Joskus jotain valmistuukin

Neuloin itselleni puuvillalangoista puseron. Sain sen eilen valmiiksi - ja sitten purin sen. Puserosta tuli nimittäin aivan liian iso! Sinänsä se on mielenkiintoista, koska neuloin mallitilkun, tiheyksien piti siis olla kohdallaan... Muutenkin neuloin Novitan neulelehden ohjeen mukaan. Puserosta piti tulla kokoa M, mutta lähinnä se oli kokoa XL... Hihatkin olivat 15 cm liian pitkät. Tämä on nyt jo toinen kerta, kun kyseisen lehden ohjeella neuleesta tulee väärän kokoinen. Liekö vika sitten ohjeissa vai tekijässä, sitäpä sietää miettiä... Yritän jossain vaiheessa puseron tekoa jollakin toisella ohjeella. Olen elämäni aikana neulonut lukuisia neulepaitoja, ja yleensä ne ovat onnistuneet. En ymmärrä, mikä tässä hommassa nyt oikein mättää.

Mutta jotain saan joskus valmiiksikin. Tässä muutama kuva valmistuneesta vauvan peitosta. Tästä peitosta tulee mieleeni sirkus, joten olkoon sitten sirkus nimeltään. Peiton keskellä olevat tilkkublokit olivat aika hitaita ja työläitä tehdä, joten siksi niitä on vain tuossa peiton keskellä. Alkuperäinen idea oli tehdä koko peitto näistä blokeista. Olisi pitänyt leikata isompia neliöitä... Silloin neliöiden yhdistely olisi ollut helpompaa ja työ olisi edistynyt joutuisammin. Seuraavalla kerralla olen viisaampi.

Tällekään peitolle ei ole vielä omistajaa tiedossa. Entiselle työparilleni on tulossa tyttövauva, mutta tämän peiton värit sopivat ehkä paremmin pojalle. Muutenkin tulevan äidin toiveena oli neutraaleja värejä, vihreää ja keltaista saisi kuulemma olla, mutta vaaleanpunaista ei missään tapauksessa... Ompelen siis hänen vauvalleen peiton näiden toiveiden mukaan. Idea jo on... Aika tavaran kaupitsee, joten kyllä tälle Sirkus-peitollekin vielä omistaja löytyy.

Sain myös Villa Kumpulan makuuhuonetta tehtyä eteenpäin. Ompelin sinne uuden sänkypeiton sekä koristetyynyjä ja virkkasin lattialle muutaman maton. Aion vielä maalata vaatekaapin uudelleen ja laittaa seinille lisää tavaraa.

Alla kuvia makuuhuoneen uudesta sisustuksesta:

 

 

Sain myös olohuoneen verhoprojektin loppuun. Verhot on ommeltu lähes 30 v. vanhasta verhokankaasta, jota aikoinaan ostin opiskeluaikaiseen asuntoomme. Kiva, kun siitäkin ajasta jää tämmöinen pieni muisto...

 

 

 

Oranssinruskean ja vaaleanpunaisen yhdistelmä on aika mielenkiintoinen... Mutta kuten lukija ehkä huomaa, tapetin yläosa on vaaleanpunainen sävyltään, joten siihen verhot sointuvat hyvin. Tykkään näistä olohuoneen tapeteista enkä halua vaihtaa niitä, vaikka värimaailma on kieltämättä haasteellinen tässä huoneessa, noin sisustusta ajatellen.

 

Sisustuksesta sen verran, että minut on ennakkotehtävän perusteella hyväksytty sisustussuunnittelun opiskelijaksi paikalliseen kansanopistoon! Olen iloinen tästä, vaikka kyseessä onkin vain 20 opintoviikon kokonaisuus (opiskelu kestää vuoden), josta ei valmistuta mihinkään ammattiin. Koulutus on siis yleissivistävää / täydennyskoulutusta. Lähden tähän juttuun mukaan harrastusmielessä ja työn ohella, lähiopetusta on 2 pvä / kk, loput etäopiskelua. Nuorena haaveilin sisustussuunnittelijan urasta, mutta en silloin päässyt opiskelemaan alaa vaan päädyin yliopistoon opiskelemaan luonnontieteitä. Enää tämä asia ei harmita, olen aivan tyytyväinen nykyiseen työhöni, mutta silti on hauskaa toteuttaa edes jollakin tasolla nuoruuden haave. Ja epävarmassa maailmassa on hyvä olla repussa muutakin kuin yhden ruokalajin eväät...