Hermolomalla

Stressi muutosten ym. muuttujien suhteen kasvoi niin suureksi, että lääkäri passitti minut parin viikon lepolomalle. Hän suositteli kunnon irtiottoa arjesta, vaikka matkustamista jonnekin, mutta sehän nyt ei tietenkään noin vain onnistu. Olen siis yrittänyt lepäillä kotona, mutta kylläpähän sen lepäilyn kanssa on ollut vähän niin ja näin... No, joka tapauksessa loma on tehnyt hyvää ja ensi viikolla aion palata taas töihin. Jaksan kyllä, jos saan nukuttua. 

Olen laittanut palikoita päässäni järjestykseen mm. siivoamalla erinäisiä kaappeja ja laatikoita. Jostain syystä meidänkin huushollissamme on säilytyspaikkoja, joihin kertyy mitä erilaisimpia kapistuksia. Välillä nämä ryönäkasat on hyvä käydä läpi. Nytkin lähti roskikseen ja kierrätykseen paljon kaikenlaista tarpeetonta tavaraa - esimerkiksi kasa aikansa eläneitä heijastimia. Onpa ollut järkeä niitäkin säilytellä laatikossa vuosien ajan...

Siivoaminen on yllättävän terapeuttista. Kun saa vaikkapa yhden hyllyn järjestykseen, tulee siitä hyvä mieli ja sellainen tunne, että elämä on hallinnassa - vaikka oikeastihan on ihan mahdotonta hallita kaikkea. Siitähän sitä stressiä tuleekin, kun yrittää turhaan pidellä kaikkia lankoja käsissään.  

Myös käsitöitä olen tehnyt, kuinkas muutenkaan. Terapeuttista puuhaa sekin. Vanhoista verhorenkaista virkkasin pannunalusen ja jämälangoista syntyi pojalle sukat. Muutamia vuosia sitten ostetuista Muurarin langoista olen virkannut ulkokäyttöön tarkoitettuja liinoja. Yhdet lapasetkin tuli neulottua lahjalaatikkoon. Sain myös viimein valmiiksi ryijypistoin kierrätyskuteista tehdyn maton. Matto on ommeltu liukuesteverkkoon ja kuteiden joukossa on mm. vanhat uimahousut, yöpaita, pojan huppari, lakanoita... En tiedä miten matto käytössä kestää, mutta toistaiseksi matto on ainakin pysynyt ehjänä ja tuntuu oikein mukavalta jalkojen alla. Alla kuvia tuotoksista:

Mieskin jäi lomalle pääsiäisviikoksi ja saimme toteutettua nuoremman pojan huoneeseen pienen pintaremontin. Huoneen sisustaminen on kuitenkin vielä vähän kesken, joten laitan remontista kuvia myöhemmin.

Lauantaina on sitten edessä ponin muutto uuteen kotiin. Hieman jännittää, mutta ei enää kovin paljon. Olen alistunut väistämättömän edessä. Osa tallin hevosista on jo lähtenyt uusiin koteihin ja yksi lähti tänä aamuna vihreämmille laitumille. On haikeaa, kun porukka hajoaa kuin akanat tuuleen... Toissapäivänä nappasin muutamia kuvia tallilta muistoksi. Jos vielä ehdin, niin otan kuvia lisää. Harmittaa, kun ei ole tullut kuvattua porukkaa silloin kun talli oli vielä normaalisti toiminnassa. Nyt niitä kuvia on hieman myöhäistä ottaa...

Alla nyt kuitenkin joitakin otoksia tallin hevosista, ihmisistä ja maisemista. Oma ponini on tuo valkoinen karvapallo, joka korvat pystyssä kurkistelee lankojen takaa. Rakas maastoilukaverimme on puolestaan loimi päällä nuokkuva arabitamma. Sunnuntaina maastoilimme yhdessä todennäköisesti viimeistä kertaa tässä elämässä! Kyllä tuntuu kurjalta.

Mutta tästä tämä elämä jatkuu. Vähän erilaisena tosin.