Muutosten tuulia ja käsitöitä

Tästä vuodesta tuli todellakin suurien muutosten vuosi. Ei riittänyt, että työkuviot menevät uusiksi, nyt uusiin puihin menevät myös tallikuviot. 

Ponini on ollut 6,5 vuotta eräällä tallilla kohtuullisen lyhyen ajomatkan päässä meiltä, sopivasti työmatkani varrella. Tallipaikka on ollut meille niin täydellinen kuin olla ja voi: on kentät ja maneesi, maastoja, hyvä hoito ja kesällä mahdollisuus päästä laitumelle. Olin kuvitellut, että tuolla ponini saisi viettää vanhuudenpäivänsä, olla siellä elämänsä loppuun saakka. Mutta toisin kävi. Pari viikkoa sitten tallilta tuli kaikille asiakkaille kirje, jossa ilmoitettiin, että talli lopettaa toimintansa kokonaan! 

Uutinen tuli täysin puskista ja olin tuon viikonlopun aivan shokissa. Olin täysin pois tolaltani, mutta en kuitenkaan toimintakyvytön. Ryhdyin heti selvittämään, mistä voisi löytyä uusi koti ponilleni. Tuleen ei saanut jäädä makaamaan, koska tiesin siitä tulevan melkoisen härdellin kun kaikki tallin lähes 40 hevosen omistajat lähtevät etsimään uusia koteja lemmikeilleen... Lauantai-ilta meni nettiä selatessa. Sunnuntain käytin ajamalla ympäri kyliä talleja katsastamassa. Kun päivä viimein kääntyi iltaan, olin lopen uupunut. Vielä saman illan aikana tein kuitenkin päätöksen uudesta tallipaikasta ja sinne poni nyt sitten maaliskuun lopussa muuttaa. 

Uusi talli on noin puolen tunnin ajomatkan päässä meiltä. Vähän kaukana, kyllä, mutta kaikkea ei voi saada... Maneesia ei ole, mutta kenttä löytyy. Maastoista en vielä osaa sanoa mitään, kesällä aikoivat rakentaa sinne vajaan kilometrin mittaisen radan, jossa voisi sitten ajaa ja ratsastaa hevosilla. Se olisi tyhjää parempi. Talli on pieni 11 hevosen talli, mikä on hyvä asia. En kaipaa ihmismassoja enkä levotonta menoa. Omistaja vaikutti selväjärkiseltä hevosnaiselta, tarhat näyttivät asialliselta ja heinä oli hyvää. Tunnelma tallilla oli rauhallinen, se ratkaisi paljon, se fiilis, joka minulle tuossa paikassa tuli. Vuokrakaan ei tuolla päätä huimannut, täysihoidon hinta on 350 euroa/kk, kun nykyisessä paikassa maksan puolihoidosta 435 euroa. Siihen hintaan sisältyy toki maneesi, se nostaa aina tallivuokraa.

Uskon, että ponini viihtyy tuolla kunhan ensin kotiutuu. Maneesia ja luksusta en tallilta kaipaa, riittää, että poni hoidetaan hyvin ja on edes joku paikka missä voi ratsastaa. Ja jos edes jonkinlaisia maastoja löytyy, niin hyvä. Maastoilusta aionkin nyt vielä nauttia niin pitkään kuin se on mahdollista. Muutto on sitten pääsiäisenä. Se onkin taas oma lukunsa, kuinka saamme ponin koppiin... Se on viimeksi lastattu 6,5 vuotta sitten! Turha kuvitellakaan, että poni suosiolla kävelee kuljetuskoppiin, niin se homma ei varmastikaan tule menemään. Mutta kyllä me sen sinne saamme. Tavalla tai toisella!

En kaivannut muutosta, mutta nyt sitä tulee ja tulee ja tulee... En kyllä tiedä, kuinka pääni pysyy tässä kaikessa mukana! Todennäköisesti aika huonosti.

Käsitöiden teko onneksi rauhoittaa mieltä. Olenkin viime aikoina leikannut paljon matonkuteita ja virkannut. Se on ollu sopivan aivotonta puuhaa. Yksi isohko matto syntyi vanhoista verhoista ja lakanoista. Se päätyi keittiöön ja Neiti E rakastaa tuota mattoa suuresti...

Pieni kynnysmatto on virkattu Novitan kuteesta. Se päätyi pojan huoneeseen parvekkeen oven eteen:

Toinen kynnysmatto on virkattu myös ostokuteista, merkkiä en muista. Se päätynee kesämökille, samoin kuin miehen vanhoista kalsareista virkattu kirjava matto:

Hiihtoloman aikaan oli aikaa myös ommella. Ompelin siivouskomeron oviaukkoon uuden verhon kierrätyskankaista, joista tuo valkoinen on ollut joskus aluslakana. Kukat on ommeltu kankaaseen, ovat peräisin vanhasta reunapitsistä. Olen todella tyytyväinen tähän uuteen verhoon! Vielä kun saisimme nuo keltaiset seinät tapetoitua ja fiksuttua seinän siivouskomeron oviaukon ympäriltä ja maalattua tuon kuvassa vasemmalla näkyvän beigen sähkökeskuksen oven...

Ystävälleni ompelin Muumi-kassin.

Sen lisäksi surautin jouluaiheisen pussukan, kun sattui sopiva kangas olemaan käsillä. Pussukkaan voi pakata vaikka jonkun pienen lahjan. Toinen pussukka on tehty perunalastupussista. En tiedä miten kestävä se on, sipsipussi ei oikein tykännyt ompelusta vaan repesi muutamista kohdista ompelun aikana. No, kestää mitä kestää... Pussukan toinen puoli on kangasta.

 Vielä yksi mattoprojekti on kesken, sen jälkeen unohdan matot vähäksi aikaa ja keskityn johonkin muuhun. Ehkä saatan loppuun pari keskeneräistä neuletyötä... Muutama pieni virkkaushommakin on kesken, hyvä olisi nekin tehdä loppuun ennen kuin aloitan jotain uutta. 

Onneksi ovat käsityöt, taide ja musiikki! Niiden avulla uskon selviäväni näistä kaikista myllerryksistä, mitä alkuvuosi on tuonut mukanaan.