Merkittävin tapahtuma lähipäivinä on se, että esikoispoika muutti kotoa pois ja asuu nyt tyytyväisenä vuokrayksiössään. Tapahtuma on periaatteessa positiivinen asia, mutta liittyyhän siihen haikeutta ja muutosvastarintaa. Vuodet menivät kovin nopeasti! Pojan vanhan huoneen olen jo siivonnut, oli hyvä saada tekemistä senkin jälkeen, kun muuttokuorma oli kuskattu kotoa pois. Huoneen sisustus on vielä kesken, mutta laitan siitä kuvia jossain vaiheessa.
Esikoispoika on ollut teinivuosinaan hyvin ehtiväinen ja toimelias eikä aina hyvällä tavalla. Nyt näyttää siltä, että pikkuveli seuraa isoveljen jalanjälkiä. Peruskoulu takkuaa ja opettajat soittelevat kotiin. Käytös koulussa on kuulemma huonoa eikä tehtäviäkään aina suostuta tekemään. On ollut vaikeaa tunnistaa poikaa opettajien puheista, koska kotona poika on oikein mukava ja ihana, yleensä iloinen ja aurinkoinen! Sarvet kasvavat päähän vasta sitten, kun tulee kyse kouluasioista. Olen ihan pihalla nyt siitä, mitä tuon penskan kanssa pitäisi tehdä... Opettajat ovat huolissaan, saako poika peruskoulua suoritettua lainkaan. Ja tuo huoli tarttuu. Onko muilla ollut hankaluuksia murrkuikäisten kanssa, miten olette niistä selvinneet? Meidän kuopukselle tuo koulu tuntuu olevan jotenkin hankala ympäristö, kun vain tietäisin, että miksi... Pojan älyssä ei ole mitään vikaa. Mutta motivaatio opiskeluun on olematon. Ei kuulemma vaan kiinnosta?! Millä ihmeellä sen kiinnostuksen saisi heräämään, kun lahjonta ja kiristys eivät ainakaan tunnu tepsivän riittävässä määrin?
Ahdistaa nuo lasten ongelmat. Neulon silti sukkia ja teen käsitöitä, ettei pälli leviä aivan lopullisesti. Ystävälle neuloin Marttojen juhlasukat, jotka annan hänelle 50 v. lahjaksi. Ohje sukkiin löytyi Novitan neulelehdestä ja lankana on Novitan Seitsemän Veljestä. Koko 38.
Neuloin SeiskaVeikasta paksut sukat myös itselleni, vaikka kesää kohti tässä mennäänkin. Pitkävartisia sukkia tarvitsee kuitenkin taas syksyllä ja talvella tallireissuilla, mikäli poni nyt vielä kesän jälkeen on hengissä. Hyvissä voimissahan se vielä on, mutta ikää on jo melkein 21 v., joten eihän sitä koskaan tiedä, milloin noutaja saapuu. Tosin eipä sitä tiedä kenenkään kohdalla!
Eksyinpä sivuraiteille taas... Tässä kuva sukista:
Laitan tähän loppuun vielä kuvan kässäkassista, jonka ompelin omaan käyttööni. Kangas on enempi keittiöön sopivaa, mutta tykkäsin niin paljon kankaan väreistä että halusin tehdä kassin juuri tuosta kankaasta. Sopivan tukevaakin se on.
Tänään ostin taas lisää kankaita, vaikka ei ehkä olisi pitänyt. Lääkärissä käynnin jälkeen kaipasin kuitenkin piristystä ja Eurokankaan palalaarien penkominen on aina virkistävää. Mukaan tarttui pari palaa ohuita käsityökankaita ja yksi college-pala, josta aion ommella itselleni tunikan. En olekaan pitkään aikaan tehnyt vaatteita itselleni ommellen.
Pakko vielä sanoa, että teinien äitinä ei kyllä ole aina helppoa, mutta eipä se varmaan ole helppoa noilla teineilläkään. Nykyaika on niin hektistä ja ympäri vuorokauden on tarjolla virikkeitä. Yritä siinä sitten nukkua riittävästi ja pysyä samalla menossa mukana. Toivoisin vain, että kaikki tenavat ymmärtäisivät, miten tärkeää on suorittaa peruskoulu loppuun ja opiskella sen jälkeen ammatti. Ilman koulutusta on todella vaikeaa rakentaa itselleen hyvää elämää. Millä tämän saisi lasten päähän uppoamaan???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti