Sadepäivänä

Tänään on varsinainen älläke-päivä. Se tarkoittaa sitä, että aika menee huuhaillessa eikä mitään järkevää tule tehtyä - tai ainakin siltä tuntuu. Koko päivän jatkunut vesisade on yksi syy tähän olotilaan. Edes tallille ei huvita lähteä, kun vettä tihuuttaa kaiken aikaa. Tallilla ei ole maneesia, joten ratsastaessa kastuisi varmasti. Eipä nyt oikein houkuttele!

Toinen syy väsähtäneeseen fiilikseen on eilinen koko päivän kestänyt reissu Turkuun ja takaisin. 12 tuntia siinä meni, niistä 8-9 matkustamiseen. Mutta kummilapsia ja heidän perhettään oli ihana nähdä ja tuntui hyvältä, kun värkkäämäni Barbien vaatteet olivat pikkuneidille mieluisat!

Muutamia päiviä sitten sain valmiiksi loput silppusälä-pussukkani. Tässäpä ne, kuvattuna molemmilta puolilta:

Näille ei vielä ole käyttöä, joten ne päätyvät lahjalaatikkoon. Sen sijaan kierrätysfarkuista tekemäni kauppakassi päätynee omaan käyttöön. Tein yhden mokan kassia ommellessani, ompelin nimittäin toiselle puolelle heijastimen liian ylös, joten kantokahvojen päät ovat toisella puolella eri korkeudelle ommeltu. Mutta se ei haittaa käyttöä, on vain pieni kosmeettinen haitta. Kassin pohja olisi saanut olla jämäkämpi, mutta menköön nyt näin. Teen toisesta, kesken olevasta kassista, parannellun version! Sen taidankin sitten antaa esikoispojalle lahjaksi, jos hän sen käyttöönsä kelpuuttaa.

Tällä puolen kantohihnan päät ovat samalla korkeudella...

...tällä puolen taas ei, koska en viitsinyt ryhtyä ratkomaan heijastinta irti ja ompelemaan sitä uudelleen kiinni.

Sain äskettäin valmiiksi myös ensimmäiset kettukarkki-lapaset. Ohjeita ja erilaisia versioita löytyi netistä, aion neuloa näitä nyt useammat hieman varioiden tätä ensimmäistä mallia. Tarkoitus on neuloa myös kettukarkki-sukkia, ainakin yhdet itselleni (vaikka en todellakaan tarvitse enää yhtään sukkaparia...) ja toiset tyttärelle. Tämä kettukarkki-buumihan taisi olla villeimmillään jo pari vuotta sitten, mutta koska en hirveästi seuraa trendejä, niin sytyin tähänkin hommaan vasta nyt.

Hieman nyt harmittaa, kun en väsymyksen ja vesisateen vuoksi saa lähdettyä ratsastamaan... Olin torstaina pitkästä aikaa ratsastustunnilla ponini kanssa ja se teki niin hyvää meille molemmille! Laukassa tosin meinasin pudota ponin selästä kun se innostui hieman hyppelemään, mutta enpäs pudonnut kuitenkaan. Oli kivaa...Kaikki sujui niin hyvin, että nyt on taas uutta intoa liikuttaa ponia, joka on ollut varsinainen laiskamato koko kesän (kuten minäkin). Mutta ei tänään. Pitää kuunnella kehoaan. Sitä paitsi kenttäkin on tällä kelillä aivan hirveässä kunnossa - ei siellä huvita paljon laukkailla ja pelkästä kävelystä olen saanut kyllikseni. No joo. Vähän on nyt selityksen makua. Mutta oli miten oli, tänään aion huilailla - ja hyvällä omalla tunnolla!

Rentouttavaa sunnuntain jatkoa kaikille!