Uuden vuoden alku

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä eikä uudenvuodenlupauksia tullut tehtyä. Salaa itsekseni toivoin, että tämä nyt käynnistynyt vuosi toisi mukanaan jotakin mukavaa, mutta saapa nähdä. Nuorison kanssa ainakin sama ralli näyttää jatkuvan; päivät nukutaan ja yöt kukutaan. Kouluun mennään, jos satutaan jaksamaan. Tympäisee.

Työelämäkään ei juuri nyt tuo turvaa eikä pysyvyyttä. Toissapäivänä saimme kuulla, että firma on myyty ja että kuluvan vuoden aikana on tarkoitus sulautua uuteen isäntäyritykseen. Mitä kaikkea muutosta tämä sitten tuopi tullessaan, sitä ei voi vielä tietää. Suhtaudun asiaan ristiriitaisin tuntein. Olin tyytyväinen työpaikkaani enkä toivonut muutosta, mutta nyt ei kai auta kuin sopeutua. En tiedä pystynkö ja jaksanko. Yritän kyllä, mutta aika näyttää, miten siinä onnistun ja miten voimavarat, ne vähäiset, riittävät.

Eipä siis kovin kaksisesti ole tämäkään vuosi alkanut. Käsitöitä olen silti tehnyt. Kaivelin kaapista kaikki Nalle-langat ja muut samaa vahvuutta olevat jämäkerät ja päätin neuloa niistä erikokoisia sukkia ja lapasia. Muutamat olenkin jo saanut valmiiksi:

Sukat ovat kokoa 30 ja 34, lapaset kokoa 120 cm. Sopivat siis kummilapsille ja muille pienille ystäville, joita tässä lähipiirissä pyörii. Tarkoitus on neuloa myös isompia kokoja.

Lisääkin lankoja tuli ostettua, Nallea, kuinkas muutenkaan. Se on suosikkilankani... Minimanissa oli alennuksessa lankoja ja sieltähän niitä tarttui mukaan iso kassillinen! Niistä riittää muutamaan pieneen villatakkiinkin, jotka aion neuloa lahjalaatikkoon aikani kuluksi.

Ompelukoneellekin löytyi käyttöä, kun kummityttö toivoi syntymäpäivälahjaksi esiliinaa. Vanhasta Suuri Käsityö-lehdestä löytyi kiva kaava ja kaapista sopiva puuvillakankaan pala. Essu on noin 135 cm:lle lapselle mitoitettu, mutta kuten kuvasta näkyy, se sopii myös 162 cm:lle aikuiselle...

Essun kuvaaminen oli kyllä äärimmäisen hankalaa ilman assitenttia, mutta ehkä kuvasta saa jonkinlaisen käsityksen. Ainakin kankaan kuosi tulee hyvin esille! On kesäinen ja pirtsakka.

Sen verran kaihertaa tuo työpaikka-asia, ettei ole mikään erityisemmin innostanut viime päivinä. En pidä suurista muutoksista ja olen huolissani siitä, miten työnkuvani tulee muuttumaan, missä toimipisteemme tulee sijaitsemaan ja miten tulen epäsosiaalisena ja introverttinä ihmisenä toimeen uusien työkaverien kanssa. Ei kai tässä masentua auta, mutta jotain piristystä elämään kaipaisin. Kaikki on vaan sellaista puurtamista päivästä toiseen, väkisin asioiden suorittamista, pakkopullaa. Aiemmin hevosharrastus toi iloa elämään, mutta nyt sekin on ollut vähän niin ja näin. Alaselkä jumittaa ja ratsastus on ollut sen vuoksi hankalaa. Kun selkä on jumissa, ei tasapaino ole yhtä hyvä kuin ennen ja siitä tulee sitten kaikenlaista ongelmaa. Muutenkin, kun aina väsyttää, niin ei sitä jaksa oikein ratsastaakaan. Eikä tehdä paljon muutakaan. Joululoma teki kyllä hyvää, mutta oli aivan liian lyhyt loma palautumiseen. Vaatisi useamman kuukauden, että saisin akkuni kunnolla ladattua!

Taitaa nyt mennä niin negatiiviseksi tämä kirjoitus, että parempi lopettaa. Syvissä vesissä voi käydä, mutta liian pitkäksi aikaa ei niihin parane jäädä lillumaan...