaus oli selvästi pahempi ja kiikutimme koiran eläinlääkärille niin nopeasti kuin se oli mahdollista.

Tuomio oli rankka: Neiti E:llä on eläinlääkärin mukaan joko aivokasvain tai aivoverenvuoto (aivohalvaus). Varmuuden asiasta olisi saanut vain magneettikuvauksella, ja kuvausta varten olisi pitänyt ajaa Vantaalle. Tutkimusten hinta olisi ollut 2000-3000 euroa eikä tutkimuksista olisi ollut Neiti E:lle mitään hyötyä, koska sen enempää aivokasvaimelle kuin verenvuodollekaan ei ole mitään tehtävissä. Päätimme, että jäämme seuraamaan koiran oireita. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että liian pitkään ei saa jäädä seuraamaan, koska koira oli niin selvästi hädissään. No, ei meillä toki ole tavoitetta koiraamme kiusata... Tiedämme kyllä, milloin on aika luopua koirasta, jos se selvästi alkaa kärsiä. Hätiköityjä päätöksiä ei kuitenkaan kannata tehdä. Koira oli hädissään, se on totta, mutta aika nopeasti se meni sitten ohitse kun pääsimme eläinlääkäristä kotiin.

Lapset jo surivat kovasti ja kyllä oli itselläkin kova huoli koirasta. Mutta, joskus tapahtuu pieniä ihmeitä: seuraavana päivänä Neiti E käveli jo paremmin. Nyt, kun tapahtumasta on kulunut 5 vuorokautta, on koira selvästi paremmassa kunnossa. Vasemman puolen tassuissa on yhä lieviä halvausoireita, mm. etutassu ajoittain hieman laahaa. Samoin silmä vielä ajoittain harittaa, mutta pupilli on kuitenkin jo saman kokoinen kuin toisessa silmässä; eläinlääkärin luona pupilli ei kunnolla reagoinut valoon. Koira myös kävelee varmennin ja hyppääminen esim. sohvalle onnistuu vallan mainiosti. Ensimmäiset päivät kohtauksen jälkeen Neiti E oli todella väsynyt, mutta nyt lähtee mielellään lenkille, haluaa juosta kumikanan perässä, syö ja juo normaalisti. Mitä koiran aivoissa sitten tapahtuikin, niin toipumista on tapahtunut, emmekä missään tapauksessa aio viedä koiraa lopetettavaksi!

Toki kohtaus voi uusia, mutta elämä nyt on epävarmaa. Mitä tahansa voi tapahtua, sen olen jo oppinut. Mutta tällä hetkellä koiralla on kuitenkin asiat ihan hyvin. 

Yksi ystäväni totesi, että "teillä sitten aina sattuu ja tapahtuu." No, se on kyllä totta! Pienillä mausteilla perheemme elämästä voisi kirjoittaa vaikka saippuasarjan...

Flunssaisena ei mikään ole oikein hotsittanut, mutta jonkin verran olen neulonut. Sain valmiiksi lapaset itselleni sekä 70 cm lapselle tarkoitetut sukat. Vauvoja ei tietääkseni ole lähipiiriin tulossa, joten sukat menevät lahjalaatikkoon.

Enoni täyttää maaliskuussa 80 vuotta ja hänelle askartelin valmiiksi onnittelukortin:

Siinäpä tuotokset tältä erää. Nyt olisi aikaa tehdä vaikka mitä, mutta ei se tosiaan kipeänä onnistu - eikä huvita. Väsyttää vain kovasti kaiken aikaa. Mutta jospa tämä tästä. Kolmeen vuoteen en ole flunssassa ollutkaan, joten olihan se jo aika minunkin saada osuuteni tästä "herkusta".

Hyvää viikon jatkoa kaikille!